TÄLTÄ NÄYTTÄÄ MASENTUNUT IHMINEN

Uusiutuva lievä masennus.

Niin siinä paperissa luki.

Tiesin kyllä olevani helposti ahdistuva. Toisinaan olen myös niin pelokas, että joudun vängällä vääntämään itseni liikenteeseen ja ihmisten pariin, vaikka luonteeltani olen innostuva ja ihmisistä pitävä.

Masentunutkin olen ollut, mutta en enää vuosiin. Vai olenko sittenkin?

Nuo kolme sanaa printattuna mustalla valkoiselle, kolmen eri ammattilaisen mielipide. Näkemys minusta ja minun mielenterveydestäni. On pakko myöntää itselleni - kyllä, olen paitsi ajoittain ahdistunut ja pelokas, niin ilmeisesti myös uusiutuvasti masentunut.

Olen kirjoittanut tänne blogiin aiemminkin mielenterveydestä ja masennuksesta. Helmikuussa vietetään kansallista masennuksen vastaista päivää ja tuolloin kirjoitin aiheesta. Voit lukea tekstin klikkaamalla tästä. Lokakuussa taas vietetään maailman mielenterveyspäivää. Viime vuonna kirjoitin aiheesta otsikolla Mielenterveydestä. Tekstin voit lukea täältä.

En ollenkaan ajatellut kirjoittaa tästä aiheesta juuri tänään. Käteni hikoaa, joudun jatkuvasti pyyhkimään niitä housuihin. Tunnen pelokkuden pallon nousevan kurkun kannelle ja jalat eivät suostu pysymään paikoillaan. Rintaankin vähän pistää ja olen ihan varma, että tästä ei hyvää seuraa.

Silmiä kirvelee ja huomaan sumuharson peittävän kirjoittamani tekstin. Naksuttelen varpaita lattiaa vasten, enkä voi ymmärtää - miksi kirjoitan tästä aiheesta, vaikka se herättää näin paljon ahdistuksen tunteita ja pelottaa?

Räpäytän silmiä ja sumuharso väistyy. Huomaan varmuuden palaavan.

Minä haluan kirjoittaa tämän tekstin! Siksi kirjoitan. Siksi, että minä haluan sinun tietävän miltä näyttää masentunut ihminen.

Kirjoitan siksi, että pelko tai ahdistus ei voittaisi. Siksi, että oppisin itseäni haastamalla ja voittamalla kasvattamaan itseluottamustani. Siksi, että tiedän sen helpottavan oloani. Tämä on minun tapani haastaa itseäni ja näyttää masennukselle närhen munat!

Ylläolevissa kuvissa olen minä. Kuvat otti ystäväni sinä sumuisena aamuna, kun suuntasimme kameran kanssa kohti sumua. Tykkään noista kuvista ja tuosta tunnelmasta hirveästi. Mielestäni näytän kuvissa itseltäni. Sellaiselta, joksi itseni tunnen. Ei ihan heti hoksaisi, että kuvissa on ihminen, jonka papereissa lukee: uusiutuva lievä masennus.

Masentunut ihminen näyttää pelleilevältä, vakavalta, vahvalta, mietteliäältä, iloiselta, viisaalta, itsevarmalta, ujolta, tylyltä tai epävarmalta.

Masentunut ihminen on ihan tavallinen ihminen, eikä kukaan voisi ulospäin tietää, että mielessään hän voi huonosti!

Eikö olekin mahtavan helppoa yrittää lukea ajatuskuplia puolison, ystävän tai vaikkapa lapsen pään päältä? Yrität suurennuslasin kanssa lukea, että mistä nyt tuulee ja mitä tuolla mielessä liikkuu. Me emme voi tietää ja lukea toistemme ajatuksia. Me emme voi ulkoapäin nähdä, onko toinen masentunut vai ei. Meidän täytyy puhua, että voisimme saada tukea. Selkänojaa. Me olemme täällä toistemme tukena, sillä yksin ei kukaan pärjää.

Kirjoitin tämän tekstin sinulle, että muistaisimme. 

Muistaisimme, että masennus ei välttämättä näy ulospäin.

Se ei välttämättä tule ilmi keskusteluissakaan tuosta noin vain, koska masennus aiheena ei ole sellainen, jota tekisi mieli nostaa esiin ihan missä tahansa seurassa. Sitä ajattelee pilaavansa tunnelman, kun lähtee omalla heikolla hapellaan ilmaa saastuttamaan. Jälkeenpäin on hävettänyt monta kertaa, kun on erehtynyt aiheen ottamaan esille ja vastaanotto onkin ollut vaivaantunut.

Joskus käy myös niin, että joku toinen ottaa aiheen esiin sellaisella hetkellä, kun itse voin hyvin, enkä millään jaksaisi lähteä aiheesta puhumaan ja hyvää oloa pilaamaan. Saatan siis itsekin vaivaantua aiheesta ja olla nuiva, joten melkoisia ajatustenlukijoita kai tässä joudutaan olemaan, puolin ja toisin.

Sekin on ymmärrettävää, että aihe vaivaannuttaa. Mieluummin kai sitä puhuisi vaikka säästä tai uusista farkuista. Niistä pitääkin puhua, eikä aina tarvitse missään syvissä vesissä lillua. Pitää pitää hauskaa, jutella vaikka niistä farkuista. Mutta mielenterveydestäkin kannattaa puhua aina silloin tällöin. Silloin tietää, mikä lähipiirissä on meininki. Monesti myös huomaa, että ei suinkaan ole yksin ja ainoa, jolta löytyy papereista tuo sama (tai ainakin lähes sama) lause.

Olla rehellinen itselleen, mieli avoinna muutokselle, vastuu itsestä omissa käsissä.

Semmoisia mietin tänään.