26.5.2017

KESÄKEITTIÖ

Jokaisella mökillä lienee kesäkeittiö. Jos ei sen virallisempaa, niin nuotiopaikka ainakin.

Tämä tuvan ikkunan alle asettautunut köökki pitää sisällään kaasuhellan ja kaasugrillin. Pikkusen takana viistossa sijaitsee perinteinen nuotiopaikka, jossa yleensä paistetaan makkarat ja muut. Kaasugrilli on suurempaa syöjäjoukkoa varten, kun pieni nuotio ei enää riitä kaikkea sapuskaa kypsentämään.

Tämän hetken kesäkeittiö näyttää siis tältä. Tarkoituksenamme on rakentaa katoksellinen oikea kesäkeittiö, mutta tämäkin palvelee näin oikein hyvin. Pöytäryhmän päälle on mökin edellinen asukas hankkinut aukaistavan katoksen. Se ei ehkä ole suoranainen silmänilo, mutta eipä tarvitse kokkaillessa pelätä, että taivas repeää niskaan kesken kaiken. 

Ruokapöydän ympärillä on tällä hetkellä vanhukset koolla. Korituolin sain ystäväni vanhasta autiotalosta, kaksi muuta ovat mökiltä löytyneet. Toinen nitkui niin pahasti, että oli jo kaatopaikkaa kohti hiipimässä, kun vielä kuitenkin nappasin kiinni ja ruuvasin kasaan. Nämä kaksi kaverusta olivat ruskeaksi maalatut. Maalia oli monta kerrosta ja sen verran tymäkkää tavaraa, että raavin isoimmat irtopalat irti, pikkusen käsin hiasin ja ihan pokkana maalasin. Lisäaikaa ainakin saivat.

HERÄTYSKELLO SOI

Herätys luonto.
Alkukevään hento vihreys ja sen odottaminen on ehkä yksi neljän vuodenajan piinaavimmista puolista. Maaliskuusta alkaa odottelu. Huhtikuussa ollaan jo ihan varmoja, että kohta. Toukokuun alussa viimeistään. Nyt vedellään jo toukokuun viimeisiä päiviä, eikä meilläpäin Suomea ole joka puolella vieläkään kuin vasta aavistus vihreästä.

Silti se on täällä vihdoin - kesä. Sen on oltava, koska koululaiset pääsevät ihan kohta lomille. Sen on oltava, koska kivikkorinteeseen kiviä raahatessa tulee pitkähihaisessa hiki. Sen on oltava, koska löysin nenän päältä pisamia. Sen on oltava, koska oliivipuuni ei ole viikon ulkomajoituksesta huolimatta vieläkään kuollut. Sen on oltava, koska mökkijärvestä lähti viikko sitten viimeisetkin jäät. Sen on oltava, koska samaiseen järveen on heitetty ensimmäiset talviturkit laituripommien muodossa.

Sen on oltava kesä. Luonto heräsi.

24.5.2017

PUHTAUS ON PUOLI RUOKAA - MÖKILLÄKIN

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta.

Siitä, että joskus kansalainen saattaa unohtaa, että hygienia on tärkeä asia. Varsinkin mökillä. Erityisesti lapsilla on tapana kuvitella, että mökillä käsienpesu ei ole lainkaan niin tärkeää, kuin kotiolosuhteissa. Lapsille tuollainen holtittomuus suotakoon, sehän on aikuisen tehtävä pitää huolta, että hygieniasta huolehditaan myös vaatimattomammissa olosuhteissa. Asia erikseen on sitten ne aikuiset (joita uskomatonta kyllä on olemassa), jotka jättävät kätensä täysin pesemättä. Tai sitten kouria kevyesti huljautetaan veden alla ja oletetaan bakteerien juoksevan kirkuen viemäriin.

Minäkin teen joskus niin, huljautan pelkällä vedellä. Antakaa anteeksi. Ihmisiähän tässä ollaan. Mutta ihan oikeasti hygienia on tärkeä asia ja jos sitä ei lapsuudessaan opi, ei sen tärkeyttä välttämättä aikuisenaan ymmärrä. 

Kerran jonotimme ruokaa ravintolassa. Edessämme jonossa seisoi mies, joka oli juuri vieraillut vessassa pesemättä käsiä. Asiasta oli silminnäkijän todiste - sekä toimenpiteestä, että pesemättömyydestä. En voinut sille mitään. Tuijotin miehen käsiä ja yritin olla koskematta kohtiin, joihin nuo tahmaiset kourat olivat hipaisseet. Hysteeristä ehkä, mutta menetin ruokahaluni ihan totaalisesti.

