29.6.2018

HYVÄN MIELEN PESUAINEET

Ajattelin kirjoitella hieman pesuaineista, koska aihe on tärkeä!

On tärkeää kiinnittää huomiota pesuaineisiin ja tiedostaa, että pesee kotinsa, astiansa ja itsensä turvallisin, luontoa säästävin pesuainein. Se on aina tärkeää, mutta erityisen tärkeänä pidän sitä mökkiolosuhteissa, jossa maastoon ja järveen pääsee paljon pesuainejäämiä. 

Viime kesänä tein pientä yhteistyötä Sisustushattaran ja Cilla´sin kanssa. Tuolloin sain testiin muutamia Cilla´sin pesuaineita - enkä voisi tyytyväisempi olla! Yksi tuotteista oli greipin ja appelsiinin tuoksuinen tiskiaine*, joka helpotti tiskaamisen nihkeyttä kummasti! Cilla´sin pesuaineet on valmistettu tuulivoimalla ja ne sisältävät  vain biohajoavia raaka-aineita. Pesuaineiden tuoksut tulevat puhtaista eteerisistä öljyistä. Mökillä tiskiä riittää, joten tiskiaine saatiin kulutettua viime kesänä lähes loppuun asti. 
Uutuutena markkinoille on tullut Cilla´s Suihku, jonka viimeisimmältä Helsingin reissulta kannoin mukanani mökille. Olemme koko perhe käyttäneet tuotetta ahkerasti, se sopii myös hiusten pesuun. Pönikkä on litran vetoinen, joten ei lopu ihan heti kesken! 
Parasta pullossa on pumppu, jolloin säästyy korkkien kanssa kikkailulta. Ei meinaan ole piinallisempaa kuin se, kun korkillisesta pullosta kaataa saunan kuumentamaa shampoota käteensä ja yrittää samalla  äheltää korkkia paikoilleen. Monesti korkin joutuu jättämään väliaikaisesti pullon viereen ja useamman kerran korkki on unohtunut laittaa paikalleen ja jossain kohtaa pullo on ollut pitkin saunan lattiaa, sisällöstä puhumattakaan. Iso peukku pumppupullolle siis!

Toinen uutuus on käsipesuaine lasipullossa. Cilla´s pesuaineita saa myös täyttöpusseina, joten tämä lasinen pullo kestää aikaa, eikä vähiten selkeän tyylikkään ulkonäkönsä ansiosta!
Tämä piparmintun ja rosmariinin tuoksuinen käsipesuaine* oli toinen viimekesäisen yhteistyön tuotteista. Pesuaine on todella riittoisaa ja se riittää hyvin käytössä vielä tämänkin kesän! Tuoksut ovat todella aidot ja miellyttävät. 

Tiskiaineen ja käsipesuaineen lisäksi sain tuolloin testiin siivoussuihkeen*, joka on sekin edelleen käytössä, mutta jonka unohdin kuvata. On ihan oikeasti kumman levollinen mieli, kun tietää, että järvessä saa uida omalta osaltaan hyvällä omallatunnolla ja luonto mökin ympärillä saa elää rauhassa ilman ylimääräistä kemikaalikuormaa!
Saunassa minulla on käytössä Jolielta ostamani Patykan vartalokuorinta, kuvassa vasemmalla. Tuote on vegaaninen ja se sisältää suolakiteiden lisäksi unikonsiemeniä. Jolien valikoima tarjoaa ainoastaan tehokasta ja ensiluokkaista luonnonkosmetiikkaa, joten Jolien sivuja saa selailla ja tilausta tehdä ilman huolen häivää.

Jolielta olen ostanut kaikki kuvassa näkyvät tuotteet, myös vartalokuorinnan vieressä seisovan estelle & thildin suihkugeelin. Tuote on vegaaninen ja tuoksu on sekoitus lumpeenkukkaa, persikkaa, ruusua ja mustaherukkaa. Tuoksu on ihan mielettömän herkullinen, kuten kuvitella saattaa! 

