17.8.2016

SAMMAKKO

Pieni ystävä.
Kasvihuoneessa on pomppinut minisammakoita pitkin kesää. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, joten olen päättänyt, että se on hyvä. Ainakin ne on hellyttäviä - joskin hieman itsepäisiä, jäävät nimittäin istua töröttämään keskelle kävelyväylää ja niitä joutuu ihan tosissaan väistelemään.

Yhden yllätyksen kyllä tekivät - kävivät nimittäin kutemassa liian kosteisiin hernesaaveihin, joten herneiden sijaan saatiinkin nuijapäitä.

16.8.2016

KURKKUKAKSOSET

Perheenlisäystä.
Heinäkuussa kasvihuone synnytti esikoisensa, pikkuisen yllättäen. Yllätys se tosiaan oli, sillä kaveri oli piiloutunut kesäkurpitsalootan takaosaan ja vasta pitkän penkomisen jälkeen se silmille hypähti. Tuolloin ei riemulla ollut rajaa, kun tuota nuorta vihreää ystävää käsissä pyörittelin ja ihastelin - saattaa olla, että muutaman sivuaskeleenkin siinä ilon pyörteissä otin.

Viikonloppuna rynnin kasvihuoneelle viikon tauon jälkeen. Tomaatit näyttivät yhtä riutuneilta kuin edelliselläkin kerralla - mutta kurkku oli tempaissut kaksoset! Toisen laatikon reunalla makoili kaksosten velipoika. Kurkku muuten kukkii todella runsaasti ja on sen verran vahvasti elossa, että toivon mukaan korvaa kolon, jonka tomaatteja kohdannut kuivuminen sai aikaan.

Melkoista odotteluahan tämä on, aivan hyvää tekee malttamattomalle. Perunat, sipulit ja porkkanat olen jo käytännössä hyvästellyt, vaikka syy on vain oikeasti siinä, että en malta odottaa josko sieltä jotain kasvaisi kuitenkin.

15.8.2016

SAUNAN TAKANA TEHDÄÄN TAIDETTA

Terapiaa.
Taiteilu on oikein hyvä harrastus. Viikonloppuna kannoimme keskeneräiset maalaukset mökille ja pystytimme maalaustelineen saunan taakse.

No, miten sen nyt ottaa - on sitä tullut pahemmissakin paikoissa pensselöityä! Pensselin heiluttelussahan on ihan parasta se, että parhaimmillaan pääkoppa tyhjenee huolista ja muistakin ajatuksista ihan kokonaan. Toisinaan tuohon tilaan pääsee hyvinkin nopeasti, joskus taas hitaammin. Yhtä kaikki - se on terapiaa parhaasta päästä, eikä lopputuloksella ole niinkään merkitystä. 

Meidän perheessä on sattunut sillä tavalla onnellisesti, että allekirjoittaneen lisäksi myös 6-vuotias tyttäreni on hyvinkin innokas maalaamaan. Toisinaan innostus kestää 15 minuuttia, joskus tunteja. Taukoja  pidetään silloin kun siltä tuntuu ja silloin, kun odotellaan maalin kuivumista, että päästään seuraavan kerroksen kimppuun. On mahtavaa nähdä, kuinka paljon lapsikin nauttii maalaamisen tuomasta rauhaisasta olotilasta ja itse saa samalla ottaa oppia lapsen ennakkoluulottomasta asenteesta taiteilua kohtaan. Erityisen mukavaa lapsesta kuulema on, kun saa maalata niinkuin oikea taidemaalari - ei pelkästään paperille keittiön pöydän ääressä.

Jos on taiteilu mukavaa missä vain, niin saunan takana veden päällä se oli vielä pikkuisen enemmän. Niitä hetkiä, joita muistellaan talvella hartaudella. 

9.8.2016

ILTA-AURINKO

Mökin terassille paistaa ilta-aurinko.
Joskus huikeimmillaan se värjää päiväpetiä suojaavan hyttysverkon vaaleanpunaiseksi, toisinaan jopa tulipunaiseksi. Olipa miten punainen tahansa - auringonlaskun katselemiseen ei kyllästy koskaan!

