28.11.2017

OLIPA KERRAN KAUNISTA

Tänään joulukuun korvilla palaan näihin marraskuun alun kuviin.
Se oli sellainen aamu ja päivä, että niitä ei montaa yhteen talveen mahdu. Aamulla vilkaisin ikkunasta alas lammelle ja hyvä kun ei silmät pyörähtänyt ulos kuopistaan - näky oli niin kaunis! Tiesin, että hartaimmissa toiveissamme koko talvi on näin kaunista, mutta luultavasti se tulee jäämään vain haaveeksi, joten nappasin kameran kaulaan ja lähdin ulos.

Kipusimme siskoni kanssa läheiselle vuorelle, josta avautui mitä talvisin näkymä kotilammelle ja ympäristöön. Silloin mietin, että voiko olla suurempaa onnea, kuin saada olla elossa tällaisena päivänä. Noiden hetkien voimalla jaksaa nämä hieman harmaammat päivät ja pitkän pimeän.

Aivan kohta kääntyy vuosi joulukuuksi. Marraskuu oli tänä vuonna minulle oikein hellä, en onnekseni suurestikaan huomannut kaivata katoavan valon perään. Tämä loppuvuosi on ollut varsin tapahtumarikas, sekä hyvässä että vähän pahassakin, joten sillä on ehkä jotain tekemistä asian kanssa. 

Toivokaamme, että tuleva talvi tuo tullessaan lisää huokailtavan kauniita pakkaspäiviä.

23.11.2017

MÖKKITERVEISIÄ

En ole käynyt mökillä rauhassa pitkään aikaan.
Löysin luonnoksista muutaman mökkikuvan. Olen ne joskus loppukesästä ottanut ilmeisesti laveria esitelläkseni. Tänään torstaina on juuri oivallinen päivä kaipailla hieman mökille ja julkaista nämä kuvat kevyestä tuhnuisuudestaan huolimatta.

Tuo kuvan laveri löytyi mökin vintiltä. Kunto siinä oli yllättävän hyvä siihen nähden, että se on ollut ties miten pitkään käyttämättömänä. Laverin päältä löytyi tyyny, jonka päällinen viittaisi 70-luvulle, joten tiedä sitä, vaikka olisi tuolloin ollut käytössä edellisen kerran. Hioin laverin huolella ja hankimme uudet vanerit pohjalle. Lopuksi maalasin sen vihertäväksi ja nyt se palvelee mökin tuvassa niin sohvana, kuin levitettävänä sänkynäkin.

Patjojen päällä päiväpeiton virkaa toimittaa muotoonommeltu lakana. Olen todennut nuo kyseiset lakanat älyttömän käteviksi päiväpeiton virkaa toimittamaan esimerkiksi telttaillessa, mutta muutenkin. Se on helppo vetäistä peiton ja tyynyn yli patjan alle ja pysyy takuuvarmasti paikoillaan. 

Mökillä on tietenkin myös ne kaikista lemppareimmat tyynyt. Kaunisteen tyynyjä suurin osa, joko valmiina ostettuja tai itse ommeltuja. Tuovat mukavasti elävyyttä tilaan.

Tuohon mökin peräseinälle on kerääntynyt muutenkin hyvä kavalkadi ystävien tekemiä tai ystäviltä saatuja asioita. Minulle on tärkeää, että asiat ja esineet tuovat mieleeni jonkun tietyn ihmisen, josta tulee hyvä mieli. 

Kultainen seinävalaisin on oma ehdoton suosikkini, josta en hevillä luovu. Sen on rakas ystäväni löytänyt kirpputorilta ja sain sen häneltä lahjaksi. Pikkukehyksissä on kuva lapsista ja siskolta saatu postikortti. Ylähyllyllä komeilee Tiinan tekstaus toissakeväältä, kun juhannuskalenteriaan kuvaili mökillä ja vaivihkaa pihistin roskakorista muutaman tekstauksen itselleni jemmaan. Tuo teksti sopii mökille just eikä melkeen, kirosanoineen kaikkineen.

Alahyllyllä oleva kortti on yksi ensimmäisiä, jotka ostin taannoin Hanna-Riikalta. Tähän korttiin liittyy paljon hyviä asioita ja muistoja. 
Omin käsin valmistetun mustan ryijyn Riikka toi mökille lahjaksi. Mökille se kuuluu, eikä sitä tulla koskaan sieltä pois viemään. Se on varsin ajaton ja kaunis. 
Tiimalasi-henkisen herkän vesivärimaalauksen taas ostin Heidiltä. Se sopii sävyiltään ja tunnelmaltaan mökille ihan täydellisesti.
Ehdottomasti rakkain asia tuolla seinustalla on kuitenkin tuo värikäs maalaus, joka on tehty yhdessä tyttäreni kanssa. Se on maalattu rantasaunan terassilla ja sen nimi on Mökillä.

Monesti tuntuu, että mökille kulkeutuu kotoa kaikki se ylimääräinen, joka ei sovi oikein mihinkään. Mihin tämä laitettais? No, viedäänkö mökille. Päätin aikanaan, että mökille ei roudata kaikkea mahdollista turhaa pois jaloista pyörimästä, vaan se on kuin koti. Ei ehkä ole niinkään tärkeää, että kaikki sointuu yhteen täydellisesti tai on poimittu trendien aallonharjalta. Tärkeintä on, että kaikesta mökille viedystä tai sinne hankitusta on hyvä mieli.