Patykan rauhoittava kasvovoide sisältää manteliöljyä ja intianlootusta. Koostumus on miellyttävä ja tuoksu pehmeä. 

Rahuan hoitoaine on sekin vegaaninen. Se sisältää mm. kvinoaa ja omega-9 rasvahappoja ja kaikenlaista muuta melkoisen hienon kuuloista. Olen käyttänyt hoitoainetta tämän kesän ja suosittelen kyllä!
Pääsin viime kesänä ystäväni siivellä tutustumaan Osmiaan ja sain haistella läpi kaikki heidän tuotteensa. Tuoksut olivat niin aitoja, että tuntui, kuin olisi oikeasti painanut nenänsä keskikesän apilapeltoon tai syksyiseen puolukkakoriin! Osmian tuotteiden tuoksut ovat pitkällisen kehittämisen lopputulos - aito ja luonnollinen.

Olemme pesseet mökkisaunassa koivulla, hunajalla, puolukalla ja turpeella. Näistä neljästä ehdoton suosikkini on puolukka. Hunajaa on vielä jäljellä sentti ja koivusta palasaippua. Hauskinta on tehdä lasten kanssa sokkotesti silmät kiinni - vuorotellen käteen ojennetaan purnukka, jonka tuoksua arvuutellaan ja lopuksi jokainen saa pestä hiuksensa omalla suosikkituoksullaan. Pesuaineiden arvuuttelu ja huokailu on ehdottomasti suosituksen ansaitseva, yhteinen kokemus. Näitä tuoksuja ei voi kuin rakastaa, niissä on Suomi.
Pesun jälkeenkin on tärkeää miettiä mitä sivelee pintaansa. Kaurilan Saunan täysin vegaaninen deovoide on omalla kohdallani ensimmäinen deotuote, joka oikeasti pitää hienhajun pois ilman alumiinia. Tuote on ekologinen ja eettinen, se ei sisällä alkoholia, alumiinia, väriaineita tai eläinperäisiä tuotteita.  Suosikkituoksuni on sitruunaruoho, hyvänä kakkosena tulee appelsiinin kukka. Tuoksut ovat raikkaat ja koostumus miellyttävä. Olen käyttänyt kyseistä tuotetta nyt reilun vuoden verran ja olen oikein tyytyväinen!

Tässä tärkeimmät tuotteet, joita käytämme mökillä päivittäin. Pienistä puroista syntyy suuret järvet, pienistä teoista kokonaisuudet - sekä hyvässä että pahassa. Pidetään huolta luonnosta ja itsestämme!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

25.6.2018

JUHANNUSMUISTOJA

Tänä vuonna juhannus oli keskellä kesää.

Useampana vuonna on juhannus tullut puskista. On tuntunut, että kesä ei ole vielä alkanutkaan, kun on jo muka keskikesä. Tänä vuonna saadaan olla onnellisia, koska juhannus tuntui olevan keskellä kesää. Se tuntuu totisesti mahtavalta! Neljäs mökkikesä muistetaan siitä, että aamuisin on aitan ovi avattu aurinkoon. Ei tietenkään joka aamu, mutta useimmiten.

Tänä vuonna juhannusta juhlittiin niin, että saatiin ystävä yökylään ja tehtiin grillissä pitsaa. Pitsan nimi on vihreä grillipizza ja ohje löytyi Pirkka-lehdestä. Se oli ihan mahtava! Tuunasin sitä hieman lisäämällä mansikoita ja muutenkin ohjeesta poiketen teimme pohjan gluteenittomana. Tuntuu vahvasti, että alkukesän hampurilaisvillitys vaihtui tämän pitsan myötä grillipitsainnostukseksi. 

