31.5.2017

SUVAITSEVAISUUDESTA

Tänään sataa.
Eilen kirjoitin tälle tekstille otsikoksi Suvaitsevaisuudesta. Tänään haluaisin kirjoittaa jostain ihan muusta. Siitä, miten kauniilta vesipisara näyttää roikkuessaan kuivaustelineen reunassa. Siitä, miten se on kuin taidetta itsessään. Siitä, miten paljon harmittaa, kun on kylmä ja kesä tuntuu liian kaukaiselta. Siitä, miten sympaattiset nuo mökiltä löytyneet mansikkakulhot ovatkaan.

Mutta sitten menin eilen kirjoittamaan otsikoksi Suvaitsevaisuudesta. Se on niin tärkeä sana, että ei sitä voi yhdellä etusormen painalluksella poiskaan noin vain pyyhkiä. Otsikkoa kirjoittaessani ilmeisesti ajattelin olevani jotenkin pätevä ihminen kirjoittamaan tuosta tärkeästä asiasta. Ajattelin, että osaan muodostaa viisaita lauseita ja tuoda julki ajatukseni. Että olisin oikea ihminen siihen.

Niin olenkin. Me kaikki olemme. 

Suvaitsevaisuus on vaikka sellaista, että suvaitsee mansikkakulhojen jäävän mökin keittiöön, vaikka aluksi ajatteli niiden olevan aivan järkyttäviä rumiluksia. Lastasin ne jo kaatopaikkakuormaan, kunnes pysähdyin. Kun niitä tarkemmin katselin ja kuuntelin, niin alkoivat muodostaa mieleeni outoja uusia näkyjä, joissa kesäistä jäätelöannosta kasataan nimenomaan näihin kuppeihin. Lusikat kilisevät mansikanmuotoisen kulhon reunaan, ihmiset silittelevät huomaamattaan sormillaan kulhon rypyläistä pintaa. Nostin kulhot takaisin kaappiin - niistä tuli aarteita.

Suvaitsevaisuus voi olla sellaistakin, että suvaitsee nyt vaikkapa tätä koleaa alkukesää. Suvaitsee sitä, koska ei se sateen vika ole. Tai kylmän tuulen. Tai yllättävän lumisateen. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ihminen on tainnut tämän ilmastonmuutoksen itse aiheuttaa. Me voimme vaikuttaa siihen vain teoillamme, emme valittamalla. Säätilan arviointi on lempiharrastukseni ja vaikka näenkin sadepisarassa taidetta, niin silti harmittaa, kun sataa ja on kylmä. Yritän kuitenkin suvaita sadettakin. Kunhan ei nyt ihan jokapäiväistä olisi.

Suvaitsevaisuus on kuitenkin lähtökohtaisesti aika simppeli sana. Suvaitse toinen sellaisena kuin hän on, niin sinutkin suvaitaan. Suvaitse eriävät mielipiteet, kunnioita niitä ja yritä nähdä ihminen niiden takana. Älä suorilta lyttää. Läheiseltäni olen saanut rakkaimman ohjeen elämälle. Muista että mielipiteet riitelee, ei ihmiset. Toinen ei vähemmän rakkaaksi siitä muutu, vaikka olisikin eri mieltä.

Suvaitsevaisuus on yksinkertainen asia - ja sen vuoksi niin vaikea. On niin paljon helpompi olla ymmärtämättä toista, kuin itseään. On niin paljon helpompi osoittaa sormella toista, kuin itseään. On niin paljon helpompi ymmärtää väärin toista, kuin nähdä omat puutteensa. Heikoilla mennään, tässäkin asiassa. Mutta tiedättekö mikä on parasta tässä elämässä. Se, että kaikesta on mahdollisuus oppia.

Onko suvaitsevaisuus mansikkakulhoja ja sadepisaroita kohtaan liioiteltua makeilua ja koko teksti pelkkää sanahelinää ja viime kesän helteiden pehmittämiä elämänviisauksia? Puhumattakaan ylitsevuotavista kielikuvista ja yrityksestä viisaalta kuulostaviin sanoihin. 