21.11.2017

JOULUMARKKINAT!


Viime viikkoina ei ole ollut tekemisen puutetta.
Joulumarkkinat on ehkä parasta, mitä ihminen voi joulun alla harrastaa! Sekä myyjän, että ostajan näkökulmasta. Minkään muun vuodenajan markkinoilla ei ole samanlaista fiilistä ja tunnelatausta, kuin joulumarkkinoilla. Tänä jouluna olen siis myymässä kaksilla eri markkinoilla, joista ensimmäiset ovat Parolan aseman Joulumarkkinat tulevana lauantaina 25.11.

Markkinaintoiluni tuskin on jäänyt keneltäkään some-kanaviani seuraavilta huomaamatta. Tänä vuonna markkinat tuntuvat erilaiselta minulle henkilökohtaisesti. Sen vuoksi, että tällä kertaa olen myymässä korttejani virallisesti ensimmäistä kertaa - ja tottahan vastaanotto jännittää! Lisäksi nämä markkinat tuntuvat itselleni tärkeältä rajapyykiltä - olen virallisesti ollut uupunut ja nyt koen olevani sinut asian kanssa. Silti mietityttää, että iskeekö jännitys liian kovasti jostain takavasemmalta. Haluan kuitenkin uskoa, että toimivin lääke jännitykseen on heittäytyä rohkeasti hetkeen ja luottaa hetken kantavan.

Tänä vuonna lastaan auton peräkontin täyteen yhdessä Piian kanssa. Vietimme erään varsin mukavan perjantain kranssien parissa. Hommahan on varsin sotkuista, mutta mukavaa. Kävin katselemassa (itseni tekemää) ohjetta Kaisan blogista, koska jostain syystä onnistun aina unohtamaan kuinka kranssi väännetään. Sinänsähän homma on varsin yksinkertaista. Onneksi voimme ottaa oppia muilta - ja joskus jopa itseltämme. Kransseista tuli hienoja! On hauskaa, miten jokainen synnyttää samoista materiaaleista ihan oman näköisiään tuotteita. Persoona näkyy kransseissakin.

Tilasimme myös Piian kanssa yhdessä ulkomailta asti nahan näköistä paperia, josta ompelimme säilytyspussukoita. Olen ihan totaalisen ihastunut noihin pusseihin! Ne ovat kestäviä, koska ne voi pestä pesukoneessa (testattu on, toimii) ja todella tukevia. Niitä ei saa lötsähtämään vaikka kuinka yrittäisi! Pussit ovat kätevät minkä tahansa säilyttämiseen, mutta toimii myös vaikka hyasintin ruukkuna näin joulun alla. 

Kranssien ja pussien lisäksi Piia ottaa mukaan myös neulomiaan kaulahuiveja (ylläri, että älyttömän nättejä nekin!) ja itse leikkelin puolisoni kanssa viime viikonloppuna aimokasan korttitelineitä puuverstaalla.  

Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmista markkinoita varten - joten 

Tervetuloa Parolan asemalle 
lauantaina 25.11 klo 11-16!

15.11.2017

JOULU-KORTIT

Nämä ovat joulukortteja sarjasta nimeltä Joulu. 
Minulla on tietenkin tietynlainen ajatus, kun lähden miettimään millaisen sarjan haluan tehdä. Niinhän kaikessa luovassa toiminnassa on. Ensin suunnitellaan ja sitten toteutetaan. Luovassa prosessissa käy ainakin omalla kohdallani myös monesti niin, että suunnitelmat muuttuvat matkan varrella ehkä paljonkin, koska mieli kehittelee jatkuvasti asioita eteenpäin. Se alkuperäinen ydinajatus kuitenkin on ja pysyy.

Näiden Joulu-korttien ydinajatus oli punaiset omenat ja vihreät havut. Ne ovat ne perinteisimmät joulun värit ja tuntuvat tänä vuonna itsestäni hyvältä. Perinteinen on monesti hyvä. Sen lisäksi mietin sekaan hieman piparkakun ruskeaa ja muita luonnon sävyjä. Lumiset maisemat ovat ne, jotka tulivat puskasta ja kaupan päälle syyslomareissulla. En olettanut tähän sarjaan sisältyvän lumikortteja, vaikka joulukorteista onkin kyse.

Minun mielestäni jouluna ei nimittäin tarvitse olla lunta. Olen viettänyt joulua Lapissa lumikinosten keskellä ja aurinkomailla palmujen alla. Siihen väliin mahtuu tietenkin monta erilaista joulua, mutta yksi asia on varma - jos ei ole joulutunnelma kohdillaan omassa päässä, niin ei se sinne kyllä lumen mukanakaan leijaile. Lumi tuo tunnelmaa, sitä tietenkin jouluna kaivataan, mutta kyllä se joulun mieli on muuta kuin lumi ja joulusauna.

Yksi rakkaimmista joulun muistoista on pari vuotta sitten joulupäivältä, kun lähdimme kävelylle. Ruoho oli vihreää kuin kesällä, aurinko paistoi ja lämmintä oli reilusti yli kymmenen astetta. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista, jopa pääni sisällä. Siinä hetkessä tunsin joulun.