8.8.2016

MÖKIN KAUNEIN ÖLJYLAMPPU

Saunan terassilla.
Aiemmassa koukkupostauksessakin oltiin saunan terassilla, hieman siistitymmissä tunnelmissa tosin. Ei tuon kokoinen terassi kylläkään koskaan mitenkään räjäytyskuntoon pääse, mutta useimmiten sieltä löytää pelastusliivejä, uimarenkaita tai vastaavaa. Vaatettakin roikkuu narulla harva se päivä. Edellämainitut ovat asioita, jotka luonnollisestikin kuuluvat asiaan. Mökkeilyyn ja elämään yleensäkin.

Joskus talvella kirjoitin öljylampuista. Samaisessa tekstissä mainitsin saunan lasisesta öljylampusta, joka on ehdottomasti yksi lempiasioitani edellisen omistajan jäljiltä.

Arki alkaa. Se tuntuu haikealta, mutta silti hyvältä. Eniten tulee ikävä hitaita päiviä ja viikkoja mökillä. Talvisten mökkikuvien katsominen tuntuu vaikealta - musta mökki ei ole talviasuttava, joten mökkeilyn iloista nauttiminen on huomattavasti haastavampaa talviaikaan. 

Silti tiedän - vielä on kesää jäljellä. Viikonloppujen hitaita aamuja, usvaa järven yllä. Syksyn kirpeät aamut ovat edessäpäin, vaikka tuulessa onkin syksyn aavistus.

3.8.2016

KEINUTAAN

Mökillä kuuluu keinua.
Näin on ilmeisesti ajateltu, kun olemme tähän mennessä ehtineet asentaa mökille hämähäkkikeinun, roikkuvan korituolin, trapetsikeinun ja riippumaton. Sen lisäksi mökiltä löytyi jo aikaisemmin kaksi tavallista kolmen istuttavaa keinua, joista toinen tuo saunan kulmalla töröttävä.

Mietin jo aiemmin, että kannan tuon keinun kohti kaatopaikkakuormaa, kun sen aika on. Mihin lie noissa aatoksissa unohtui intoni maalata, sillä vasta ystävien ihastunut hehkutus avasi maalipurkin mentävän kolon aivolohkossani. Kyllä, oikeassa ovat. Tuota harmaantunutta kaunotarta ei saa hävittää, se on tukeva ja hyvä ja ansaitsee uuden elämän. Ennen uutta pintaakin siinä on aivan mukava istuskella ja katsella järvelle.

Jos vauva nukahtaa keinutukseen, niin aivan yhtä hyvältä tuntuu keinunta vanhemmastakin. Mökin tontti on sen verran iso, että kyllä sinne vielä muutaman keinun saa ujutettua.

2.8.2016

KANTTARELLI

Korillinen kultaa.
Siltä tuntui, kun mökin nurkalta löytyi pitkä jono kanttarelleja. Viime vuonna kolusimme lähimetsät ja vähän kauempaakin, eikä korin pohjalle löytynyt kuin muutama keltainen raukka. Tänä kesänä nämä kaverit tulivat melkeinpä ovesta sisälle, niin lähellä olivat. Kyllä pienestä sienestä iso ilo!

Tämä päivän piristys kun sattui kohdalle, niin siinähän iski kanttarellihimo! Fakta homma on kuitenkin se, että kun vartavasten lähtee etsimään, niin ei takuulla löydy. Lopputontti koluttiin läpi laihoin tuloksin, mutta hinku jäi. 

Myönnän avoimesti olleeni ennen muinoin kovinkin nirso lapsi. Näin ollen ensimmäinen sienikin työntyi ääntä kohden vasta aikuisiällä. Onneksi työntyi, koska mikä tuoksu maailmassa voittaisi pannulla voin ja sipulin kanssa tirisevän kanttarellin?