Teimme pitsan lisäksi seuraavana päivänä isommalla porukalla vietnamilaisia kesärullia, eikä huono ollut sekään! Koukuttavaa, sen voin kertoa. Erityisesti erilaiset kastikkeet kuuluvat ehdottomasti tähän makumaailmaan.

Tänä vuonna oli oikein hyvä juhannus. Perjantaina satoi ja lauantaina ei pisaraakaan. Aurinkokin näyttäytyi. Teimme kukkakranssit ja raavimme päitämme loppuillan. Ainoastaan illasta ilmaantunut oma matalalentoinen olotilani jäi harmittamaan. Soimasin siitä itseäni seuraavan päivän. Turhaahan se on. Välillä sitä lentelee korkeammalla ja toisinaan matalammalla. Silti päällimmäiseksi voi jäädä ne hyvät muistot. 

21.6.2018

HUOMAATKO, ETTÄ SINULLA ON JO KAIKKI?

Olen pantannut tämän kirjoituksen julkaisua. En haluaisi myöntää, että en ole tällä hetkellä kaikista tykeimmilläni. Ja juuri se on syy, miksi tämä kirjoitus pitää julkaista. Että voisin hyväksyä sen asian, että ihmisen elämässä tulee vaiheita, kun tarvitsee puhallella hetki rauhassa. Ja että voisin asian myöntämällä ja siitä kirjoittamalla kenties auttaa samojen tunteiden kanssa kamppailevaa.

Huomaan olevani tilanteessa, jossa etsin itsestäni balanssia. Tasapainoa. Tunnetta siitä, että kaikki on lopulta hyvin. 

Elämä rullaa omalla painollaan. Aamu vaihtuu päiväksi, päivä illaksi. Yön jälkeen saapuu uusi aamu. Huomaan murehtivani. Murehdin aamulla, murehdin illalla ja murehdin siinä välissä. Mieli on täynnä kaikkea ja yhtä aikaa siellä ei tunnu olevan oikein mitään, mistä saisi kiinni. Ajatukset rullaavat kehää, kädet tekevät kaikkea ja eivät mitään. 

Vaikeista ajoista selvitään sillä, että jaksetaan. Jaksetaan yrittää, jaksetaan selvittää asioita, jaksetaan olla elossa. Mutta on väistämätöntä, että vaikean elämänvaiheen helpotuttua ja kaiken sen jaksamisen jälkeen - jossain kohtaa ei vain oikein tahdo enää jaksaa. Siinä kohtaa ollaan siinä tilanteessa, että tekisi vain mieli jatkaa jaksamista. Jos vain jaksan, niin jossain kohtaa unohdan kaiken sen menneen raskaan. Elämä palautuu itsekseen hyväksi, sellaiseksi, kuin se oli ennen raskaita aikoja. Mutta kun se ei mene niin. Ei kenenkään kohdalla, jaksamisen raja tulee vastaan jossain kohtaa ja tärkeintä on tunnistaa, missä menee oma henkilökohtainen jaksamisen raja. 

Minulla raja menee siinä, kun huomaan sykkeeni nousevan pelkästä asioiden ajattelemisesta. Kun huomaan, että olen jatkuvasti kiukkuinen ja tuntuu, että kaikki on liikaa. Huonosti linkoava tiskikone tai pyörästä irtoavat ketjut ovat liikaa. Pohjaan palanut puuro tai liian märät polttopuut ovat liikaa. Leivänmurut pöydän alla tai kateissa oleva vaatekappale on liikaa. Sellaiset asiat ovat liikaa, jotka yleensä ovat vain hoidettavia asioita, elämää. 

Minulla se rajaa menee siinä kohtaa, kun huomaan, että ihmiset ovat aika ärsyttäviä. Kun en tahdo jaksaa oikein ketään. Kun huomaan olevani kateellinen jollekin tai huomaan arvostelevani toisen ihmisen tapaa tehdä tai olla. Kun otan asiat liian henkilökohtaisesti ja rupean ylianalysoimaan.