Ehkä niin - jos olet sitä mieltä. Minä olen sitä mieltä, että eilen kirjoitin otsikoksi Suvaitsevaisuudesta ja tänään kirjoitin ulos sen, mikä juuri nyt mielessä pyöri. Minä olen sitä mieltä, että vaikka teksti olisi minkälaista aasinsiltojen rakentelua, niin pieleen ei voi mennä, jos otsikkona on Suvaitsevaisuudesta. Koska tärkeintä on, että yrittää.

30.5.2017

KAIKKI EI KULAHDA KAUNIISTI

Asia on sillä tavalla, että mökin terassi kaipaa uutta väriä pintaansa.

Mustassa mökissä on moni asia erityisen mallillaan. Yksi niistä on suuret laudoitetut terassit ja kävelyreitit. Mökkeilevä ihminen pääsee siis perusarkitoimintoja tehdessään käppäilemään aivan rauhallisesti avojaloin ympäriinsä. Aitalta mökkiin, mökiltä saunalle, saunalta huussiin, huussilta varastolle, varastolta puuliiteriin. Se on se juttu, joka tästä paikasta tekee niin toimivan. Kasvihuone on ainoa paikka, johon ei tällä hetkellä pääse laudoitusta pitkin. Sekin asia on muuttumassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Nämä terassit ja laudoitetut kävelyreitit on siis tehty edellisen mökin omistajan toimesta. Kyllä minä olen iloinen, että niin fiksu ja jaksava ihminen on mökissä majaillut. Samainen heppu on myös käsitellyt kaikki mökkitontin rakennukset mustiksi. Löysimme sohvan istumatyynyn alta kuvan, jossa oli maisema mökin terassilta saunalle päin ennen laudoituksia ja maalausta. Oli muuten melkoisen eri näköistä! Voisinkin kaivaa sen kuvan esiin taas sieltä sohvan alta ja tallentaa sen digitaaliseen muotoon ihan vain muistoksi.

Portaat ja yläterassi ovat kulahtaneet ihan kauniisti. Olen ollut aivan onnellinen noistakin mustan jämistä, en oikein osaa mökille kaivata uutta ja säihkyvää. Näin ajattelin - kunnes raivasimme grillitasolla sijainneen hirsipöytämöhkäleen pois.

Tuo alemman tason terassi on aivan kammottava. Läikkäinen ja likaisen näköinen. Sitä tihrustaessani iski himo juosta rautakauppaan ostamaan mustaa öljyä mitä pikimmiten! Mielenkiintoisen tästä projektista tekee se, että laudoitusta on mökkitontilla aivan tolkuttomasti, mutta rahaa ei niinkään. On mietittävä millä tavalla öljyttävän alueen rajaa - mikä öljytään ja mikä jätetään kulahtamaan rauhassa harmaaksi. 

Siksi keksin seuraavanlaisen ajatusleikin. 

Grilliterassi on ikäänkuin keittiö ja portaitten yläpäässä on olohuone. Grilliterassilta on yhden askelman verran matkaa isolle terassille, joka on kuin tanssilava itsessään. Sen kyljessä on myös nuotiopaikka. Ajattelin siis näin - öljyän portaitten yläpäässä olevan terassin ja portaat ja sen lisäksi tuon grilliterassin. Tanssilavaterassi jääkööt öljyämättä, kuin myös kaikki laudoitetut polut ja kävelyreitit. Tuolloin ei vararikko kolkuttele samantien ovella ja samalla musta öljy rajaisi nämä kaksi terassia kokonaisuudeksi, joka olisi vielä selkeämmin se sisätilojen jatke - tila, jota eniten käytetään kesäisin. Omasta mielestäni melkoisen makoisa ajatusleikki.

29.5.2017

KESÄMAKKARI

Minulla on toisessa jalassa villasukka.
Eilen jouduin napsauttamaan patterit takaisin päälle, niin kovasti alkoi kylmyys kalvamaan sisätiloissa. Äsken kaivoin kaapista villasukkia, mutta löysin vain toisen. Yksi lämmin jalka on parempi, kuin kaksi kylmää.

