22.1.2017

REIKÄ JÄÄSSÄ

Reikä jäässä, jota myös avannoksi kutsutaan.

En ole ollut kovinkaan innokas jäihin dippailija aiemmin, oikeastaan vasta tänä talvena olen uskaltautunut tuon harrastuksen pariin. Avantoja on kyllä mökillä nähty joka talvi monenmoisia, mutta olen tyytynyt tärisemään vieressä.

Eilen oli mitä parhain talvipäivä, aurinko paistoi ja jotenkin oli aika huikea ilma. Iltakin oli sen mukainen, kun taivas pukeutui parhaimpiinsa ja sinisessä hetkessä oli myös pinkin sävyjä. Ei ole tuollaisia taivaita ainakaan meilläpäin Suomea turhan paljon tälle talvella nähty.

Avantodippailun voi aloittaa varovasti tai vähemmän varovasti, niin kuin  minkä tahansa uuden kokeilun. Muille nynnyille tässä pieni vinkki varovaiseen aloittamiseen.

Ensin pelkät nilkat, seuraavalla kerralla muniin asti, kuten lapsilla on tapana sukupuolesta välittämättä todeta. Kolmannella kerralla pelkkä munien huljuttelu tuntuu jo ihan nynnyjen touhulta, ja on ihan sama käydä hartioita myöten. Siinä vaiheessa olen itse tällä hetkellä. Seuraava haaste on pidentää avantoaikaa pelkästä dippailusta hitaaseen viipymiseen. Ja yrittää pitää polvet vähän vähemmillä verinaarmuilla, jää on näet yllättävän terävää. 

Ehkä joku päivä uin pienen ympyrän jäähileiden keskellä. Silloin on tosin syytä tehdä pikkuisen isompi reikä jäähän.

4.1.2017

3. LISÄLUUKKU - OMENAPIIRAKKA

Joulukalenterin kolmas ja viimeinen lisäluukku pitää sisällään omenapiirakan.

Ei nyt ehkä mikään selkein leivonnainen joulukalenteriin. Siksikö lie jäikin lisäluukkuihin vaikka olikin ihan ensimmäinen joulukalenteria varten kuvaamani luukku? Omenapiirakka on kuitenkin torttu ja leivonnainen muiden joukossa, joten nostanpa höyryävän piiraan pöytään näin pakkaspäivien kunniaksi!

Omenapiirakka ei ole syksyn omistuksessa, vaan sitä voi tehdä ihan milloin vain. Kun ei omasta puusta pääse talvella omenaa poimimaan, niin kaupasta saa aivan yhtä kätevästi. Netti on pullollaan Maailman parhaan omenapiirakan ohjeita, koska yhtä monta on hyvää piirakkaa, kuin on tekijöitäkin. Se on merkki piiraan helppoudesta, mutta myös maukkaudesta.

Otappa vinkistä vaari ja vastaanota jäävarpaiset luistelijat lämpimällä omenapiiraalla. Lähtökohtaisesti vielä parempi vaihtoehto on leipoa piirakka ihan vain itselle ilman sen kummempaa syytä. Päälle kun vielä liruttaa sopivasti kinuskikastiketta, niin jopa ei torttu siitä parane!

Tuo kuvissa näkyvä piiras on tehty ohjeella, jonka hukkasin. Siksi tästä lopusta ei löydy ohjetta eikä linkkiä reseptiin. Se oli kuitenkin yksi piiras muiden maailman parhaiden omenapiirakoiden joukossa.

2.1.2017

TALVEA

Joululoman mökkisauna mielessä edelleen. Avantoa unohtamatta.

Tänä vuonna lunta on hyvin maltillisesti, tosin viime vuonna tähän aikaan sitä ei ollut ainakaan yhtään enempää - luultavasti vähemmän. Helmi-maaliskuun aikana saatiinkin sitten sen verran reilusti tuota taivaan valkoista, että mökillä sai lapioida ihan urakalla. Lunta oli tuolloin yli polven, nyt vain nilkkaan.

Laituri unohtui nostaa ylös syksyllä, siksi avantoon pääsi kätevästi portailta laiturin päästä. Toivoa sopii, että laituri ei ota kovin kovasti osumaa talven aikana. Vaikka toisaalta sitten olisi oivallinen ja pakottava syy tehdä uusi laituri, sitä kun on kuumoteltu. Kaikki uskaltautuivat avantoon, jos ei nyt ihan kokovartaloisesti, niin puolikkaasti ainakin.