Pystyn vielä näkemään asiat asioina, mutta rajan lähestyessä mieleen nousee ajatuksia, joita siellä ei normaalisti ole. Olisiko elämäni onnellisempaa, jos minulla olisi jotain, mitä minulla ei nyt ole? Yhtäkkiä unohdan kaiken sen, mitä minulla jo on.

Olen vuosien saatossa oppinut, että rajan yli ei kannata lipsahtaa, vaan sen häämöttäessä on tärkeä pistää jarru päälle. Hidastaa. Sanoa ääneen: Nyt tuntuu siltä, että kohta en enää jaksa. 

Ensin sanon sen ääneen itselleni, sen jälkeen muille. Miten tärkeää on saada olla heikko itselleen. Läheisiltä ja saman kokeneilta saa tukea ja vertaistukea, ammattilaisilta näkökulmia tarkasteltaviksi. Kun säikähtää lähestyvää rajaa ja sanoo sen ääneen, niin huomaa, että ei tarvitsekaan jaksaa - ja kohta saattaakin huomata,  että jaksaa taas. Heikkoina hetkinä on tärkeää löysätä ohjaksista, viettää aikaa ystävien seurassa, keskustella ja nauraa. Muistuttaa itselleen, että suurin osa murheista on lopulta vain hoidettavia asioita.

Elämän balanssi on sitä, että tuntee oman rajansa. Vastoinkäymisiä ja raskaita aikoja tulee ja menee, osa vaatii pidemmän sulattelun ja toinen taas vähän lyhyemmän. Asioita joutuu hyväksymään ja aloittamaan elämää joskus ihan tyhjänkin päältä, mutta lopulta selvitäkseen - asiat on pakko hyväksyä. Kun oppii näkemään rajansa, niin jaksaa vaikeinakin aikoina muistaa, että minulla on jo kaikki. Mitä vahvemmin näen rajani, sitä vahvemmin tiedän sen, että minulta ei mitään puutu. 
Sinulle.
Ehkä mietit miksi kirjoitan, joskus mietin sitä itsekin. Olisi paljon helpompaa olla kirjoittamatta. Välillä kaduttaa ja hävettää jokin kirjoittamani, mutta jokaisesta sanasta olen oppinut itsekin. Asioiden ääneen sanomista, tunteiden sanoittamista. Monesti on niin vaikeaa olla heikko, vaikka tiedän, että heikkouden kautta kasvamme vahvemmiksi. 

Kirjoitan, koska tiedän, että nämä tuntemukset ovat meille kaikille ajoittain hyvinkin tuttuja. Kirjoitan, koska toivon kirjoittamalla voivani auttaa, ehkä juuri sinua. Muistuttaakseni, että emme ole yksin. 

Muistathan, että riittää, kun on yksi, joka kuuntelee. Se voi olla läheisesi, mutta joskus on helpoin puhua aivan tuntemattomalle. Jollekin, jonka tunteita ei tarvitse ottaa huomioon ja jolle saat olla juuri sinä, ilman ennakkoluuloja. 

Ethän jää yksin?

18.6.2018

MÖKKIARJEN KAUNIITA KÄYTTÖESINEITÄ

Arki se on mökilläkin.

Tuossa jokunen aika sitten hyvästelin pahvin. Samalla haastoin itseni tiskaamaan joka ilta, oli vuori sitten yhden lautasen tai kokonaisen astiakaapin korkuinen. Tänään, tässä ja nyt, onnittelen itseäni - haaste on pitänyt!

En ole mökillämme ainoa tiskaaja, mutta yleisesti ottaen kuitenkin se henkilö, jonka aloitteesta tiskaaminen tapahtuu. Se henkilö, jonka vastuulla lopulta tuntuu olevan se, onko seuraavana aamuna yhtäkään lautasta, jolle voisi voileipänsä asettaa. 

On varmasti niitä fiksuja ihmisiä, joiden mielestä astiat tietenkin tiskataan joka ilta ja tämä haaste on aivan turhanpäiväinen. Ehkä minustakin tulee joku päivä sellainen ihminen. Tiskaaminen on vaan ollut niin kertakaikkisen vastenmielistä puuhaa, että olen ollut valmis tekemään mitä tahansa, että säästyisin tiskiharjan varresta. Nyt olen huomannut, että itseasiassa saatan jopa vähän pitää siitä! Siis todella vähän, mutta myönnän hetkittäin kokevani tiskaamisesta suurta tyydytystä. Syykin siihen on selkeä - olen haastanut itseni ja näyttänyt itselleni, että pystyn ottamaan haasteen vastaan onnistuneesti. Tunnen siis tyytyväisyyttä itseeni, joka heijastuu siihen, että kuvittelen tiskaamisen olevan tätä nykyä jotenkin miellyttävämpää. Kyllä ihminen on ovela.

Olen ostellut astioita mökille, kun on sopivia vastaan tullut. Bambukulhoja Kööpenhaminasta ja Zone Denmarkin matalia lautasia ystäväni putiikista. Nuo lautaset ovat melamiinista, joten ovat kuin tehty mökkikäyttöön. Ystävältäni lahjaksi saadut maustemyllyt ovat samaisen merkin valikoimista, kauniit ja ajattomat nekin ja väreiltään kuin mustalle mökille tehdyt. Pieni puinen suolakulho on House Doctorin, matkamuisto sekin. Kultainen tarjotin on kirpputorilöytö. 

Pidän siitä, että mökillä on vinoa, tuunattua ja vähän saa repsottaakin. Pidän siitä, että varastoja pengotaan ja hyötykäyttöön otetaan kaikki tarpeellinen, mutta pidän myös siitä, että vinon, tuunatun ja kirpputorilöytöjen seasta löytyy näitä linjakkaita, nätisti pinossa tai rivissä seisovia, mökille varta vasten valittuja arjen piristäjiä. Siinä on koko homman suola.

15.6.2018

VINTTI ON VALMIS

Myönnän, otsikko on hieman harhaanjohtava.

Vain hieman. Totta on, että vintti on valmis, mutta valmiin vintin kuvia joudun vielä hieman panttaamaan, koska jälkikasvuni on vallannut tuon tilan ja sen kunto on tällä hetkellä varsin epäkuvauksellinen. Ensin pitää siis tarttua roskapussiin ja imuriin ja vasta sen jälkeen pääsee sinne kuvailemaan. Edellisen kerran kirjoitin terveisiä vintiltä lähes vuosi sitten heinäkuussa.

Vintti on nyt jo osoittautunut täydelliseksi! Puolisoni on kauhean kätevä käsistään ja hän nikkaroi varastosta löytämästään jämälaudasta vintille ihan oivalliset portaat. Seinämaalia oli vielä reilusti jäljellä, joten maalasin portaat seinän kanssa samalla sävyllä. 

Vaikka maalia ei olisikaan ollut jäljellä, niin olisin ostanut sitä lisää ihan tätä tarkoitusta varten. Ja syitä siihen on monia. Ensinnäkin - mökin koko. Parinkymmenen neliön mökissä pitää olla tarkkana, että jokin kaluste- tai maalivalinta ei vedä koko tilaa ihan tukkoon. Tässä halusin, että portaat vähän kuin hukkuvat seinään, jolloin ne eivät pompsahda seinästä pienentämään tilaa entisestään. Mielestäni tämä oli oikea ratkaisu, koska nyt portaat ovat siinä nätisti esillä, mutta silti kuitenkin piilossa.

