22.6.2017

KASVIHUONEMUISTELUA JA JUHANNUSTA

Mustan mökin kasvihuone sijaitsee ylhäällä rinteessä aitan edessä.

Kasvihuone törötti paikoillaan silloin, kun ostimme mökin. Se ei ole mikään kaunokki itsessään ja oli muutenkin ostohetkellä varsin huonossa kunnossa. Viime vuoden toukokuussa laitoimme kasvihuoneen uuteen uskoon ja välittömästi sisään muutti suurehko määrä esikasvattamiani taimia.

Vuosi sitten kasvihuoneessa näytti siis tältä. Tänä vuonna näyttää vähän eriltä, koska en ole ehtinyt edes putsaamaan ja pesemään sitä talven jäljiltä - puhumattakaan, että siellä olisi ketään tai mitään multaan istutettu! 

Mutta ei se haittaa. Tänä keväänä on ollut muut asiat pinnalla ja vielä ehtii, jos siltä tuntuu. Tänä keväänä olemme rakentaneet vinttiä, avanneet rinteen aitan edestä ja rakentaneet kivikkopuutarhaa. Olemme myös hankkineet laudoitusmateriaalia purkamalla vanhaa pois - tarkoitus on tehdä oikein maukas terassi myös kasvihuoneen eteen. Ei ihminen kaikkea ehdi, eikä tarvitsekaan. Kun tänä keväänä on pitänyt valita kivien ja kasvihuoneen pesun välillä - ei päätöstä ole tarvinut kauaa miettiä. Nyt vain tuntuu mukavammalta raahata kiviä rinteeseen selkä vääränä.

Vinttikin etenee pikkuhiljaa, mutta se on toinen juttu se. Tänä harmaana kesäkuisena päivänä haluan ihailla vuoden takaista vihreää kasvihuonetta. Ja tietenkin toivottaa hyvää juhannusta!

15.6.2017

RUUSU YSTÄVYYDELLE

Kävi niin onnekkaasti, että sain rakkaita ystäviäni mökille kanssani viikonloppua viettämään. Sen kunniaksi tartuin supermarketissa ruukkuruusuun ja hivautin sen ostoskärryyn. Ystävät on oivallinen syy hankkia kukka. 

En tiedä onko oikeastaan parempaa tapaa elämäänsä elää, kuin kesäyössä. Nuotio lepattaa hämärtyvässä yössä. Puolenyön jälkeen mietitään, että joko pistettäisiin sauna tulille. Lopulta kun saunotaan, alkaakin seuraava päivä jo valkenemaan taivaanrannassa. 

Ruuvasin saunan kylkeen muutaman koukun. Alunperin hankin koukut tulevaa vinttiä silmällä pitäen, mutta päätyivät nyt tuohon, kun tarve oli. Jotenkin mukavan simppelit koukut, jotka saivat viikonloppuna roikotettavakseen tiskisammiot ja harjat.

Ostin kivikkopuutarhaan tuota alimman kuvan maanpeittokasvia. Kasvi oli niin kaunis, että laitoin yhden kaverin pieneen ruukkuun terassin hyllylle. 

12.6.2017

KESÄKUKKIA JA KIVIKKOPUUTARHAA

Viime viikolla ostin kukkia.
En ole edellisinä kesinä ostanut kukkia mökille ollenkaan. Syy on siinä, että epäilen niiden heittävän henkensä, jos joskus olemmekin useamman päivän pois mökiltä. Sen vuoksi nyt otin ja kuvasin näitä vihertäjiä, kun vielä ovat vihreitä. 

Toki yritän tihrustaa ohjeista, että osaisin ostaa sellaisia yksiöitä, jotka vähän aikaa pärjäisivät yksinäänkin. Olen kuitenkin todennut pääni sen verran hataraksi, että minkään valtakunnan opastukset ei kovin hyvässä jemmassa siellä ole. Näin ollen yritän ajatella loogisesti ja sijoitella kukkaset sellaisiin paikkoihin, että pysyisivät hengissä itsekseenkin mahdollisimman pitkään.

Viikonloppuvieraat toivat mökkituliaisina chili-kasvin. Viimekesäinen chili pääsi osaksi ruoanlaittoa, kuin myös tikkakisan häviäjien suukalustoa kärventämään. Epäilen tämän yksilön päätyvän samoihin rooleihin.

Olen viime aikoina kantanut mökillä kiviä ihan urakalla. Rakennan aitan eteen rinteeseen kivikkopuutarhaa, jonne jo myös muutaman kasvin istutin. Kivien raahaaminen on eräänlainen urheilusuoritus ja pienessäkin rinteessä on oma urakkansa - varsinkin, kun elellään rinteisellä tontilla muutenkin. Homma kuitenkin etenee, hitaasti mutta varmasti sekin.

