20.9.2016

SYKSY ON SAAPUNUT MUSTAAN MÖKKIIN

Se tarkoittaa sitä, että mökkiä aletaan pikkuhiljaa laittaa talviteloille.
Ei tosin ihan vielä, mutta sähköttömässä mökissä pitää ensimmäisten yöpakkasten tullessa olla varma, että kaikki paleltumisherkkä on pelastettu. Maalit on haettu pois varastoista, ruokakaapit tyhjennetty ja tekstiilit  ja matot nostettu sisätiloihin kosteudelta suojaan.

Menneenä kesänä teimme mökin sisätiloihin pientä pintaremonttia. Tarkemmin ottaen seinät ja ikkunanpuitteet saivat uuden värin. Ikkunanpielilistat hankittiin mutta niitä ei vielä tämän kesän puolella saatu paikoilleen. Haitanneeko tuo, mökin remontoinnissa pääperiaatteena on se, että silloin tehdään kun huvittaa. Hyvin palveli listattomanakin.

19.9.2016

KASVIHUONEEN SATOA

Pienestä suuri ilo.
Kasvihuone on ollut loppukesän ja alkusyksyn oman onnensa nojassa. En ole siis suuria satoja odotellut, kesäkurpitsa silloin tällöin on riittänyt pitämään kasvihuoneitsetuntoni kasassa. Viime viikolla piipahdin mökillä kahden viikon tauon jälkeen ja poimin talteen tuona aikana kasvaneen sadon.

Sato ei ole suuren suuri, mutta kurkkua ja kesäkurpitsaa näytti olevan tulossa vielä lisää. Onneksi nuo kaverit eivät suurta hoitoa kaipaa, vaan näyttävät jaksavan hyvin laiskemmankin hoitajan käsissä. Tomaateista ei juuri ollut tänä kesänä lapsille kertomista, kokonaiset viisi tomaattia päätyi ruokapöytään asti.

Tänä kesänä opittiin kasvihuonekasvatuksesta varsin paljon. Runsas satokin olisi ollut tietysti ihan kiva, mutta oppiminen on lähes yhtä hyvä vaihtoehto. Jokainen syötäväksi asti päätynyt vihannes tai juures on jo voitto itsessään.

29.8.2016

LUUMUPIIRAKKA

Luumua, appelsiinia ja kanelia.
Tänä vuonna olen kerännyt pakastimeen mustikoita, vadelmia ja kanttarelleja sen verran, kuin milloinkin on vastaan tullut. Kanttarellit ovat ainoat, joita olen vartavasten lähtenyt keräämään, marjoja olen tänä vuonna poiminut todella laiskasti. Olkoon niin, väkisillä ei kannata, koska silloin häviää se paras osuus - hauskuus.

Luumupuita ei valitettavasti mökkipihalla kasva, mutta onneksi kaupasta saa luumuja tarvittaessa. Eilen törmäsin niin houkuttelevaan luumupiirakan ohjeeseen, että oli välittömästi sännättävä kauppaan luumuostoksille!

Tästä tuli samantien virallinen syyspiirakkani. Luumun, appelsiinin ja kanelin yhdistelmä on kertakaikkiaan täydellinen! Rinnalle vaniljajäätelöä, kahvia, kynttilän valoa ja haikean suloista musiikkia - siitä ei syksyilta juuri parane, eikä pian takana olevaa kesääkään ole ihan niin ikävä. 

17.8.2016

SAMMAKKO

Pieni ystävä.
Kasvihuoneessa on pomppinut minisammakoita pitkin kesää. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, joten olen päättänyt, että se on hyvä. Ainakin ne on hellyttäviä - joskin hieman itsepäisiä, jäävät nimittäin istua töröttämään keskelle kävelyväylää ja niitä joutuu ihan tosissaan väistelemään.

Yhden yllätyksen kyllä tekivät - kävivät nimittäin kutemassa liian kosteisiin hernesaaveihin, joten herneiden sijaan saatiinkin nuijapäitä.

16.8.2016

KURKKUKAKSOSET

Perheenlisäystä.
Heinäkuussa kasvihuone synnytti esikoisensa, pikkuisen yllättäen. Yllätys se tosiaan oli, sillä kaveri oli piiloutunut kesäkurpitsalootan takaosaan ja vasta pitkän penkomisen jälkeen se silmille hypähti. Tuolloin ei riemulla ollut rajaa, kun tuota nuorta vihreää ystävää käsissä pyörittelin ja ihastelin - saattaa olla, että muutaman sivuaskeleenkin siinä ilon pyörteissä otin.

Viikonloppuna rynnin kasvihuoneelle viikon tauon jälkeen. Tomaatit näyttivät yhtä riutuneilta kuin edelliselläkin kerralla - mutta kurkku oli tempaissut kaksoset! Toisen laatikon reunalla makoili kaksosten velipoika. Kurkku muuten kukkii todella runsaasti ja on sen verran vahvasti elossa, että toivon mukaan korvaa kolon, jonka tomaatteja kohdannut kuivuminen sai aikaan.

Melkoista odotteluahan tämä on, aivan hyvää tekee malttamattomalle. Perunat, sipulit ja porkkanat olen jo käytännössä hyvästellyt, vaikka syy on vain oikeasti siinä, että en malta odottaa josko sieltä jotain kasvaisi kuitenkin.

15.8.2016

SAUNAN TAKANA TEHDÄÄN TAIDETTA

Terapiaa.
Taiteilu on oikein hyvä harrastus. Viikonloppuna kannoimme keskeneräiset maalaukset mökille ja pystytimme maalaustelineen saunan taakse.

No, miten sen nyt ottaa - on sitä tullut pahemmissakin paikoissa pensselöityä! Pensselin heiluttelussahan on ihan parasta se, että parhaimmillaan pääkoppa tyhjenee huolista ja muistakin ajatuksista ihan kokonaan. Toisinaan tuohon tilaan pääsee hyvinkin nopeasti, joskus taas hitaammin. Yhtä kaikki - se on terapiaa parhaasta päästä, eikä lopputuloksella ole niinkään merkitystä. 

Meidän perheessä on sattunut sillä tavalla onnellisesti, että allekirjoittaneen lisäksi myös 6-vuotias tyttäreni on hyvinkin innokas maalaamaan. Toisinaan innostus kestää 15 minuuttia, joskus tunteja. Taukoja  pidetään silloin kun siltä tuntuu ja silloin, kun odotellaan maalin kuivumista, että päästään seuraavan kerroksen kimppuun. On mahtavaa nähdä, kuinka paljon lapsikin nauttii maalaamisen tuomasta rauhaisasta olotilasta ja itse saa samalla ottaa oppia lapsen ennakkoluulottomasta asenteesta taiteilua kohtaan. Erityisen mukavaa lapsesta kuulema on, kun saa maalata niinkuin oikea taidemaalari - ei pelkästään paperille keittiön pöydän ääressä.

Jos on taiteilu mukavaa missä vain, niin saunan takana veden päällä se oli vielä pikkuisen enemmän. Niitä hetkiä, joita muistellaan talvella hartaudella. 

9.8.2016

ILTA-AURINKO

Mökin terassille paistaa ilta-aurinko.
Joskus huikeimmillaan se värjää päiväpetiä suojaavan hyttysverkon vaaleanpunaiseksi, toisinaan jopa tulipunaiseksi. Olipa miten punainen tahansa - auringonlaskun katselemiseen ei kyllästy koskaan!