30.7.2017

PELKÄÄMISESTÄ

Kaduttaa.
En minä halua kirjoittaa pelkäämisestä. Haluan kirjoittaa mökkirannan uudesta keinusta, ulpukoista, yösaunasta ja siitä, miten tänä kesänä olen unohtanut kamerani lähes kokonaan. Siitä, miten kivikkorinne odottaa edelleen kiviään, kasvihuone siivoajaa ja viime syksyn lehdet haravoijaa. Siitä, että vintti on vieläkin aukkoa vaille valmis ja varsinkin siitä, että tänä kesänä on vain nautittu. Omasta ja toisten seurasta. Siitä, miten saunan edessä ja mökin takana on isot ryppäät kantarelleja kasvamassa. En minä halua kirjoittaa pelkäämisestä.

Silti kuitenkin kirjoitan. Tänään, kun aurinko paistaa. Tänään, kun mikään ei pelota.

Ajattelen sillä tavalla, että mitä enemmän itsekseni pelkojani mietin, sitä suuremmiksi ne muuttuvat. Mitä enemmän uskallan ne ääneen sanoa, sitä kauemmas ne työnnän. Nämä ajatukset tuntuvat tällaisilta ympäripyöreiltä. Jokainen ajatus on sanottu ääneen miljoonia kertoja. Yhtä monta kertaa, kuin on pelon voittanutta.

Me ihmiset olemme aika samanlaisia. Me kaikki pelkäämme, toivomme, epäonnistumme, rakastamme, häpeämme, iloitsemme, vihaamme. Olemme kateellisia, vahingoniloisia, epätoivoisia, lapsellisia, onnellisia. Sen lisäksi olemme siitäkin mahtavia olentoja, että me voimme oppia. Tehdyistä virheistä ja onnistumisista.

Me kaikki pelkäämme. Pelon kohteet vain vaihtelevat. Pelkojen synty on meillä jokaisella erilainen. Pelot syntyvät eletystä elämästä, kasvuympäristöstä, kokemuksista, traumoista, maailmantilanteesta, sairauksista, menetyksistä. Joskus pelon syytä voi olla vaikea hahmottaa, mutta pelko on kuitenkin aina seurausta jostain. 

Joskus pelottaa liikaa. Niin paljon, että se lamauttaa. Se saattaa tehdä vainoharhaiseksi, hysteeriseksi, ylitarkaksi, varmistelevaksi, masentuneeksi, kontrolloivaksi. Pelko saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksia, joihin ei aina keksi syytäkään. Tunnistan kaikki nämä itsessäni ja tiedän, että en ole tässä asiassa kovinkaan uniikki.

Pelon syntyjä on yhtä monta, kuin on päänuppia. Pelon kohteita on yhtä monta, kuin on pelkääjää. Eikä yksikään pelko ole toista pienempi. 

Minä pelkään olla yksin, sen lisäksi pelkään pimeää. Pelkään myös lentämistä ja karhuja. Pelkään puhua vieraita kieliä ja pelkään, että minusta ei pidetä sellaisena kuin olen. Lisäksi pelkään vähän kaikenlaista muutakin.

Tänä syksynä aion voittaa itseni. Olla mökillä aivan yksin, yksi tai kaksi pilkkopimeää yötä. Ja minä uskon, että siitä voi seurata vain hyvää. Sillä nyt tunnen olevani valmis voittamaan pelkoni, yhden kerrallaan.

Minä en voi haastaa ketään voittamaan pelkonsa. Tämä on minun aikani. Sinun aikasi tuli jo, tai on tulossa. Tiedät kyllä, kun sen aika tulee. 

Sinussa on parasta sinä ja minussa minä, pelkoinemme kaikkinemme. Ehkä koko maailma ei rakasta minua eniten silloin, kun olen heikoimmillani. Mutta ollessani rehellinen itselleni tiedän, että ainakin yksi rakastaa. Maailmalle olen vain joku, mutta jollekin koko maailma. Minulle itselleni.

