Hyvää uutta vuotta!
Loppuvuodesta some täyttyy Best nine-kuvakollaaseista. Minullakin on ollut tapana tehdä sellainen instagram-tililläni, koska onhan se nyt mukava sillä tavalla ikäänkuin laittaa vuosi purkkiin! Kuva tehdään siis sillä tavoin, että tänne sivustolle laitetaan oman instagram-tilin nimi, jonka jälkeen ohjelma hakee tililtäsi ne yhdeksän kuvaa, jotka ovat eniten keränneet tykkäyksiä edellisen vuoden aikana. Ohjelma koostaa suosituimmista kuvista kollaasin, jossa ylinnä vasemmalla on eniten tykkäyksiä saanut kuva.
Tuossa yllä siis vuoden 2018 eniten tykkäyksiä saaneet kuvat. Tykkään tuosta kollaasista ihan hirveästi! Siinä on niitä tunnelmia ja tunteita, joita haluan jakaa. Ajattelin, että kerron hieman tarinaa noiden yhdeksän kuvan takaa, mutta laitan tähän vielä myös vuoden 2017 Best nine-kuvakollaasin. Oli nimittäin melkoisen hauska huomata, että Kantarellit keikkuu tykätyimpien kuvien kärjessä jo toista vuotta putkeen!
Tästäkin kollaasista tykkään ja se tuntuu omalta. Se voisi ihan yhtä hyvin olla kollaasi miltä vuodelta tahansa, koska siinä on asioita, jotka eivät muutu. Luonto on ollut ystävä aina ja tulee olemaan ystävä tulevaisuudessakin. Tai ainakin niin kauan, kuin me siitä huolen pidämme.
Mutta nyt palaan tähän vuoden 2018 yhdeksän tykätyimmän kuvan kollaasiin ja kerron hieman tarinaa kuvien takaa!
1.Kantarellit
Tämä Kantarellit-kuva on otettu jo vuonna 2017, mutta löysin sen koneen syövereistä vasta myöhemmin. Julkaisin kuvan instagramissa yhdessä Kantarellit-kortin kanssa. Tässä kuvassa olemme tekemässä tuota kyseistä korttia yhdessä tyttäreni kanssa. Siinä on myös mieheni eräilykengät, vesikanisteri ja taustalla käsienpesupaikkana toimiva emalikulho. Kuva on otettu mökin terassilla onnistuneen kantarelliretken jälkeen.
Yritän muistaa ottaa valmiiden tuotekuvien lisäksi myös making of-kuvia. Minusta ne on monesti vielä mielenkiintoisempia, kuin itse valmis kuva! Niissä rikkoontuu sopivasti se täydellisyyden kupla, jonka valmis tuote tai kuva väistämättä synnyttää.
2. Huurre
Tämä kuva on otettu Rukatunturilla lokakuussa 2017. Se päätyi kortiksi kuitenkin vasta vuonna 2018, joten julkaisin kuvan instagram-tililläni vuosi kuvan ottamisen jälkeen. Onhan se nyt älyttömän kaunis maisema! Tämä kuva korttina herätti ehdottomasti eniten asiaa joulumarkkinoilla. Tuo kuva on kuin ikkuna talveen!
Elettiin siis lokakuuta ja meillä Keski-Suomessa ei ollut vielä lumesta tietoakaan. Syyslomalla ajelimme Rukalle ja saimme huomata, että siellä oli talvi! Rinteitä lumetettiin kovaa vauhtia ja taivaalta tuprutti lisää lunta. Oli kuin olisi päässyt aikamatkalle syksystä talveen, koska kotiin palattuamme elettiin maan keskiosissa vielä täyttä syksyä. Tuolla reissulla kuvasin monta kaunista talvikorttia.
3. Laituri
Tähän kuvaan liittyy paljon lämpimiä ajatuksia läheisiä ja ystäviä kohtaan.
Sain viime kesänä viettää monta päivää, iltaa ja yötä mökillä. Eräänä heinäkuun iltana istuin saunan edustalla ystävieni kanssa. Oli erityisen kaunis ilta. Taivas oli vaaleanpunainen ja pilvenhattarat aivan hohtivat. Ilta-aurinko oli kaunis. Istuin siinä, oli hyvä olla. Sitten ajattelin, että otanpa kuvan laiturista. Kaivoin puhelimen taskusta, otin tämän yhden kuvan ja läiskäisin sen tililleni.
Tässä kuvassa ei näy vaaleanpunainen taivas tai hohtavat pilvet. Siinä ei myöskään näy kuvaajan takana istuvat ystävät. Mutta ehkäpä siitä välittyy se tunne, joka oli silloin. Lämpimässä heinäkuun illassa. Turvallisessa seurassa.
4. Omenat
Tämä kuva on kuvattu siskoni pihavarastossa. Se on sellainen varasto, jossa on kummallisen hyvä fiilis. Sen lisäksi siellä on vanha puuhella, jossa olen kuvannut monenmonta kertaa. Tällä kertaa halusin kuvata korteistani jouluisia tunnelmakuvia, joten raahasin varastoon mukanani omenoita ja monenlaista muuta rekvisiittaa. Kuvista tuli tunnelmallisia ja herkkiä, niin kuin oli tarkoituskin.
5. Sauna
Tämäkin kuva on otettu vuonna 2017. Viime vuonna myös mustalla mökillä oli vesi niin matalalla, että ei ikinä tätä ennen! Vedenraja siirtyi viikko viikolta ja lopulta saunastakin sai laskeutua portaita pitkin kuivalle maalle ja astella useamman askeleen, ennen kuin jalat koskettivat vettä. Se oli hämmentävää!