Kaikki voi mennä liioittelun puolelle, hygieenisyyskin. Hygieniasta huolehtiminen on kuitenkin paitsi hyvä tapa, myös toisen kunnioittamista. Tuossakin asiassa pätee se, että aattelee omalle kohalle.

Mökin tämän hetken hygienia hoituu Cilla´sin yksinkertaisen tyylikkäillä pesuaineilla*. Sain ystävältäni Senjalta tuotteita testiin. Nämä pesuaineet ovat yksi Senjan yrityksen, sisustusliike Orvokin, myydyimmistä tuotteista. Eikä ihme. Tuoksuissa on mistä valita, mutta mikä tärkeintä - ne ovat mökkiolosuhteisiin täydelliset, eli ekologiset. Biohajoavissa raaka-aineissa ei ole käytetty mitään synteettisiä väri- tai tuoksuainesosia. Muuta ei mökillä pidä eikä saa käyttää, koska pesuaineet menevät suoraan maahan ja sitä myötä pohjaveteen. Ekologista käytettäessä ei tarvitse potea pahaa mieltä luontoon menevistä pesuaineista.

* Tuotteet saatu testiin

23.5.2017

KUULUMISIA VINTILTÄ


Kesä tuli, ilma lämpeni.
Ei meinaa ihminen malttaa kömpiä vintille, on paljon kiinnostavampaa puuhata pihalla kaikenlaista. Näistä kuvista vintti on kuitenkin edennyt jo ihan reilusti. Katto on levytetty, samoin lattia. Seinistä puuttuu vielä osa levyistä.

Tällaisen vinonvänkyrän vintin levyttäminen ei tietenkään ole niin helppoa, mitä äkkiseltään voisi kuvitella. Silmä huijailee ovelasti ja vinouden huomaa vasta, kun levy on kiinni pinnassa. Lattiasta osa koolattiin aiemmin uudestaan, mutta lähinnä katon kanssa on omat haasteensa. Saumoista ei saa niin nättejä, kuin suunnitelmissa oli. Sen minä olen tässä elämässä oppinut, että liiallinen suunnittelu on pahasta. Silloin pettyy ihan kamalasti, jos kaikki ei mene täsmälleen suunnitelmien mukaan. Kun asiat on mietitty, mutta ei liian tiukasti lyöty lukkoon, on helmpompi hyväksyä muutokset.

Vintin osalta muutokset ovat tosin loppujen lopuksi melko pieniä. Lähinnä sellainen, että kattoon pitää keskisaumaan viritellä jonkinlainen suoja, koska levyt eivät vain tykänneet passata yhteen tarpeeksi nätisti. Rakentajalla oli tähän jonkinlainen suunnitelma olemassa, itse tyydyn nyökyttelemään. Melko monesti joudun myöntämään, että en ole perheen ainoa viisas ja päättävä aikuinen.

Vintti on siis jo mallillaan. Muutama levy jäi laskuista uupumaan, joten niiden hankkimisen jälkeen lyödään loput seinälevyt paikoilleen. Sen jälkeen onkin aika kaivaa isosaha esiin ja tempaista reikä vintin lattiaan portaita varten. Elämme jännittäviä aikoja.

22.5.2017

KOTONA TEHDYT MATOT

Uusi viikko - ja kesä. Tänään on hyvä päivä kertoa hyvistä matoista.
Kovin vähän on ystäviä, jotka on saanut tuntea lähes koko elämänsä ajan. Senjaan tutustuin alle kouluikäisenä. Tuolloin muutaman vuoden ikäero tuntui huimalta, enää ei niinkään. Tuolloin opetin Senjan pyörimään karusellissa. Vauhtia riitti ja opetus oli niin legendaarinen, että sitä ei herkästi unohda. Kun ihmistä pyörittää tarpeeksi kovasti ja kauan, lähtevät sisuskalunsakin ikäänkuin elämään omaa elämäänsä. En vieläkään osaa olla pahoillani tapahtuneesta.