Viime viikolla saimme kuitenkin nauttia muutamasta kesäisemmästä päivästä. Silloin valjastin terassin kesäpedin asemiin - raahasin patjan aitasta, kaivoin pellavalakanan kaapista ja viritin hyttysverkon paikoilleen.

Niin, ne hyttyset. Varma kesän merkki on noiden inisevien kiusankappaleiden ilmaantuminen maisemiin, joten kesässä ollaan. 

Parasta mökillä on lämpimät illat ja yöt. Parasta terassin kesäpedissä taas on se, että sinne paistaa ilta-aurinko. Välillä se värjää hyttysverkon pinkiksi, välillä punaiseksi. Kun tyynyltä nostaa pään ja kääntää katseensa järvelle - silloin menee pikkuisen päästään sekaisin joka kerta. Terassi on nimittäin melkeinpä veden päällä,  vain muutaman metrin vesirajasta. Ylhäältä kun katselee, näkee vain veden ja maiseman. Hetkeksi tulee kummallisen kelluva olo. 

28.5.2017

TERVETULOA KESÄ

Hyvästit talviturkille.
Viikko on ollut lämmin, mutta eilen satoi. Ei kesäisen lämpimästi, vaan sillä tavalla, että vihmova kylmyys meni luihin ja ytimiin. 

Tänäänkin on kylmää. Kolakalla säällä ei parinkymmenen neliön mökillä viitsi eikä pysty tehdä oikein mitään muuta, kuin lojua sisätiloissa lukemassa kirjaa. Sellainen on mukavaa tekemistä silloin, kun mikään muu ei innosta. Mutta silloin kun tekisi mieli puuhastella kaikenlaista ulkotiloissa - silloin se on yhtä piinaa.

Silloin minä turhaudun. Pyörin ympyrää, kirjaan keskittyminen on vaikeaa. Uno-peli tai kaksi, mutta sen jälkeen pitäisi taas päästä lapion, pensselin tai vasaran varteen. Eilen hakkasin kaatosateesa nauloja vanhoista laudoista niin kauan, että loppuivat. Olisi ihan hyvä osata myös vain lojua, vaikka siinä sateessa ajattelinkin, että ei parempaa terapiaa olekaan, kuin hakata nauloja sateessa.

Kuvissa lämpimän päivän lämmintä iltaa. Lapset heittivät talviturkit, hyppivät pommeja laiturilta. Itse pidän turkistani kiinni kynsin ja hampain vielä hetken ajan. 

26.5.2017

KESÄKEITTIÖ

Jokaisella mökillä lienee kesäkeittiö. Jos ei sen virallisempaa, niin nuotiopaikka ainakin.

Tämä tuvan ikkunan alle asettautunut köökki pitää sisällään kaasuhellan ja kaasugrillin. Pikkusen takana viistossa sijaitsee perinteinen nuotiopaikka, jossa yleensä paistetaan makkarat ja muut. Kaasugrilli on suurempaa syöjäjoukkoa varten, kun pieni nuotio ei enää riitä kaikkea sapuskaa kypsentämään.

Tämän hetken kesäkeittiö näyttää siis tältä. Tarkoituksenamme on rakentaa katoksellinen oikea kesäkeittiö, mutta tämäkin palvelee näin oikein hyvin. Pöytäryhmän päälle on mökin edellinen asukas hankkinut aukaistavan katoksen. Se ei ehkä ole suoranainen silmänilo, mutta eipä tarvitse kokkaillessa pelätä, että taivas repeää niskaan kesken kaiken. 

Ruokapöydän ympärillä on tällä hetkellä vanhukset koolla. Korituolin sain ystäväni vanhasta autiotalosta, kaksi muuta ovat mökiltä löytyneet. Toinen nitkui niin pahasti, että oli jo kaatopaikkaa kohti hiipimässä, kun vielä kuitenkin nappasin kiinni ja ruuvasin kasaan. Nämä kaksi kaverusta olivat ruskeaksi maalatut. Maalia oli monta kerrosta ja sen verran tymäkkää tavaraa, että raavin isoimmat irtopalat irti, pikkusen käsin hiasin ja ihan pokkana maalasin. Lisäaikaa ainakin saivat.

