18.6.2018

MÖKKIARJEN KAUNIITA KÄYTTÖESINEITÄ

Arki se on mökilläkin.

Tuossa jokunen aika sitten hyvästelin pahvin. Samalla haastoin itseni tiskaamaan joka ilta, oli vuori sitten yhden lautasen tai kokonaisen astiakaapin korkuinen. Tänään, tässä ja nyt, onnittelen itseäni - haaste on pitänyt!

En ole mökillämme ainoa tiskaaja, mutta yleisesti ottaen kuitenkin se henkilö, jonka aloitteesta tiskaaminen tapahtuu. Se henkilö, jonka vastuulla lopulta tuntuu olevan se, onko seuraavana aamuna yhtäkään lautasta, jolle voisi voileipänsä asettaa. 

On varmasti niitä fiksuja ihmisiä, joiden mielestä astiat tietenkin tiskataan joka ilta ja tämä haaste on aivan turhanpäiväinen. Ehkä minustakin tulee joku päivä sellainen ihminen. Tiskaaminen on vaan ollut niin kertakaikkisen vastenmielistä puuhaa, että olen ollut valmis tekemään mitä tahansa, että säästyisin tiskiharjan varresta. Nyt olen huomannut, että itseasiassa saatan jopa vähän pitää siitä! Siis todella vähän, mutta myönnän hetkittäin kokevani tiskaamisesta suurta tyydytystä. Syykin siihen on selkeä - olen haastanut itseni ja näyttänyt itselleni, että pystyn ottamaan haasteen vastaan onnistuneesti. Tunnen siis tyytyväisyyttä itseeni, joka heijastuu siihen, että kuvittelen tiskaamisen olevan tätä nykyä jotenkin miellyttävämpää. Kyllä ihminen on ovela.

Olen ostellut astioita mökille, kun on sopivia vastaan tullut. Bambukulhoja Kööpenhaminasta ja Zone Denmarkin matalia lautasia ystäväni putiikista. Nuo lautaset ovat melamiinista, joten ovat kuin tehty mökkikäyttöön. Ystävältäni lahjaksi saadut maustemyllyt ovat samaisen merkin valikoimista, kauniit ja ajattomat nekin ja väreiltään kuin mustalle mökille tehdyt. Pieni puinen suolakulho on House Doctorin, matkamuisto sekin. Kultainen tarjotin on kirpputorilöytö. 

Pidän siitä, että mökillä on vinoa, tuunattua ja vähän saa repsottaakin. Pidän siitä, että varastoja pengotaan ja hyötykäyttöön otetaan kaikki tarpeellinen, mutta pidän myös siitä, että vinon, tuunatun ja kirpputorilöytöjen seasta löytyy näitä linjakkaita, nätisti pinossa tai rivissä seisovia, mökille varta vasten valittuja arjen piristäjiä. Siinä on koko homman suola.

15.6.2018

VINTTI ON VALMIS

Myönnän, otsikko on hieman harhaanjohtava.

Vain hieman. Totta on, että vintti on valmis, mutta valmiin vintin kuvia joudun vielä hieman panttaamaan, koska jälkikasvuni on vallannut tuon tilan ja sen kunto on tällä hetkellä varsin epäkuvauksellinen. Ensin pitää siis tarttua roskapussiin ja imuriin ja vasta sen jälkeen pääsee sinne kuvailemaan. Edellisen kerran kirjoitin terveisiä vintiltä lähes vuosi sitten heinäkuussa.

Vintti on nyt jo osoittautunut täydelliseksi! Puolisoni on kauhean kätevä käsistään ja hän nikkaroi varastosta löytämästään jämälaudasta vintille ihan oivalliset portaat. Seinämaalia oli vielä reilusti jäljellä, joten maalasin portaat seinän kanssa samalla sävyllä. 

Vaikka maalia ei olisikaan ollut jäljellä, niin olisin ostanut sitä lisää ihan tätä tarkoitusta varten. Ja syitä siihen on monia. Ensinnäkin - mökin koko. Parinkymmenen neliön mökissä pitää olla tarkkana, että jokin kaluste- tai maalivalinta ei vedä koko tilaa ihan tukkoon. Tässä halusin, että portaat vähän kuin hukkuvat seinään, jolloin ne eivät pompsahda seinästä pienentämään tilaa entisestään. Mielestäni tämä oli oikea ratkaisu, koska nyt portaat ovat siinä nätisti esillä, mutta silti kuitenkin piilossa.

Kummallista, että nuo portaat ja reikä katossa tuntuivat tuovan tähän pieneen tilaan rutkasti lisää nelöitä! Joko siinä on syynä se, että sohva vaihtoi paikkaa seinältä toiselle tai sitten se, että reikä katossa tuo väistämättä alitajuntaan tunteen, että eikä tässä vielä kaikki. Ja niinhän se on - eikä tässä vielä kaikki! Mökissä on nyt yläkerta! Matala tila, mutta toinen kerros siitä huolimatta. Sinne mahtuu helposti riviin patja poikineen ja täten yövieraille on entistä enemmän tilaa. 

Pienet uretaanien siistimiset, homeenestoaine vielä kattoon ja sitten se on sisustamista vaille valmis! Kyllä kelpaa ihmisen. Kuvia vintistä tulee, jahka teiniluola saadaan raivattua.

11.6.2018

PAROLAN ASEMAN ROMPETORI

Olipa mukava päivä tuo viime lauantai, jonka sain viettää jo tutuksi tulleella Parolan asemalla. Aiemmin olemme päässeet nauttimaan aseman tunnelmasta jo monena jouluna. Itse olen joka kerta ollut myyjän roolissa - olen myynyt monenmoista käsityötä aina vanerikuusista ja paperitähdistä havukransseihin ja pestäviin paperipusseihin. Viime vuonna Parolan aseman Joulumarkkinoilla minulla oli ensi kertaa myynnissä nämä omat korttini ja rohkaisevan palautteen ansiosta sainkin rohkeutta lähteä kokeilemaan tätä juttuani ihan tosissaan!
Tällä kertaa mukanani oli korttien lisäksi myös toisilta joulumarkkinoilta jääneitä julisteita. Tarkoitukseni on tässä lähitulevaisuudessa tehdä erilaisia julisteita myös lisää myyntiin!
Myyjiä Rompetorilla oli yhteensä noin 40, joten pihamaalla riitti vilinää! Oli haitaria soittava poika, oli jäätelöpyörä ja sopivasti jonoa sen edessä. Oli kaunis ilma, virkistävä tuulenviri, aurinko ja hyvä mieli. Tunnelma oli varsin leppoisa. Kauheammin en viitsinyt ihmisiä kuvailla, joten nämä kuvani eivät oikein anna oikeutta tapahtuman tunnelmalle. 

Oma pöytäni sijaitsi aseman sisätiloissa. Siellä oli hyvä olla kahden ystävän välissä. Toisella puolella rakkaan ystäväni Sisustushattara, joka on monen tuntema ja seuraama, monipuolinen ja liikkuva sisustuspuoti. 
Diagnoosi Sisustusmanian Maran aarrekammio sijaitsi tutussa paikassa aseman nurkassa. Maralta ostin joulumarkkinoilta tekemänsä keraamisen kahvikupin, joka on ollut ahkerassa päivittäisessä käytössä siitä lähtien. Tätä kuvaa katsellessa mietin, että olisi ihan mukava joskus olla paikalla ihan vain ostajan roolissa, niin ehtisin paremmin käsiksi näihin kaikkiin aarteisiin.
Vihreän talon Annikan pöydästä löytyi Vihreää taloa itseään - rottinkia, emalia ja värejä. Annikan pöytä putsaantui niin nätisti, että ei tainnut auton peräkonttiin jäädä paluumatkalle juurikaan pakattavaa. Ei ihme! 
Rompetorin kahvilasta löytyi niin suolaista ja makeaa ja kaiken maukkauden takaa Niina

Kuten kuvista näkyy, niin ulos asti en kameran kanssa juuri päässyt ja sisällä yritin kuvailla aina kuin vain aikaa oli. On ihanaa saada talletettua kameran muistikortille edes pieni pala Parolan aseman tunnelmasta! Omat ostokseni rajoittuivat samaisesta syystä naapuripöytiin, mökkituliaisia tietenkin. Niistä lisää, kun pääsen roippeitten kanssa mökille asti ja saan tavarat paikoilleen.

Kiitos asiakkaille ja kaikille kävijöille kivasta päivästä! Erityiskiitos tietenkin aseman Katjalle tapahtuman järkkäämisestä!

6.6.2018

HYVÄSTI PAHVI

Haluaisin ihan tosissani saada mustan mökin vapaaksi kertakäyttöastioista.

Se on vaikeaa ja siihen on yksi ainoa pätevä syy - laiskuus.
Mökille ei tule juoksevaa vettä, joten veden juoksu riippuu juoksuttajan kunnosta ja tehokkuustasosta. Toisinaan, ja useinkin, on motivaatio tiskaushommiin melko alhainen. Kannamme juomaveden kotoa tai sitten haemme sen muutaman kilometrin päästä lähteestä. Mökkirannassa on kaivo, mutta koska kaivon veden laatua ei ole tutkittu, niin keitämme sen ennen käyttöä. 

Ja onhan siinä hommansa! Ensin laittaa vesi sammioon kiukaan päälle, sitten lämmittää sauna. Odotella kun vesi kiehuu ja kantaa se saavissa tiskipaikalle. Kuten tiedämme, niin tiskivesi menee melko kyönäiseksi aika nopeasti, joten vesi pitää vaihtaa pari kertaa. Kiukaan päällisestä sammiosta loppuu vesi kesken, joten se pitää täyttää uudelleen ja odotella, että vesi taas kiehuu. Sen jälkeen vesi pitää kantaa tiskauspaikalle ja toivoa, että se sillä kertaa riittää loppuun asti.

Kuulostaa dramaattisemmalta kuin on, mutta totuus on kuitenkin, että siihen menee ihan tolkuttomasti aikaa! Sitä aikaa, jonka mieluummin vaikkapa makaisin riippukeinussa tai tekisin kukkapenkkejä! Siksi olemme käyttäneet kertakäyttöastioita varsin runsaasti, ihan näihin päiviin saakka.

Joitain viikkoja sitten sain viettää ystäväni kanssa kaksi yötä Myllykylän tilalla. Tuolloin intouduimme ihastelun lisäksi myös oikein vanhan ajan kirpputorikierrokselle ja päätin, että nyt katselen mökille aterimet kuntoon. Nyt on aterinasiat kunnossa! Löytyi mukavasti haarukkaa ja veistä samaa sarjaa, löytyi vanhaa kaiverrettua pikkulusikkaa ja samanmoista haarukkaa. Löytyi tarjoiluastiaa ja tarjotinta. Lautaset ja mukit taidan hankkia vanhojen jatkoksi edelleen bambuisena. Ne on kauniit ja kätevät. Löysin samalla kierroksella myös pienen mustan kattilan aiemmin kirpputorilta ostamani paistinpannun seuraksi.

Kauniit on astiat ja kaunis on ajatus, mutta se ei kantanut kovin pitkälle - lankesin viime viikolla taas pahviin!

Tämä on haaste itselleni: Tänä kesänä tiskaan päivän tiskit joka ainoa ilta! Vaikka tiskipöydällä olisi vain yksi astia. Tai vaikka niitä olisi sata ja väsymys armoton. Minut on haastettu! Hyvästi pahvi!

30.5.2018

TUMMAT KAUNOTTARET

En ole erityisesti mikään viherpeukalo, mutta tulen kuitenkin kasvien kanssa ihan hyvin toimeen.

Mökillä emme ole vielä tähän mennessä intoutuneet kovinkaan suuresti kukka-asioita miettimään. Emme ole esimerkiksi hoksanneet kaivaa kukkasipuleita maahan ja vaikka kovasti haaveilen kukkaniitystä, niin se on jäänyt suunnitteluasteelle.

Viime kesänä hankin kuitenkin mökille mökkielämämme ensimmäiset viherkasvit. Kannatti, koska niistä oli paljon iloa ja hyvin säilyivät hengissä koko kesän. Viime vuoden istutukset olivat terassin portaalla ja aitan edessä. Viime vuonna aitan edessä oli huomattavasti enemmän vihreää ja valkoista, kuin tänä vuonna.

Tänä vuonna käteni hamuilivat tummaa, epäviherkasveja. Laitoin terassille mökin seinälle Koristebataatin ja aitan eteen laatikkoon Koristebataatit, kaksi erilaista, ja niiden väliin Värinokkosen (muistelin ensin Ruostenokkonen, olis muuten oikeastaan paljon parempi nimi!). Tykkään hirveästi näistä salaperäisistä tummista kaunottarista! Ja Värinokkonen - tuo sävy menee tällä hetkellä ihan tosissaan ihon alle!

Etsiskelen näille kaveriksi jotain tummaa vihreää, metsän vihreää. Kun löydän, niin laitan sitä terassin portaille ruukkuihin. 

Tummien kaunottarien lisäksi teimme aitan lähettyville ja grillin kulmalle pienet kukkapenkit, johon laitoimmekin sitten siemeninä reilulla kädellä kaikkea mahdollista oikein räiskyvää. Lähinnä yksivuotisia, jokunen monivuotinen. Tummat kaunottaret kaipaavat väriä ympärille loistaakseen.

29.5.2018

SE AIKA VUODESTA

Kuusenkerkkää voi poimia vain keväällä, ja se aika on nyt!

Poimin viime keväänä ensi kertaa kuusenkerkkää pakastimeen isomman määrän ja olen iloinen, vähän yllättynytkin, että kaikki tuli käytettyä! Lähinnä heittelin kuusenkerkkää smoothien sekaan aamuisin, mutta nyt tekisi mieleni testata sitä muutenkin ruoanlaitossa.

Kuusenkerkkä on varsinainen vitamiinipommi. Ne sisältävät paljon hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä runsaasti antioksidantteja. Kuusenkerkästä valmistettua siirappia on käytetty perinteisesti yskänlääkkeenä sekä keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Kuusenkerkkien pureskelun on uskottu vaikuttavan suun ja hampaiden hyvinvointiin sekä flunssaan. Kuusenkerkän keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Mieleni tekisi opetella käyttämään kuusenkerkkää enemmän ja monipuolisemmin. Siksi kaivelin omaksi hyödyksi ja jollekin toisellekin kiinnostuneelle iloksi hieman kuusenkerkkäohjeita netin syövereistä. Linkkejä ohjeisiin alla.

Kuusenkerkkäjuoma - Helppo ohje, voi valmistaa vaikka retkellä trangialla.

Pikkelöidyt kuusenkerkät - Kirjoittaja syönyt ravintolassa pikkelöityä kuusenkerkkää pavlovan kaverina. Vau! Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Kuusenkerkkä-raakakakku - Raakakakku on yleisesti ottaen joko järkyttävän hyvää tai järkyttävää. Olisi mielenkiintoista tietää kumpaan kategoriaan tämä kuusenkerkkäinen asettuisi.

Kuusenkerkkävanukas ja -siirappi sekä raparperihilloke - Tämä vaikuttaa just sopivan haastavalta ja helpolta, että jaksaisin lähteä testaamaan! Kokeiluun menee.

Makeat juurespalat - Uunijuureksia ei voita mikään ja kuusenkerkkä tekee varmasti sen kuuluisan viimeisen silauksen juureksille. 

Kuusenkerkkä-vadelmajuoma - Mielenkiintoista!

Juustoinen kuusenkerkkä-poropiirakka - Tämä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta! Testiin!

Kerkkäjuustokakku - Hmm, onkohan pakastimessa riittävästi kuusenkerkkää? Pitikö se lähteä keräämään pari litraa lisää? Todella mielenkiintoinen torttu!

Kuusenkerkkä-valkosuklaajuustokakku - Nyt en keksi enää yhtäkään syytä miksi en lähtisi metsään! Nyt, heti!

25.5.2018

SANOISTA, TEOISTA JA TUNTEESTA

Parhaimmillaan elämä on itsensä haastamista.

Olen koko elämäni roikuskellut sellaisen narun varassa, jonka toisessa päässä lukee riittämätön. Välillä olen takertunut naruun kuin ainoana totuutena, toisinaan olen pystynyt pitämään käsivarren rentona ja narua löysempänä, enkä ole antanut tunteelle kovin suurta sijaa. Mutta siellä se on aina majaillut, taka-alalla.