Senja on mahtava ihminen. En lähde henkilökohtaisia mieltymyksiäni häntä kohtaan tässä kohtaa nyt sen suuremmin avaamaan, se tehdään yksityisesti. Sen kuitenkin kerron, että tämän vuoden alkupuolella Senja laittoi pystyyn Orvokin - sisustuskaupan joka kiertää pitämässä sisustuskutsuja ympäri Suomen. Senjalta voi tilata tuotteita myös postitse. Sisustus Orvokin löytää facebookista ja instagramista. Noiden linkkien takaa löytyy tietoa Orvokista, yhteystiedot ja kuvia tuotteista. Instagram päivittyy ahkerasti ja uudet tuotteet voi bongata kätevästi somessa. Senjalla on myös kotonaan Nurmijärvellä pieni putiikki, josta voi käydä hankkimassa sisustustuotteet samantien mukaan.

Saunan pukuhuoneen valmistuessa  mietin sinne sopivia mattoja. Niiden pitäisi kestää kosteutta ja likaa, saisivat olla luonnomateriaalia ja väriltään armolliset. Silloin sattui sopivasti niin, että Senja tuli ystävälleni sisustuskutsuja pitämään ja bongasin kauniiden mattojensa seasta nämä pienet juuttimatot*.

"Village Home, hyvän tahdon designia. 
Village Home on sisustuksen korkealaatuinen, täysin käsityönä valmistuva design-tuotesarja, joka työllistää tällä hetkellä yli 5000 bangladeshilaista naista 200 eri kylässä ympäri maata.

Village Homella työskentelevät naiset tulevat maaseudulta, köyhimmiltä alueilta. Naiset saavat käsityöstään 2,6 - kertaisen palkan tehdastyöläisiin verrattuna ja he saavat työskennellä kotonaan perheidensä parissa. Village Home ei teetä tehdastyötä.

Village Homen tavoitteena on vahvistaa naisten asemaa Bangladeshissa Reilun kaupan periaatteita noudattamalla ja tarjoamalla mahdollisuudet parhaisiin mahdollisiin työolosuhteisiin ja toimeentuloon.

Village Home ostaa materiaalinsa suoraan kohdekylän tuottajilta ja kunnioittaa designissaan perinteisen bangladeshilaisen kansankäsityöperinteen kuoseja - toki myös päivittäen niitä eurooppalaiseen, skandinaaviseen makuun ja elämäntyyliin sopivaksi."

Kaikki Village Homen tuotteet tehdään 100% käsityönä ekologisista materiaaleista. Pikkumattojen (50 x 80cm) lisäksi juuttimattoa löytyy myös pyöreänä versiona, joissa halkaisijat 120cm ja 180cm.
Lue lisää kotona tehdyistä matoista Village Homen sivuilta. Sivuilta löytyy myös mielenkiintoista kuvamateriaalia mattojen valmistamisesta.
Olen oikein tyytyväinen näihin pikkumattoihin. Sopivat monenlaiseen tilaan, ovat ekologiset ja vieläpä kohtuuhintaiset. Kaksi mattoa majailee siis tätä nykyä pukuhuoneessa. Toista mallailin huussin eteenkin - istui niin nätisti, että pitänee laittaa Senjalle viestiä. Jos kiinnostuit matoista tai haluaisit järjestää sisustuskutsut kotonasi, ota ihmeessä rohkeasti yhteyttä Senjaan! Senja piti pari viikkoa sitten vinkkauksestani kutsut tuttavani Melinan luona. Melinan kirjoituksen kutsuista löydät täältä.

* Matot saatu blogiyhteistyön kautta

18.5.2017

YKSINÄISYYDESTÄ

Kenellä on oikeus olla yksinäinen.
Minun oli tarkoitus kirjoittaa matoista. Niistä ihanista pienistä matoista, jotka majailevat tätä nykyä uudistuneessa saunan pukuhuoneessa. Nekin ovat tärkeitä - ne luovat pehmeyttä tilaan, niitä on kaunis katsella ja niiden päällä on mukava seistä saunomisen lomassa.

Mutta tänään haluankin kirjoittaa yksinäisyydestä. 
Ilman kysymysmerkkejä.

Minusta tuntuu, että minulla ei ole oikeutta tähän. Kenellä on oikeus olla yksinäinen. Voinko sanoa olevani yksinäinen, vaikka en ole yksin. Voinko olla yksinäinen ystävien keskellä. Tuntuu häpeälliseltä sanoa ääneen - olen yksinäinen. Koska on myös heitä, joilla ei ole ympärillään ketään.