25.7.2017

KESÄILLAT

Valvominen on parasta.
Eräs naistenlehti teki kyselyn, jossa piti valita kesäaamu tai kesäilta. Mieluusti sitä valitsisi kummankin, koska molemmissa on puolensa. Viime keväänä heräsin aamuyöstä ja huussimatka venyi aamukahviin, kun jähmetyin tuijottamaan auringonnousua ja järvellä hiipivää sumua. Jos uni loppuu kesken, niin mökillä sekin on ihan ok. Muun perheen nukkuessa saa aivan rauhakseen napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja hörpätä kupin kuumaa järvelle tiiraten. Herätä uuteen päivää yhtä aikaa luonnon kanssa.

Tänä kesänä on kuitenkin käynyt niin päin, että monesti on oltu hereillä sekä luonnon nukahtaessa, että herätessä. Kesäyöt eivät järin lämpimiä ole olleet, mutta eivät liian kylmiäkään. Ja sitä paitsi - ei ole epäilystä etteikö sauna lämmittäisi jäisimmänkin tyypin! Järveen on mentävä myös joka yö, näytti mittari mitä hyvänsä.

Alussa mainittuun kyselyyn palatakseni - 68% valitsi kesäaamun ja 32% päätyi kesäiltaan. Taidan itsekin kallistua jälkimmäiseen. Valintaan vaikuttaa luultavasti varsin vahvasti se, että illalla alkaa aikuisten aika. Se aika, kun lapset ovat nukkumassa aitassa, sauna lämpiää ja grillissä lepattaa tuli. Kynttilät tuikkivat, jutellaan ystävien kanssa -  ja mökkijärvestä nousee parikiloinen kuha.  

6.7.2017

KESÄÄ

Heinäkuu. Keskikesän kuu.

Sain viettää vuorokauden mökillä ystävien kanssa. Liian harvoin tulee naurettua niin paljon, että silmiä joutuu kuivaamaan hihansuuhun. Liian harvoin tulee mietittyä ääneen syntyjä syviä kello kolmeen yöllä. Tänä kesänä olen ollut onnekas, sillä olen saanut ystäviä mökkiyökyläilemään useammankin kerran.

Keskikesän kuu on näyttänyt jo nyt molemmat puolensa. Muutaman päivän lämpö vaihtui alle kymmenen asteen kolakkuuteen ja viimaan. Viimeisen vuorokauden aikana ei juuri ulos tarennut. Saimme kuitenkin nuotion pysymään liekeissä sateesta huolimatta. Patterin lämmittämässä aitassa tarkeni ilman paksua vaatekerrosta juuri ja juuri, mutta vierustoveri tarkeni paremmin, sillä ymmärsi pukea yöksi pitkää vaatetta päälle useamman kerroksen.

Tänä kesänä on uitu, ja onneksi vielä ehditään. Jospa jokunen hellepäiväkin saataisiin. Joku jossain sanoi, että kumpa ihmiset vain nauttisivat kesästä, eivätkä koko ajan miettisi sataako vai paistaako. Sen yritän muistaa - myös silloin, kun keskikesän kuussa palelee ja mittari näyttää kahdeksaa astetta.

Siitä huolimatta nyt on kesä, jota talvella haikeudella muistetaan. Kuten eräs mainos viisaasti muistuttaa - eletään kuin viimeistä kesäpäivää. Minä saan voimaa pelkästään tästä kaikesta vihreästä ja väreistä, vaikka niitä sitten pitäisikin tihrustaa sadeharson läpi. Kesä on kesä.

4.7.2017

TERVEISIÄ VINTILTÄ

Vintillä on oltu ahkerina. 

Huhtikuussa teimme uusia koolauksia lattiaan, sen jälkeen en ole käynyt vintillä muuta kuin ihailemassa työnjälkeä. Ahkerina ovat olleet aivan muut kuin minä. Vintti on odotellut rauhassa remontti-innostusta. Innostus saapui juhannusvieraan mukana, joka tahtoi ikkuna-asentajan ominaisuudessa kantaa kortensa kekoon. Alkuperäinen ikkuna olikin melko huonossa hapessa, joten aivan aiheellista oli vaihtaa ikkuna uuteen. Itse tosin vastustelin, koska ajattelin pitää euroista kiinni ja hioa ja maalata vanhan ikkunan. Loppujen lopuksi vanhan ikkunan uudistaminen olisi saattanut tulla maksamaan saman verran, kun uuden kierrätysikkunan vaihtaminen. Ja onhan tuo uusi ikkuna nyt vaan hyvä!

