Tänä vuonna elokuu alkoi kuin unessa. Tai unelmissa.
Meillä on ystäväni kanssa eräs yhteinen projekti, jossa minun vastuullani on valokuvaaminen. (Tai enemmän se on hänen projektinsa, mutta kun kertoi taannoin ajatuksestaan ja pyysi mukaan, niin mietin noin nanosekunnin ja sanoin tottakai, joten yhtälailla se taitaa olla molempien projekti).
Lokakuun loskassa kipitimme sulkeutuvasta kahvilasta kohti autoa. Olimme lyöneet aiemmin lukkoon päivämäärän, jolloin toteuttaisimme projektiamme ison rykäyksen eteenpäin. Olimme kirjanneet ylös tehtävät asiat, kuukausi kuukaudelta. Ja kaiken kruununa siellä komeili elokuun alku.
Jatkoimme projektin puntarointia Prisman parkkipaikalla. Muistan tuon illan erityisen hyvin. Siitä on olemassa kuvamateriaalia, jossa kummankin kasvoissa loistaa paitsi innostuneet silmät, niin myös pikkuisen epäileväisesti hymyilevä suu. Siinä pimeässä, marketin valojen loisteessa mietimme pitkään, että mitä tarvitaan unelmien toteuttamiseen?
Uskoa. Paljon. Luottamusta siihen, että asiat menee hyvin, kun ne vain järkkää hyvin. Suunnitteleminen on vähintään yhtä tärkeää, kuin itse toteutus. Kokonaisuus pitää pitää mielessä, vaikka matkan varrella keskitytäänkin yksityiskohtiin. Uskoa siihen, että asiat menee just niin täydellisesti, kuin ne itse suunnittelee.
Unelmien toteuttaminen on suunnittelemista, ajanhallintaa, kyselyä, pohdintaa, laskemista, epäröintiä ja ennen kaikkea luottamista omaan itseensä ja omiin kykyihinsä! Kun on kova into, niin silloin on mahdollista oppia mahdottomaltakin tuntuvia asioita. Kun on kova tahto, niin silloin kääntää epäonnistumisetkin opiksi matkan varrella.
Me päätimme uskoa omiin taitoihimme, itseemme ja toisiimme.
Me päätimme luottaa, että tämä unelma kannattaa toteuttaa.
Ja koska niin päätimme, niin saimme täydellisen alun elokuulle. Pimeässä lokakuun illassa kalenteriin kirjattu päivä oli siinä, ennen kuin edes huomasikaan. Olisiko unelma ponnahtanut isosti eteenpäin ilman, että sitä olisi kalenteriin kirjattu? Tuskinpa. Meillä ihmisillä kun tuntuu olevan tapana ajatella, että "Olisi niin kiva" ja "Sitten kun" tai "Vielä joskus". Mitä jos se päivä olisi tänään, kun tartut kalenteriin ja päätät päivän, jolloin tulet kokemaan jotain ikimuistoista?
Kaikki elokuun alun päiville luomamme suunnitelmat toteutuivat juuri niin, kuin olimme ne suunnitelleet. Lisäksi saimme päälle vielä paljon sellaista, jota ei voi suunnitella.
Ehkä mietit - mikä tämä unelma on, josta niin innoissani kirjoittelen? Toteutuuko se? Ja milloin?
Aika näyttää. Nämä elokuun alun päivät olivat vain yksi osa projektia, emmekä vielä tiedä, mihin tämä unelma meitä johdattaa. Vai johdattaako mihinkään? Mutta ainakin olemme saaneet nauttia matkasta, yhteisestä unelmasta, kokemuksista, ilon kyynelistä, nauramisesta ja omien odotusten ylittämisestä.
Nauti matkasta.
Ps. Täydellisen elokuun alun kuvat on kuvattu aina yhtä ihanalla Myllykylän tilalla Ypäjällä.
















Upea paikka! Myllykylä siis.
VastaaPoista