ENITEN VAHVUUDESTA

Tämä on sinulle, joka mietit

Riitänkö?

Kelpaanko?

Uskallanko?

Olenko itsekäs?

Olenko tarpeeksi vahva?

Mitä jos joudunkin katumaan?

Riitänkö tällaisena kuin olen? 

Sinä riität. Sinä riität omana itsenäsi silloin, kun muistat kunnioittaa toisia sellaisina, kuin he ovat. Riität omana itsenäsi silloin, kun otat vastuun sanoistasi ja teoistasi, ymmärrät tekojesi seuraukset ja pyrit toimimaan reilusti. Sinä riität omana itsenäsi silloin, kun pidät selkäsi suorassa, kunnioitat toisten mielipiteitä - ja etsit omat henkilökohtaiset rajat elämääsi.

Mutta kelpaanko? 

Sinä kelpaat. Sinä kelpaat heille, jotka välittävät sinusta. Sinä kelpaat, mutta sinä et kelpaa kaikille. Koskaan. Aina on heitä, joille olet liian jotain. Liian kiltti, liian suorasuinen, liian iso, liian pieni. Olet liian erikoinen tai liian tavallinen. Pidät liikaa matkustelusta tai et matkusta tarpeeksi. Olet liian iloinen, olet liian äänekäs. Olet liian hiljainen, olet liian syvällinen. Olet liian herkkä, olet liian räävitön. Kaikille ei vain voi kelvata. Parasta on, kun ei tarvitsekaan. Riittää, kun kelpaat heille, joilla on oikeasti väliä elämässäsi. Ja he ovat ne, joiden puolesta olisit valmis tekemään mitä tahansa. He ovat ne, jotka olisivat milloin tahansa valmiit tekemään sen saman sinulle. Vaikka et tule koskaan kelpaamaan kaikille, voit silti yrittää olla ystävällinen jokaisella elävälle, jonka kanssa yhdessä tätä maapalloa elämme todeksi. Mutta muista - he joille olet liian jotain, he eivät ansaitse sinun rakkauttasi. He eivät ansaitse ajatuksiasi tai aikaasi. Keskitä kaikki energia ja voimavarat heihin, joille kelpaat.

Uskallanko sanoa mielipiteeni? 

Jos koet joutuvasi jatkuvasti altavastaajaksi, jos mielipiteitäsi vähätellään tai koet tulleesi väärinkohdelluksi - vain sinä voit tehdä asialle jotain. Se on sinun elämäsi. Sinun ei tarvitse uskaltaa tehdä tai sanoa mitään, mutta silloin annat tilanteelle luvan jatkua. Me jokainen teemme elämässämme virheitä, mutta suurimpia virheitä ovat ne, jotka jätetään ääneen sanomatta. Sulkemalla suumme hyväksymme sen, että asiat eivät tule muuttumaan. Sinun ei tarvitse uskaltaa, mutta sinä uskallat, jos haluat. Muista, että sinun ei tarvitse uskaltaa yksin. Puhu heille, joille riität. Puhu, tule ymmärretyksi, pyydä tukea. On helpompi uskaltaa kurkottaa eteenpäin, kun tietää, että tiukan paikan tullen on olemassa tukeva selkänoja, jota vasten huokaista. Yksin ei tarvitse uskaltaa, mutta kun tiukin paikka on ylitetty - nouse ylös, suorista selkä ja kävele omin jaloin. Omaan elämääsi.

Jos sanon mielipiteeni, niin olenko itsekäs? 

Tiedätkö. Itsekkyys on sellaista, että siinä pelataan vain ja ainoastaan omaan pussiin. Itsekkyys on sellaista, että siinä ajetaan vain ja ainoastaan omaa etua ja asiaa. Toistuvasti. Usein. Aina. Itsekkyys on sitä, kun syyttää toisia itseaiheutetuista tai elämän tuomista epäkohdista. Itsekkyys on sitä, kun ei vain yksinkertaisesti pysty ottamaan vastuuta sanoistaan ja teoistaan. Sinä et ole itsekäs, jos puolustat itseäsi. Sinulla on oikeus omaan minuuteen, omaan reviiriin ja omiin tunteisiin. Omaan elämääsi. Sinulla on oikeus olla olemassa. Sinä itse tiedät mitä sinä olet. Sinulla on oikeus näyttää, että olet riittävän arvokas puolustautumaan.

Mutta mitä jos en olekaan tarpeeksi vahva? Mitä jos rohkeuteni loppuu kesken? 

Niin, mitä on vahvuus? Onko sellainen ihminen vahva, jolla ei tunnu missään? Onko hyvä itsetunto sellaista, että kustannuksellasi saa naljailla tai sinun täytyy kestää kaikki se, mitä sinusta puhutaan? Puolustautumatta? Ei se ole vahvuutta. Se on vahvuutta, kun nousee puolustamaan itseään, mutta ymmärtää lopettaa, kun on asiansa sanonut. Hyvä itsetunto on sitä, kun tunnistaa omat rajansa, kykenee itsetutkiskeluun, pyrkii kehittämään itseään ja haluaa ottaa opiksi virheistään ja elämän tuomista kokemuksista. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ottaa vastuun omasta elämästään. Jos kykenet siihen, niin sinä olet vahva. Silloin sinä et tule kadottamaan omia rajojasi, eikä rohkeutesi tule loppumaan.

Mitä jos joudunkin katumaan? Mitä jos rohkeudesta ja muutoksesta seuraakin jotain pahaa? 

Niin, voihan se niinkin olla, elämästä kun ei koskaan tiedä. Voihan se olla, että maailmankaikkeus rankaisee sinua ankaralla kädellä juuri silloin, kun olet levittämässä siipesi ja tunnet ilman kannattelevan. Voihan se olla, että salama iskee juuri silloin, kun tunnet suupieltesi kaartuvan hymyyn ja ilon löytävän sydämeesi. Voihan se olla, että pahan aalto tulee ja vetäisee sinut imuunsa juuri, kun olet saavuttamassa aarteista suurimman - mielenrauhan.

Niin, voihan se olla. 

Voihan se olla tietenkin myös niin, että maailmankaikkeus antaa sinulle lisää ilmaa siipien alle, jotta voit lentää tasaisemmin. Voihan se olla niinkin, että saat kasvoihisi lisää naururyppyjä ja että tuulenviri kuivattaa kitalakesi, kun huudat tuuleen silkasta elämisen riemusta. 

Ja voihan se olla, että hyvä synnyttääkin hyvää, rohkeus rohkeutta. Ehkä saavutatkin mielenrauhan, aarteista suurimman. Voihan se olla, että kuitenkin kannattaa yrittää. Koska voihan se olla, että kaikki meneekin lopulta hyvin. 

Se on aikalailla fifty-fifty.