Ulkonäön lisäksi uudessa ikkunassa on tällaiselle pienelle vintille aika oleellinen ominaisuus - mahdollisuus ilman vaihtamiseen. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kuumina kesäpäivinä ja lämpiminä öinä saattaa tulla hiki, joten on oikein mukava päästää pieni tuulenviri puhaltamaan vintin päästä päähän. Niin, vintin toiseen päähän asennettiin aiemmin pikkuikkuna, joka tuo mukavasti valoa sekin, jonka lisäksi se mahdollistaa läpivedon vintille. Hyttysverkot vain puuttuu - tai ampiaisverkot, ovat nimittäin nekin keksineet pesän rykäistä tuonne vintin vielä avoinna olevan seinänpätkän taakse.

Tällä hetkellä tilanne vintillä on sellainen, että kaikki levyt on paikoillaan ja uretaanilla tukittu mahdolliset reiät. Kattosaumaan on tulossa lista - osb-levystä sekin, koska vinon tilan levyttäminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista, kun voisi kuvitella. 

Tällä hetkellä vintille kuljetaan vielä ulkokautta terassin katossa olevasta reiäistä. Tällaisilla mökkivinteilläkin on kuitenkin hyvä pitää mielessä paloturvallisuus ja mietiskellä tosissaan sellaista asiaa, kuin varauloskäynti. Niinpä yksi vintin seinistä on varustettu saranoilla ja toimii näin ollen hätäuloskäyntinä, jos tarve on. Toivottavasti sellaista tarvetta ei tule, mutta nukun ainakin itse yöni levollisemmin kun tiedän, että tällaisia asioita on ajateltu. 

Seuraavaksi vuorossa onkin reiän puhkaiseminen tuvan kattoon. Tiedossa on siis tavaroiden siirtelyä ja runsain määrin pölyä. Jännittävää.

3.7.2017

KESÄJÄLKKÄREITÄ

En tiedä teistä, mutta minun mielestäni elämä ilman jälkiruokaa on teeskentelyä.

Pääruoka pitää verensokerin kohillaan ja naisen tiellä, mutta jälkiruoka on aivan yhtä tärkeä sekin. Viime kesänä grillailimme hedelmiä ja marjoja moneen otteeseen - persikkaa, banaania, mansikoita, vesimelonia, päärynää ja ananasta nyt tietenkin. Hivaltaa ennen paistoa ja sen aikana päälle intiaanisokeria ja hunajaa, sen jälkeen seuraksi jogurttia, kermaa tai rahkaa. Siinä on jo jälkkäri kohillaan.

Jos grilliä ei ole tai grillin putsaaminen ärsyttää, niin vielä helmpompaa on tehdä sama paistinpannulla. Varsinkin banaanien karamellisoiminen pannulla on huomattavasti helpompaa, kuin grillissä. Kumpi vain, makoisaa on.

Toinen ikuisuusjälkiruoka on suklaabanaanit. Nämä nyt ovat ainakin lasten mieleen, eikä aikuinenkaan varsinaisesti pahaksi pistä. Banaaniin leikataan viilto, sisään sopivasti suklaata ja annetaan paistua, kunnes suklaa on sulaa ja banaani pehmeää. Jokaiselle tyrkätään banaani kouraan ja tuikataan kertakäyttölusikka kylkeen. Ei tiskiä, ei humpsahtavaa verensokeria. Pienestä on mökkeilijän onni tehty.

2.7.2017

KIVIKKORINNE AITAN ETEEN

Aitan eteen on pikkuhiljaa syntymässä kivikko, josta jo aiemmin kirjoitin. Aitta sijaitsee rinteessä ja heti rinteen alla on kasvihuone. Aiemmin rinne oli sammaleista nurmikkoa ja heinää ja kasvihuoneen edusta pikkukiveä ja hiekkaa

Keväällä maa suli ja raavimme rinteen auki. Kuskasimme heinät ja ruohon pois ja tasoittelimme möykkyistä rinnettä. Totta puhuen minulla ei ole edelleenkään minkäänlaista käsitystä siitä, miten kivikkorinteen saa onnistumaan ja ylimääräiset heinät pidettyä loitolla. Lisäksi rinteeseen aiottu pioni oli ottanut ja kuollut talven aikana, joten jouduin pähkäilemään uusiksi rinteeseen tulevat kasvit.