7.6.2017

VANHAT OVET

Vime viikonloppuna huomasin omistavani uudet ovet.

Tai vanhathan ne on, suoraan 60-70 - luvulta, mutta minulle uudet. Nämä ovet putosivat syliin, kun eräs läheiseni totesi niiden olevan "ihan sun näköset, kiinnostaako". Kiinnosti, joten ruuvasin nämä kaunokaiset purettavan talon apukeittiöstä kiireesti irti ja kasasin hellästi auton peräkonttiin.

Näiden kolmen kaverin lisäksi mukaan lähti myös korkeampi ovi, peiliovi sekin, sekä kolme muuta tasapintaista, mutta saman sävyistä. Mallailin näitä kaveruksia ensin mökin sisälle keittiöön. Sinne on tarkoitus tehdä pientä remonttia, mutta kaapistojen runkoja ei kuitenkaan lähdetä uusimaan, joten nämä kaunokaiset olivat väärää leveyttä. Se ei suuresti itkettänyt, sillä pääsevät kesäkeittiöön aikanaan.

Kesäkeittiö on sellainen asia, josta on puhuttu kovasti koko aika, kun olemme mökin omistaneet. Siksi, koska tiskaaminen on edelleen yhtä raastavaa kuin kahtena edellisenäkin kesänä ja kunnollinen tiskipaikka helpottaisi. Siksi, että olisi aika mahtavaa tehdä sapuska alusta loppuun rauhassa suojaisassa paikassa, jos yhtäkkinen rankkasade iskee. 

Kuitenkaan emme ole tehneet sen eteen mitään konkreettista - paitsi keränneet tarvittavaa rakennusmateriaalia. Tällä hetkellä kesäkeittiöön on olemassa ikkunat, ovet kaappeihin ja jopa puuhellaan kaikki muu, paitsi muurattava osuus. Mitäpä tästä voitaisiin päätellä - keräilemisen aloittaminen on aina merkki piakkoin alkavasta rakentamisesta. Siksi, koska jemmaria minusta ei saa tekemälläkään. Se minkä omistan täytyy myös pian käytössä olevan.

Kaapin ovien sävyyn hullaannuin välittömästi! Kummako tuo, kun miettii sävyjä, joita olen tänä keväänä mökillä ympäriinsä sivellyt. Sävyt ovat Tikkurilan Color now 2017-värikokoelmasta. Nefriitillä olen maalannut tuolin sekä erään laverisängyn. Syvänne taas on inspiroinut tuunaamaan uusiksi kaapin kaasuhellalle sekä maalaamaan eräänkin tuolin ja kaapin pukuhuoneeseen. Nämä uudet vanhat kaapinovet luiskahtavat näiden sävyjen seuraksi  siis kuin itsestään.

2.6.2017

UNELMISTA

Unelmat alkavat toteutua, kun ne sanoo ääneen.
Sanoi eräs ystäväni.

Tuo lause ja pari muuta tulivat niin täydestä sydämestä, rehellisesti ja suoraan, että ne loksauttivat asiat järjestykseen pääkopassani. Kun unelmat ja haaveet sanoo ääneen, niihin alkaa uskomaan. Ne lähtevät muotoutumaan kaukana siintävästä utuisesta haavekuvasta ihan todellisiksi konkreettisiksi asioiksi. Tajusin minä. 

Toisinaan elämässä tarvitsee sen, että joku sanoo suoraan (mutta rakkaudella) asian niin kuin se on. Hetkeksi se saattaa pysäyttää hengityksen. Pienen hetken jälkeen tajuaa kuitenkin, että onkin pintahengitellyt menemään jo pitkän aikaa ja samalla huomaa huokaisevansa syvään ja rauhallisesti, kun palaset loksahtavat kohdilleen.

Unelmat ja haaveet ovat sellainen asia, että ne saattaa menettää hetkeksi. Jos joutuu liian koville. Uskoisin jokaisella meistä olevan siitä jonkinlaista kokemusta. Yhtäkkiä ymmärtää, että ei jaksa enää haaveilla.

Elämä ilman haaveita on kuin ruusupensas ilman kukkia. (Kyllä vain, tämä vertauskuva syntyi, kun vilkaisin vasemmalla puolellani kukkivaa ruusupensasta.) Kerran eräs ehkä sillä hetkellä hieman väsynyt ihminen totesi minulle, että miksi pitää haaveilla jostain, eikä voi vain elää tässä hetkessä tyytyväisenä. Miksi aina pitää olla jotain tavoiteltavaa tai unelmia. Eikö tämä hetki riitä.