Säikähdin mökin takaa löytyneitä jälkiä lumessa, näyttivät ison miehen saappaan jäljiltä. Seurasin jälkiä ja sieltä ne tulivat, jostain grillipaikan takaa, aivan selkeät kävelyjäljet. Jonkun tunnin päästä tallustin huussia kohti ja huomasin samat jäljet. Samat jäljet, jotka kulkivat ihmistä varten rakennetun kulkuväylän vieressä pitkän matkaa, kunnes hyppäsivät laudoitetun polun yli ja katosivat metsään. Ihminen taitaa olla sen verran mukavuudenhaluinen, että kulkisi automaattisesti laudoitettua reittiä eikä kivikkoista metsänpohjaa, jos kerran valita saa. Uskon viisampaa ja luotan, että kyseessä oli isokoipinen eläin.

30.12.2016

TERVEISIÄ MUSTASTA MÖKISTÄ

Joululomalla on aikaa käydä mökillä.
Vihdoin ja viimein, kuukausien tauon jälkeen pääsimme vihdoin lämmittämään ennen kaikkea mökkisaunaa, mutta siinä ohessa mökkiäkin.

Montaakaan kuvaa en ole mökin sisätiloista julkaissut, mutta nyt kesäisen pienen maalausrupeaman jälkeen otin muutaman kuvan tuvasta. Yhtä tupaahan tuo mökki tosin on, ei pariinkymmeneen neliöön juuri muuta mahdukaan, kuin tupa ja keittiökolo siihen sivuun. Haaveilen mökkiin laveria, silloin tohtisi ehkä talviaikaankin mökissä yöpyä. Aittaan ei ole mitään asiaa pakkasilla, mutta pikkupakkasella tulipesä voisi hyvinkin pitää mökin lämpimänä aamuun asti - jos ei tarvitsisi ihan lattianrajassa nukkua.

Mökin sisätilat saivat kesällä uuden harmaan maalin pintaansa. Sävy on nimeltään tuhka ja vastasi odotuksia - harmaa raikasti seinät kuin uudeksi. Viime kesänä oli suunnitelmissa remonttirintamalla monenlaista - muurin rappaamista, lattian hiomista, listoitusta ja jopa keittiön uusimista. Onneksi ei ole kiire - ehkä ensi kesänä sitten. 

Kesällä ostin ihanalta Heidiltä maalaamansa maalauksen. Näin heti sen istuvan mustaan mökkiin kuin nakutettu ja niin se tekikin! Harmaalla seinällä maalaus pääsee oikeuksiinsa kauniisti. 

29.12.2016

2. LISÄLUUKKU - HUOVUTETUT LAPASET

Joulukalenterin toisessa lisäluukussa ehkä lämpimimmät lapaset ikinä ja kuinka ne tehdään.

Muutama viikko sitten kävin eräässä paikallisessa käsityöpuodissa, jossa oli myynnissä huovutettuja lapasia. Käsityöpuodin vieressä sijaitsee lankakauppa, joten siinä sitä sitten oltiin - reilu kymmenen euroa köyhempänä, kaksi kerää hahtuvalankaa pussissa. Väreissä oli missä valita, joskin etsimäni harmaa puuttui. Niinpä päädyin metsänvihreään ja luonnonruskeaan - oikein hyvät värit nekin. Kyseiset langat saa vaikkapa täältä. Yksi kiekko riitti juuri sopivasti yhteen lapaspariin, pienemmistä lapasista jäi vähän ylikin.

Lapasia olen tehnyt elämäni aikana runsaasti, mutta näin lämpimiä en ikinä. Enkä helppoja, rohkenisin väittää. Nämä lapaset neulotaan siis hahtuvalangasta ja kutistetaan pesukoneessa oikeaan kokoonsa. Huovutettuja lapasia tehdessä ei tarvitse välittää pätkääkään, vaikka käsiala ei olisi kovinkaan siistiä, koska pesukone kadottaa kätevästi kaikki mahdolliset virheet. Lanka on hieman haasteellinen alussa, koska se katkeaa helposti. Jos ja kun lanka katkeaa, niin laita langanpäät muutaman sentin kohdalta päällekkäin ja jatka neulomista. Huovutettaessa langat huopuvat yhteen.