Yksinäisyyden tunne ei poissulje muita tunteita. Se ei estä olemasta yhtä aikaa kiitollinen ja onnellinen niistä ihmisistä, jotka ovat lähellä. Miksi heikkoutta on niin vaikea näyttää. Miksi on väärin olla heikko. Miksi pitäisi olla vahva ja jaksaa. Kuka käskee.

Suun avaaminen on toisinaan niin vaikeaa.

Olen yksinäinen. Olen ajoittain yksinäinen. Tunnen yksinäisyyden tunnetta - minuutteja, joskus tunteja, välillä päiviä. Vaikka en ole yksin. 

Se tuntuu vaikealta sanoa ääneen. Leimaako se minut. Katsovat, että tuolla se reppana yksinäinen nyt raahustaa. Säälistä ottavat mukaan. Säälistä kysyvät kuulumisia. Säälistä nauravat huonoille vitseilleni. Parempi pysyä vaiti, niellä tämä yksinäisyyden tunne ja näyttäytyä sellaisena, kuin minut on helpompi kohdata. 

Sanoin sen ääneen. Nolotti. Hävetti. Olen jotenkin huono ihminen, että tällä tavalla tunnen, vaikka on ihmisiä ympärillä. Olen jotenkin epäonnistunut tämän epävarmuuteni kanssa. En varmasti ole enää tärkeänä pidettävä ihminen, kun tämän ääneen sanon. Säälistä ovat.

Mitä tapahtui. Mitäpä luulette. Yksi sanoi täällä toinen kuivakka ihminen, mennäänpä huomenna lounaalle yhessä. Toinen sanoi tosi siistiä, että sanoitat yksinäisyyden tunnetta ja puhut siitä ääneen. Kolmas sanoi  ihailen sinua, että uskallat sanoa ääneen miltä tuntuu. Neljäs sanoi ihanaa kun puhut ääneen noista jutuista, jotka koskee niin monia muitakin. Viides sanoi kiitos, lohdutti kuulla, että en ole ainoa.

Jos ikinä kukaan laittaa viestiä tai ääneen sanoo olen yksinäinen, haluan tehdä niin kuin minulle tehtiin. Yksinäisyys, lyhytkin kokemus, on kummallinen ja raskas tunne. Se on myös hyvin tavallinen tunne. Muistetaan, että me ihmiset olemme täällä toisiamme varten. 

Emme koskaan löydä parasta itseämme, jos emme uskalla olla myös näkyvästi heikkoja.

16.5.2017

VANHUS KESÄKEITTIÖSSÄ

Tässä yksi vanhus.
Tämäkin kaveri törötti mökillä jo silloin, kun avaimet vaihtoivat omistajaa. Samainen heppu on taidettu tekohengittää jo melko moneen kertaan - repaleisen mustan pinnan alta löytyi parhaimmillaan kolmea eri sävyä. Oli oranssia, punaista ja sähkönsinistä.

Aikamoinen rähjähän se oli. Kaapin takalevykin otti ja halkesi, kun kampesimme pilalle turvonnutta kansilevyä irti. Hetken siinä jo kävi mielessä, että näinkö sitä luovuttaisi nyt alkuunsa. Olipa hyvä että ei luovutettu, koska tämäkin kaveri ansaitsi vielä yhden tilaisuuden.

Kaappi on ollut tähänkin asti käytössä. Asia on sillä tavalla, että niin pitkään saa palvella, kun pysyy omin voimin pystyssä. Olisi se tosin pysynyt vieläkin, nyt vain sattui olemaan lähes täysi maalipurkki sen verran hollilla, että huomasin kampeavani kaasupulloa ulos kaapista. Ensin raaputin irtohilut irti ja sitten hioin. Puu oli sen verran pehmeää, että hiomakone haukkasi välillä vähän enemmän, kuin oli tarkoitus. Päätin, että se sopii tähän kaappiin. Lommot ja juonteet on vain elämää. Elettiin sitä ennenkin. Kannen teimme puretun keittiökaapin ovesta. Maalin sävyn nimi on Syvänne.

Kaapissa säilyy katseilta piilossa kaasupullo. Takalevyssä on passeli kolo, josta letku kiemurtaa ulos ja kiinni kaasuhellaan. Hellakin on edellisen asukkaan peruja ja sillä on paisteltu jo monet maukkaan lätyt. Olen oikein onnellinen tästä pienestä hellasta. Se saa toimittaa kesäkeittiön virkaa siihen asti, kun saamme suunnitellun ulkokeittiön pystyyn.