Kyllä se riittää. Silti en tunne voivani hyvin, jos en unelmoi. Haaveilu kertoo siitä, että elämässä on sillä hetkellä kaikki niin hyvin, että on varaa unelmoida. Suurin osa haaveistani jää luultavasti toteutumatta - tietenkin. Ei kaikkea tarvitse saavuttaa tai saada. On myös hyvä huomata milloin ihana haave muuttuu rasittavaksi pakkomielteeksi. Ja se, että unelmat muuttuvat ja se on ihan ok.

Joskus unelmistaan, jopa niistä jo saavutetuista, saattaa joutua luopumaan. Mutta jos pelkää niin käyvän, ei voi koskaan edes saavuttaa mitään. On huikea tunne tajuta sen hetken saapuneen, jolloin huomaa saaneensa rohkeuden lähteä tavoittelemaan unelmiaan.

Yksi suurimmista unelmistani on oma kirja.

Lapsena istuin puussa lukemassa. Teininä makasin asuntovaunussa lukemassa. Parhaimmillaan luin monta kirjaa päivässä. Haaveammattini lapsena oli kirjastontäti. Luin ensimmäisen dekkarini ja se säväytti niin palavasti, että olin ihan varma osaavani kirjoittaa samanmoisen. No nyt tajuan, en osaisi.

Minä en ole kovinkaan hyvä puhumaan unelmistani ääneen. Joku saattaisi vaikka epäillä sitä ja pahoittaa mieleni. Vaikka mitä väliä sillä on, jos itse uskon unelmaani. En ole myöskään maailman paras kirjoittaja, en ole tietoviisas tai tiedä kieliopista yhtään mitään. Vaikka mitä väliä sillä on, jos uskon siihen mitä kirjoitan. Minä en ole myöskään ole tarpeeksi hyvä valokuvaaja, koska en ymmärrä tekniikasta juuri mitään. Vaikka mitä väliä sillä on, jos saan muistikortille tallennettua sen tunnelman, jota tavoittelen. 

Minun kirja-unelmani on elänyt jo 20 vuotta ja tänä päivänä tiedän mikä se kirja olisi. Jonain päivänä minä haluaisin tehdä mökkikirjan

(Nyt muistin, että minun oli tarkoitus kirjoittaa tutkimuksesta, jonka mukaan Suomessa on 100 000 tyhijillään olevaa mökkiä. Mökkeilijän keski-ikä on 62 vuotta. Tästä kirjoitin jo joskus aiemmin, mutta unelmista kirjoittaessani tuli mieleen, että voi sen mökkeilyn näinkin nähdä ja kokea. Olisi aivan mahtavaa, että vaikka edes osa noista tyhjillään olevista mökeistä saisi uuden elämän. Uudet rakastavat asukkaat, jotka herättäisivät tuon maailman parhaan paikan taas henkiin. Aivan rauhakseen. Fiilistellen.)

1.6.2017

ENSIMMÄISET YRTIT

Tänä vuonna en ole esikasvattanut mitään.
Viime vuonna suurinpiirtein tähän aikaan kasvihuone oli kokenut suuren muodonmuutoksen epämääräisestä romuhuoneesta toimivaksi kasvihuoneeksi. Lisäksi sinne oli jo istutettu ensimmäiset taimet, jotka kuvissa näyttävät varsin kukoistavilta.

Tänä keväänä en ole vielä ryhtynyt edes kasvihuoneen pesuun, puhumattakaan istuttamisesta. Viime viikonloppuna oli tarkoitus tarttua vesiletkuun ja juuriharjaan, mutta kaatosade ja parin plusasteen lämpötila hiljensivät intoa melkoisesti. 

Tänä vuonna aion laittaa kasvihuoneeseen toisten kasvattamia taimia. Viime kesän sato ei ollut varsinaisesti mikään kasvihuonenoviisin menestystarina, vaan sato oli osittain suorastaan surkea. Suoraan sanottuna - osittain olematon. Jokin elukka mutusti lehtikaalin ja toinen onnistui viemään sipulit mennessään. Tomaatti ei kypsynyt kylmässä ja kurkku valtasi koko huoneen. Kesäkurpitsa on onneksi siitä mahtava kaveri, että se ei hylkää aloittelijaakaan. Siksi viimekesäisestä yrittämisestä jäi kuitenkin hyvä maku suuhun.

Tänä kesänä laitan siis laatikoihin vain toisten kasvattamia taimia. Ja maltillisesti. Kasvihuoneen ulkopuolelle laitan hernettä tietenkin, ja salaattia. Sisäpuolelle jotain vähemmällä pärjäävää, ehkä sitä kesäkurpitsaa ja yrttejä tietenkin. 

Kauppareissulla törmäsin pallobasilikaan, joka on minulle ihan uusi tuttavuus. Rosmariini ja timjami olivat viime kesän lempiyrtit, joita käytettiin ahkerasti. Tänä kesänä tuohon asiaan tuskin tulee muutosta.