Iloitsimme siitä, että yhtäkkiä mökillämme oli hiekkaranta, mutta silti se herätti kummastusta ja huolta. Vedenraja ei noussut syksylläkään, joten on jännittävää nyt keväällä nähdä mihin vedenpinta nousee, kun jäät sulavat. Viime vuonnahan oli niin, että ennen kun vesiraja lähti karkuun, niin keväällä oli vesi ennätyskorkealla. Puulaiturille ei ollut mitään asiaa, kun vesi valtasi sen. Jännittävää nähdä millainen kevät ja kesä on sen suhteen tulossa!
6. Saunan terassi
Tämä kuva on rantasaunan terassilta. Tätä näkymää olen kuvannut kymmenet kerrat - enkä kyllästy! Se on kuin taulu. Tästä kuvasta näkyy hyvin, että rantasauna on varsin vinkura. Siitä on mahdotonta saada suoraa kuvaa, koska jokainen kulma on eri suuntaan vinossa. Välillä se rasittaa ja ärsyttää (siis lähinnä silloin, kun saunan oven joutuu runnomaan auki), mutta muuten tuntuu, että vinous vain lisää sympaattisuutta.
Toivon kyllä, että saisimme rantasaunaa hieman suoristettua. Ei niinkään ulkonäkösyistä vaan siksi, että ei tarvitsisi pelätä sen rojahtavan järveen jonain kauniina iltana.
Tämä kuva on otettu heinäkuisena iltana, kun odotimme ystäviä iltasaunaan ja sytyttelimme kynttilöitä. Ystävät tulivat myöhässä, joten ehdimme vähän aikaa olla ja hengitellä. Istuimme laiturilla, kun auton ovi kolahti ja ystävät saapuivat. Tuollaiset tavalliset, rauhalliset illat ja hetket jäävät aina aivan erityisinä mieleen.
7. Syyskranssi
Syksyllä olin siskoni luona päiväkahvilla, kun hän totesi jääkaapissaan olevan melkoinen määrä koulustaan saamaansa jämäkukkamateriaalia. Sitä tosiaan oli, eikä ollut jämää lainkaan, vaikka olikin ollut roskiin menossa! Sisko kyseli, jos tekisimme noista materiaaleista kranssit.
Niin teimme. Oli aivan huvittavaa huomata, miten samoista materiaaleista voi saada kaksi niin erilaista kranssia aikaan! Siskon kranssi oli huomattavasti hempeämpi ja herkempi, omani enemmän syvänsävyinen ja elävähkö. Kummankin kranssista tuli hieno! Niin se vain on, että persoonamme näkyy kaikessa siinä, mitä teemme. Siksi uskon, että matkiminen tai kopioiminen kostautuu jossain vaiheessa, sillä kopioidusta tuotteesta puuttuu persoona ja tunne.
Faktaakin tähän on, omakohtaista tietysti. Joskus jos huomaan jonkun toisen tekemänä jonkin asian, niin tulee helposti tunne, että teen itselleni samanlaisen! Sitä ihastuu niin palavasti siihen tuotteen tai kuvan synnyttämään tunteeseen, että tuntuu, että tuosta kun vain otan mallia, niin helposti teen samanlaisen!
Vaan eipä se olekaan niin yksinkertaista. Toisinaan olen päässyt hyvinkin alkuperäistä vastaavaan lopputulokseen, mutta sitten se ei kuitenkaan ole tuntunut ollenkaan samalta, kuin se alkuperäisen tuotoksen herättämä tunne oli.
Se ero on inspiroitumisessa ja kopioimisessa. Jos olisin siinä kransseja tehdessä katsonut sitä siskoni kranssia ja ajatellut, että otan mallia ja teen samanlaisen, niin luultavasti olisi vain mennyt hermot, koska se ei olisi tuntunut omalta. Mutta nyt siinä kävi niin, että inspiroiduin siitä siskon kranssista ja poimin siitä hieman herkkyyttä omaan tummapohjaiseen kranssiini. Niin sain oman visioni tueksi inspiraatiota ja näkemystä myös toisen työstä ja valmistunut tuotos tuntui kuitenkin omalta.
8. Talvikranssi
Kuvakollaasissa siinä somasti vierekkäin kaksia kranssia - tuo yllä oleva syyskranssi ja sitten tämä talvisempi versio.
Tämänkin kranssin tein siskon pöydän äärellä. Kuvasin joulukalenteriin ensimmäistä luukkua ja päätin, että siitä luukusta paljastukoon kranssi. Kävin aamulla kukkakaupassa ostamassa materiaalia ja lisäksi rämmin metsässä keräämässä pajua, havuja ja varpuja.
Niistä materiaaleista syntyi tämä talvinen kranssi, joka vielä näin tammikuussakin ilahduttaa ulkona parvekkeella. Se on pysynyt oikein nättinä, pikkulinnut siinä käyvät hengähtämässä ja nokkimassa välipalaa.
9. Kesäkukka
Tämä kuva on otettu mökin terassilla. Tein viime kesänä luontonumerokortteja ja poimin tienvarsikukkia sylikaupalla. Näistä kukista sidoin numeron 2 samalla tekniikalla, kuin tehdään kranssitkin. Eli niin, että ensin tein pohjan, johon lähdin rautalangalla sitomaan kiinni pieniä kukkanippuja. Kortista tuli kyllä kaunis. Yksinkertaisen kaunis.
Siinä oli tämän vuoden instagramin yhdeksän tykätyintä.
Kiitos, kun olette ja luette! Kaikkea hyvää tähän uuteen vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti