11.7.2018

YSTÄVIÄ JA HAMPURILAISIA

Ajattelin hieman verrata ystäviä ja hampurilaisia toisiinsa. On nimittäin sillä tavalla, että ilman noita kahta elämä olisi paljon tylsempää ja maailma kovin kolea paikka. Lisäksi noissa kahdessa on varsin paljon yhteistä!

Esimerkiksi sellainen, että hampurilaista on vaikea laittaa mihinkään yhteen muottiin. On heitä, joiden mielestä ainoa oikea hampurilainen on se, jossa on lihaisa pihvi vehnäleivän välissä. Minun mielestä hampurilainen on sellainen, jossa on pohjassa ja päällä samaa, mutta mitään muuta yhtä tiettyä tekijää siinä ei sitten tarvitakaan. Vähän sama on ystävässä -  nahkaa jalkapohjissa ja päälaessa, välissä pihvinä lämmin sydän. Kaikki muu on uniikkia ja erityistä, eikä yhtä ja samaa ystävää voi löytyä toista.

Hampurilainen voi olla se perinteinen lihaisa pihvi vehnäleivän välissä, kasvispihvi ruisleivän välissä - tai sitten vaikka tämä ystäväni avotulella valmistama munakoiso-vuohenjuusto-burgeri. Kertakaikkisen täydellinen makuyhdistelmä, joka syntyi, kun maalaiskaupoissa ei tunnettu portobelloa. Monesti on todettu, että sattuman kauppa on paras kauppa. Todettakoon se taas, koska ilman sitä ei olisi syntynyt tätä maukasta uutta tuttavuutta. 

Katselin vieressä, kun ruokakirjailija Riikka paistoi pannussa valkosipulilla maustetussa öljyssä ja voissa munakoisoviipaleet molemmin puolin,  sen jälkeen samaan käsittelyyn pääsi avokado ja vuohenjuusto. Burgerin välistä löytyi myös kokonaisena paistettu valkosipulin kynsi ja vihreää mössöä, josta löytyi eri yrttejä silputtuna, lime- ja sitruunamehua, pari ruokalusikallista punaviinietikkaa ja reilusti oliiviöljyä. Burgerin alla lautasella lepäili pieni oregano-salaatti. Burgeri onnistunee varsin hyvin myös pannulla liedellä tai grillissä, mutta avotuli tuo tietenkin pienen bonuksen, oman erityisen maun ja tuntuman pintaan.

Kiitos Katja, Piia, Hanna-Riikka, Pinja, Riikka ja Tiina (käy lukemassa Tiinan ihana kirjoitus, siellä on muutakin kuin hampurilaisia). 

Kiitos kyläilystä, saunaseurasta, naurusta - te oman elämänne hampurilaiset! 

6.7.2018

HEINÄKUU

Heinäkuun ensimmäinen viikko.

Kesä menee niin nopeasti. Yritän vain pysyä kesän mukana, kun samaan aikaan on töitä tehtävänä ennen lomaa. Viime yönä nukuin 12 tuntia putkeen, toisen kerran tälle kesälle. Päätin, että herätyskello jättäköön soittamatta, oli tekemättä mitä tahansa. Kyllä ne odottaa. Kesää menee nopeasti, mutta tämä kesä on tuntunut pitkältä, kiitos toukokuun helteiden. 

Tein alkukesästä pikkuisen havukranssin kynttilän ympärille. Oikeastaan se oli silloin kuusenkerkkäkranssi, mutta mietin, että miksei havukranssi sovi aivan yhtä hyvin kesään, jos talveenkin. Ainakin mökille metsän keskelle. Tuollaisena pienenä ja herkkänä oli mahdottoman kaunis. Isompikin olisi, vielä kun sitoisi sekaan kesän oksia, varpuja ja kukkia.

Viime viikot mökillä on tuullut niin paljon, että ulkona ei ole juuri pystynyt olemaan. Neljän yön yövieraan kanssa emme päässeet kertaakaan kattamaan pihapöytää, koska tuuli olisi vienyt kaiken mukanaan. Eikä se ole mukava syödäkään, kun suussa on ruuan lisäksi puolet hiuskuontalosta. Veden äärellä on varauduttava siihen, että veden läheisys tarjoaa aina jotain - joko parasta ja kauneinta tai sitten kovaa ja tuulista. Fakta on näet, että ei tarvitse kuin kiivetä parikymmentä metriä metsätielle pois mökkitontilta, niin tuulesta ei ole enää kuin häivähdys jäljellä.

Mustikat alkavat olla kypsiä, ensimmäiset on poimittu ja syöty. Metsämansikoiden varalta on myös pidettävä silmät auki. Kohta voi alkaa odotella kantarelleja ja puolukoita. Kiitos kesä. Yritän muistaa kiittää myös niinä päivinä, kun tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Silti voi kävellä paljain jaloin, kesäsateessa.