Ennen huovuttamista lapanen on jättimäinen. Siksi on tehtävä tarkasti ohjeen mukaan mittaillen, koska keskeneräistä työtä ei pysty mallata käteen. Pesukonekeikan jälkeen lapanen kutistuu neljäkymmentä prosenttia, joten se muotoillaan kosteana täsmälleen omistajan käteen sopivaksi. Lapanen sopii käteen siis kuin valettu - tai huovutettu. 

Muista, että helpotkin neuleohjeet näyttävät aluksi aina heprealta ja luovuttaminen käy mielessä ennen kuin on edes ehtinyt aloittaa. Lue rivi kerrallaan ja lähde rohkeasti yrittämään. 

Hyvän ja helpon ohjeen löysin täältä. Kirjoitan lyhennelmän ohjeesta kuitenkin tähänkin, omien huomioitteni kera ja mahdollisimman selkeästi.


HUOVUTETUT HAHTUVALAPASET

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuvakiekko

Neuletiheys: Sileää oikeaa kahdella säikeellä neulottuna (ennen huovutusta) 19-20 s ja 31 krs = 10cm

Puikot: 4 mm sukkapuikot tai käsialan mukaan

Koko: Kuvissa näkyvät vihreät hanskat tehty naisen käteen, koko S. Ruskeat hanskat miehen käteen, koko (L). Alkuperäisestä ohjeesta löytyy laajempi kokoskaala.


Lapanen:

Neulo koko ajan kahdella säikeellä. Luo puikoille 48 (56) s. Jaa silmukat puikoille ja vaihda ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa. Neulo ensimmäinen kerros nurin. 
Neulo oikeaa 15 (17) senttiä. 

Neulo peukaloa varten eri värisellä langalla toisen puikon 8 (10) viimeistä silmukkaa (vasemman käden lapanen) tai kolmannen puikon 8 (10) ensimmäistä silmukkaa (oikean käden lapanen). 
Neulo oikeaa 14 (16) senttiä.


Kärkikavennukset:

Kavennukset tulevat ensimmäisen ja kolmannen puikon alkuun sekä toisen ja neljännen puikon loppuun. Neulo ensimmäisen puikon alussa 1 s ja käännä kaksi seuraavaa silmukkaa puikoilla toisin päin (etureuna takareunaksi, joudut nostamaan silmukat). Neulo käännetyt silmukat takareunoistaan yhteen ja neulo puikon loput silmukat oikein. 

Neulo toisen puikon silmukat oikein, kunnes jäljellä on kolme silmukkaa. Neulo kaksi oikein yhteen ja neulo viimeinen silmukka oikein. Tee kolmannen puikon alussa samanlainen kavennus kuin ensimmäisen puikon alussa ja neljännen puikon lopussa samanlainen kavennus kuin toisen puikon lopussa. 

Tee kavennukset joka kerroksella ohjeen mukaan, kunnes jäljellä on 8 s. Katkaise lanka ja vedä se varovasti silmukoiden läpi. Varo ettei lanka katkea. Päättele lanka.


Peukalo:

Pura eri värinen lanka ja poimi siltä silmukat. Poimi alapuolelta 8 (10) s ja yläpuolelta 9 (11) s. Jaa silmukat kolmelle puikolle ja neulo oikeaa 7 (8) cm. 

Päätä silmukat neulomalla joka kerroksella puikon kaksi viimeistä silmukkaa yhteen. Päättele silmukat kun puikoilla on 8 (6) s. Katkaise lanka ja vedä se varovasti silmukoiden läpi. Neulo toinen lapanen samalla tavalla, mutta huomioi peukalon paikka.


Viimeistely:

Päättele langanpätkät. 

Harsi lapasten sisälle muovia, etteivät ne huovu kiinni sisältä. Itse leikkelin muovipussista sopivan kokoiset palat lapasosaan ja peukaloon, jotka sitten muutamalla pistolla kiinnitin lapasen sisälle.

Pesin lapaset koneessa 60 - asteessa. Vihreät pesin kahteen kertaan, jotta sain niistä täsmälleen sopivat.  Laita koneeseen lisäksi hyvin vähän muuta pyykkiä, esimerkiksi pari pyyhettä. Käytä pesuaineena mielellään mäntysuopaa tai muuta pesuainetta, joka säilyttää villassa sen rasvan, mutta voit käyttää myös tavallista pesuainetta. Samassa koneellisessa voi pestä useita lapasia, ne eivät huovu toisiinsa kiinni.

Muotoile lapaset kosteana. Jos lapaset ovat liian isot, ne voi pestä uudestaan. Liian pieniä lapasia voi muotoilla ja venyttää kosteana ja mielellään antaa kuivua muotoonsa.

28.12.2016

KOKO KALENTERI YHDESSÄ KUVASSA

Vuosi alkaa lähetä loppuaan ja joulukalenteri loppui jo. 

Siksi minäkin halusin tehdä kollaasin joulukalenterin luukuista. On hauskaa nähdä ne kaikki kerralla, 24 luukkua menee niin nopeasti ja ideat ehtivät luukkuja tehdessä viikkojen varrella vaihdella moneen kertaan. Siksi niitä lisäluukkujakin syntyi - ja jotkin aivan hyvät luukut jäivät lopullisesti puolitekoisiksi ja ikuisiksi luonnoksiksi. Kuten todettua - kolme viikkoa menee nopeasti.

Luonto oli marraskuussa ja joulukuussa niin kauniin talvinen, että suureksi ilokseni se tuli isoksi osaksi kalenteria. Ei paljoa kuvaajalta vaadita, kun luonto itsestään tekee taideteoksen. Ei tarvitse kuin pidellä kameraa ja painaa nappia - kauneutta on minne vain kameran linssin kääntää.


Keittiössäkin tapahtui gluteenittomia asioita - Daimia, lakritsipipareita, kookosriisipuuroa, perunarieskaa, joululeipää, salmiakkisuklaalakuja ja fudgea

Askartelu ihmisen tiellä pitää, niin myös tässä kalenterissa. Sen todistaa - pieni kranssi, ikikuusi, marmoripaperi, nokipainanta ja paperitähdet. Pientä askartelua toki myös - joulukortit omista kuvista sekä servettikuusi.

Fiilistelyä ei voi elämässä koskaan olla liikaa. Niinpä tässäkin kalenterissa useampi luukku omistettiin lähinnä tunnelmoinnille - jouluinen eväsretki, jouluasetelma, joulumarkkinat ja lahjat pakettiin.

Mistä luukusta sinä tykkäsit eniten? 

27.12.2016

1. LISÄLUUKKU - TARJOTTIMET

Nyt parin päivän huokaisemisen ja makoilun jälkeen on aika avata ensimmäinen joulukalenterin lisäluukku. Ei näitä ekstraluukkuja montaa ole, mutta tämä on kuitenkin niistä muutamasta se ensimmäinen.

Viime vuonna joulun alla tein melkoiset pinot erimallisia lätysköitä vanerista. Pannunalusiksi nämä alunperin tein, mutta hyvin ovat palvelleet myös leikkuulautoina ja kuten mainittua - tarjottimina. 

Pienten vanerialusten tekemiseen tarvitaan puumateriaali, kuviosaha, hiomapaperi ja suoja-aine. Näissä käytin suoja-aineena saunasuojaa, joka suojaa kosteudelta. Osan alusista käsittelin mustalla ja osan läpikuultavalla suojalla. Tokihan en ole uskaltanut suositella näitä elintarvikkeiden pitoon juuri tuosta syystä - en tiedä onko pinnasta mahdollisesti irtoava saunasuojahöty syötäväksi sopivaa, mutta omassa käytössä olen käyttänyt varovasti kuitenkin. Pannunalusiksi rohkenen kuitenkin suositella näin ihan julkisesti.

Simppelin yksinkertaisia ovat nämä vanerikaunokit. Saavat roikkua ihan reilusti esillä, eikä tarvitse piilotella kaapin perukoille. Materiaalikustannuksetkaan eivät nouse koviksi, jos vaneria löytyy jemmasta tai rautakaupasta pienempinä paloina. Ilokseni tiedän nyt, että ainakin Starkista saa vaneria ostettua juuri tarvittavan kokoisen palan, jonka lisäksi sahaamon puolelta löytyy pientä jämäpalaa halpaan hintaan. Aina ei siis tarvitse olla kokonaista levyä ostamassa pientä askarelua varten.