Googlettelin aikani ja sitten päätin, että jos ei kokeile, niin ei opi. Niinpä iskin maanpeitekankaan maahan ja aloitin kivien roudaamiseen. Mökkitontille on entinen omistaja avuliaasti poiminut isot määrät kiviä ja asetellut ne maahan grillipaikan ja halkoliiterin ympäristöön. Grillipaikka on kuitenkin menossa uusiksi sitten kun kesäkeittiötä aletaan rakentamaan, joten aivan tyynesti olen kaivanut kivet maasta ja kantanut ne aitan edustan rinnettä koristamaan.

Tällainen kivien kantaminen on aika hidasta puuhaa, koska painavat mokomat melko paljon. Lapset olen nakittanut rahasta kantamaan pikkukiviä ja yökylävieraskin pääsi hetkeksi kantopuuhiin. Muuten olen itsekseni pyhittänyt muutaman illan kiville ja kantanut niitä selkä vääränä. Vaikka kantotunteja on jo takana useampi, niin vielä riittää roudattavaa. Onneksi kivet pysyvät siellä missä ovat - siihen asti, kun innostus taas iskee.

Kasvihuoneen edustalle olemme suunnitelleet laudoitusta. Istutuslaatikot upotetaan laudoitukseen ja käsitellään keskenään saman värisiksi. Tarkoituksena on saada kasvihuoneesta, sen edustasta, kivikkorinteestä ja aitasta yhteneväinen kokonaisuus. Tällä hetkellä ovat kukainenkin vähän liian itsenäisiä ja yksinäisiä. 

1.7.2017

KESKIKESÄ

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Tämä kesän alku on mennyt nopeasti. Lämmöstäkin on päästy nauttimaan. Juhannuksena saatiin niin mieletön keskikesän ilta, että ei paremmasta väliä. Päivällä ilma oli epävakaista - sateista ja tuulista, mutta illalla luonto näytti parhaat puolensa. Minä olen sitä mieltä, että yksi mahtava ilta korvaa monta huonoa päivää. Niillä ei ole sitten enää mitään merkitystä.

Juhannuksen uutena tuttavuutena pöytään löysi tiensä bataattifalafeli, ohjeen löysin täältä. Olivat erityisen hyviä, varsinkin aikuisten mielestä, ja niitä syötiinkin monena päivänä.

Alkukesä on sujunut pitkälti oleskellessa. Tai siis ruokaa tehdessä, tiskatessa ja saunaa lämmittäessä. Talven aikana sen kummasti unohtaa miten tavalliset arkiaskareet ovat mökillä hieman eri asia, kuin normiarjessa. Ruoan tekeminen ulkona on ihanaa, mutta samalla se on melko työlästä. Sisällä saa juosta sen viisikymmentä kertaa hakemassa milloin mitäkin sinne unohtunutta ja tiskaaminen pitää ajoittaa niin, että tiskivettä ei tarvitse keittää erikseen, vaan se on vielä lämmintä kiukaan kyljessä.

Se on työlästä, mutta samalla ihanaa. En ole mikään uusien reseptien intohimoinen testailija, mutta mökillä tulee kokeiltua uusia makuja. Sitten on niitä päiviä, kun huomaa iltapäivästä, että itse kukainenkin on napsinut jotain suuhunsa sen verran, että on vielä tolpillaan. Ja niitä päiviä, kun on ihan parasta keittää makaroonia ja paistaa jauhelihaa kaveriksi, eikä suoda ajatustakaan grillaamiselle tai uusille ruokakokemuksille. Monesti eniten lomalla on silloin, kun menee sieltä missä aita on matalin. Kuitenkin niin, että kaikilla on hyvä olla. Ja kukapa ei makaroonimössöstä tykkäisi?