Riittämätön. Riittämätön muille, mutta erityisesti riittämätön itselleni. Riittämättömyyden tunne on varsin yleinen tunne meille jokaiselle silloin tällöin ja meillä jokaisella on niihin omat, henkilökohtaiset, elämän tuomat syymme. Kaikki yhtä oikeita. Tunteet ovat sellaisia, että niitä ei voi vertailla. Jos minulla on tällainen tunne ja sinulla tuollainen, niin kumpikin niistä on yhtä oikea, eikä toisen tunnetta voi vähätellä ja omaa tunnettaan nostaa.

Kirjoittelin viime syksynä uupumuksestani. Uupumusvuosien aikana kasailin itseni ja persoonani palasia kasaan osa kerrallaan ja tajusin ensi kertaa, että en olekaan riittämätön. Ajatella, olenkin niin arvokas itselleni, että minulla on oikeus olla rikki ja korjata itseäni!

Elämäni tärkein oivallus on ollut, että olen aivan tavallinen ihminen. Riittämätön ihminen ja riittävä juuri tällaisena. Riittää, kun haastan itseni, tutkiskelen itseäni, näen asioiden taustat ja mistä asiat johtuvat. Yritän ymmärtää, en rankaise itseäni siitä, jos välillä sorrun niihin opittuihin käytösmalleihin, joista haluan palavasti päästä eroon.

Niin. Meissä itsessämme on asioita, joihin voimme vaikuttaa helposti ja niitä, joihin haluaisimme vaikuttaa, mutta emme osaa. Olen ihmetellyt usein omaa käytöstäni elämäni varrella. Joskus huomaan tekeväni toista ja sanovani jotain muuta. Tai olevani ilkeä tai kaunainen. En haluaisi toimia niin. Olen rankaissut siitä itseäni säälimättömästi. Henkisesti olen höykyttänyt itseäni ihan urakalla. Miksi? Miksi toimin niin, vaikka en tahtoisi?

Kuinka mahtavaa on eräänä päivänä herätä ymmärtämään, että ne asiat ja tunteet joita itsessään on ihmetellyt ja joista on itseään rankaissut - ne onkin monilta osin opittuja käytösmalleja. Se olen minä, joka käyttäytyy huonosti ja vastuu siitä on minulla, mutta muutoksen mahdollistaa ymmärrys siitä, että olen oppinut toimimaan tällä tavalla. Nämä ovat opittuja toimintamalleja. Niitä, jotka on iskostuneet alitajuntaan vuosien mittaan, joista on tullut normi. Mahtavaksi tämän tajuamisen tekee se, että opittuja käytösmalleja pystyy muuttamaan! Nykyään en ruoski itseäni joka kerta ihan niin kovasti, vaan epätoivotun käytösmallin havaittuani yritän muistaa taputtaa itseäni semihellästi olalle ja kysyä: Huomasitko? 

Kaikista tärkeintä henkisen kasvun tiellä on osata ottaa vastuu omista teoista ja sanoista. Siinäpä vasta vastenmielinen asia, jota karkuun tekisi mieli juosta niin, että ensin näkyisi punainen naama ja heti pian vain katkera pölypilvi horisontissa. Se on sitä nöyrtymistä, että ei juokse, vaan seistä töröttää tukevasti kahdella jalalla ja katsoo kortin molemmat puolet. Se taitaa olla asia, josta tuskin koskaan tulen kultamitalia saamaan, mutta se on myös asia, jota kaikista koviten harjoittelen.

On tärkeää muistaa, että ihminen tekee virheitä. Vaikka olisi kuinka oppinut ja viisas. Vaikka kuinka olisi astellut henkisen kasvun polkua ja opetellut tuntemaan itseään. Kuinka helppoa onkaan palata vanhaan tuttuun. On tärkeä osata nähdä tiessä se risteyskohta, jossa toinen polku totuttuun käytösmalliin ja toinen taas kohti uusia toimintamalleja. On risteyksessä seisovan omalla vastuulla kumman tien valitsee.

Kunnioita muita, niin tulet kunnioitetuksi. Kunnioita itseäsi, niin tulet kunnioitetuksi. Ole ystävällinen, reilu, rehellinen ja pidä puolesi.

Ja muista, että kaikissa suhteissa, ja elämässä yleensäkin, on eri asia kunnioittaa, kuin kumarrella.