Kummallista, että nuo portaat ja reikä katossa tuntuivat tuovan tähän pieneen tilaan rutkasti lisää nelöitä! Joko siinä on syynä se, että sohva vaihtoi paikkaa seinältä toiselle tai sitten se, että reikä katossa tuo väistämättä alitajuntaan tunteen, että eikä tässä vielä kaikki. Ja niinhän se on - eikä tässä vielä kaikki! Mökissä on nyt yläkerta! Matala tila, mutta toinen kerros siitä huolimatta. Sinne mahtuu helposti riviin patja poikineen ja täten yövieraille on entistä enemmän tilaa. 

Pienet uretaanien siistimiset, homeenestoaine vielä kattoon ja sitten se on sisustamista vaille valmis! Kyllä kelpaa ihmisen. Kuvia vintistä tulee, jahka teiniluola saadaan raivattua.

11.6.2018

PAROLAN ASEMAN ROMPETORI

Olipa mukava päivä tuo viime lauantai, jonka sain viettää jo tutuksi tulleella Parolan asemalla. Aiemmin olemme päässeet nauttimaan aseman tunnelmasta jo monena jouluna. Itse olen joka kerta ollut myyjän roolissa - olen myynyt monenmoista käsityötä aina vanerikuusista ja paperitähdistä havukransseihin ja pestäviin paperipusseihin. Viime vuonna Parolan aseman Joulumarkkinoilla minulla oli ensi kertaa myynnissä nämä omat korttini ja rohkaisevan palautteen ansiosta sainkin rohkeutta lähteä kokeilemaan tätä juttuani ihan tosissaan!
Tällä kertaa mukanani oli korttien lisäksi myös toisilta joulumarkkinoilta jääneitä julisteita. Tarkoitukseni on tässä lähitulevaisuudessa tehdä erilaisia julisteita myös lisää myyntiin!
Myyjiä Rompetorilla oli yhteensä noin 40, joten pihamaalla riitti vilinää! Oli haitaria soittava poika, oli jäätelöpyörä ja sopivasti jonoa sen edessä. Oli kaunis ilma, virkistävä tuulenviri, aurinko ja hyvä mieli. Tunnelma oli varsin leppoisa. Kauheammin en viitsinyt ihmisiä kuvailla, joten nämä kuvani eivät oikein anna oikeutta tapahtuman tunnelmalle. 

Oma pöytäni sijaitsi aseman sisätiloissa. Siellä oli hyvä olla kahden ystävän välissä. Toisella puolella rakkaan ystäväni Sisustushattara, joka on monen tuntema ja seuraama, monipuolinen ja liikkuva sisustuspuoti. 
Diagnoosi Sisustusmanian Maran aarrekammio sijaitsi tutussa paikassa aseman nurkassa. Maralta ostin joulumarkkinoilta tekemänsä keraamisen kahvikupin, joka on ollut ahkerassa päivittäisessä käytössä siitä lähtien. Tätä kuvaa katsellessa mietin, että olisi ihan mukava joskus olla paikalla ihan vain ostajan roolissa, niin ehtisin paremmin käsiksi näihin kaikkiin aarteisiin.
Vihreän talon Annikan pöydästä löytyi Vihreää taloa itseään - rottinkia, emalia ja värejä. Annikan pöytä putsaantui niin nätisti, että ei tainnut auton peräkonttiin jäädä paluumatkalle juurikaan pakattavaa. Ei ihme! 
Rompetorin kahvilasta löytyi niin suolaista ja makeaa ja kaiken maukkauden takaa Niina

Kuten kuvista näkyy, niin ulos asti en kameran kanssa juuri päässyt ja sisällä yritin kuvailla aina kuin vain aikaa oli. On ihanaa saada talletettua kameran muistikortille edes pieni pala Parolan aseman tunnelmasta! Omat ostokseni rajoittuivat samaisesta syystä naapuripöytiin, mökkituliaisia tietenkin. Niistä lisää, kun pääsen roippeitten kanssa mökille asti ja saan tavarat paikoilleen.

Kiitos asiakkaille ja kaikille kävijöille kivasta päivästä! Erityiskiitos tietenkin aseman Katjalle tapahtuman järkkäämisestä!