HERÄTYSKELLO SOI

Herätys luonto.
Alkukevään hento vihreys ja sen odottaminen on ehkä yksi neljän vuodenajan piinaavimmista puolista. Maaliskuusta alkaa odottelu. Huhtikuussa ollaan jo ihan varmoja, että kohta. Toukokuun alussa viimeistään. Nyt vedellään jo toukokuun viimeisiä päiviä, eikä meilläpäin Suomea ole joka puolella vieläkään kuin vasta aavistus vihreästä.

Silti se on täällä vihdoin - kesä. Sen on oltava, koska koululaiset pääsevät ihan kohta lomille. Sen on oltava, koska kivikkorinteeseen kiviä raahatessa tulee pitkähihaisessa hiki. Sen on oltava, koska löysin nenän päältä pisamia. Sen on oltava, koska oliivipuuni ei ole viikon ulkomajoituksesta huolimatta vieläkään kuollut. Sen on oltava, koska mökkijärvestä lähti viikko sitten viimeisetkin jäät. Sen on oltava, koska samaiseen järveen on heitetty ensimmäiset talviturkit laituripommien muodossa.

Sen on oltava kesä. Luonto heräsi.

24.5.2017

PUHTAUS ON PUOLI RUOKAA - MÖKILLÄKIN

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta.

Siitä, että joskus kansalainen saattaa unohtaa, että hygienia on tärkeä asia. Varsinkin mökillä. Erityisesti lapsilla on tapana kuvitella, että mökillä käsienpesu ei ole lainkaan niin tärkeää, kuin kotiolosuhteissa. Lapsille tuollainen holtittomuus suotakoon, sehän on aikuisen tehtävä pitää huolta, että hygieniasta huolehditaan myös vaatimattomammissa olosuhteissa. Asia erikseen on sitten ne aikuiset (joita uskomatonta kyllä on olemassa), jotka jättävät kätensä täysin pesemättä. Tai sitten kouria kevyesti huljautetaan veden alla ja oletetaan bakteerien juoksevan kirkuen viemäriin.

Minäkin teen joskus niin, huljautan pelkällä vedellä. Antakaa anteeksi. Ihmisiähän tässä ollaan. Mutta ihan oikeasti hygienia on tärkeä asia ja jos sitä ei lapsuudessaan opi, ei sen tärkeyttä välttämättä aikuisenaan ymmärrä. 

Kerran jonotimme ruokaa ravintolassa. Edessämme jonossa seisoi mies, joka oli juuri vieraillut vessassa pesemättä käsiä. Asiasta oli silminnäkijän todiste - sekä toimenpiteestä, että pesemättömyydestä. En voinut sille mitään. Tuijotin miehen käsiä ja yritin olla koskematta kohtiin, joihin nuo tahmaiset kourat olivat hipaisseet. Hysteeristä ehkä, mutta menetin ruokahaluni ihan totaalisesti.

Kaikki voi mennä liioittelun puolelle, hygieenisyyskin. Hygieniasta huolehtiminen on kuitenkin paitsi hyvä tapa, myös toisen kunnioittamista. Tuossakin asiassa pätee se, että aattelee omalle kohalle.

Mökin tämän hetken hygienia hoituu Cilla´sin yksinkertaisen tyylikkäillä pesuaineilla*. Sain ystävältäni Senjalta tuotteita testiin. Nämä pesuaineet ovat yksi Senjan yrityksen, sisustusliike Orvokin, myydyimmistä tuotteista. Eikä ihme. Tuoksuissa on mistä valita, mutta mikä tärkeintä - ne ovat mökkiolosuhteisiin täydelliset, eli ekologiset. Biohajoavissa raaka-aineissa ei ole käytetty mitään synteettisiä väri- tai tuoksuainesosia. Muuta ei mökillä pidä eikä saa käyttää, koska pesuaineet menevät suoraan maahan ja sitä myötä pohjaveteen. Ekologista käytettäessä ei tarvitse potea pahaa mieltä luontoon menevistä pesuaineista.

* Tuotteet saatu testiin