Olen neulonut varsin paljon tässä viimeisen seitsemän vuoden aikana. Sitä ennen ajattelin, että olen auttamattoman kömpelö ja lyhythermoinen moiseen touhuun. (Tästä vuodentakaisesta Kodin Kuvalehden jutusta voi lukea hieman tarinaa väitteeni tueksi.)
Olen neulonut siis aika paljon. Pieniä villatakkeja ja muutaman pienen villapaidankin. Sen lisäksi olen neulonut vilttejä, villasukkia, lapasia ja jopa villashortseja, mutta en pipoja. Pipot ovat aina lopulta vieneet voiton - heittäneen niskalenkillä tekijänsä tantereeseen.
Pipo on siitä haastava, että se tulee päähän. Ja se mikä tulee päähän, niin se tunnetusti on aika näkyvillä. Ja se mikä on näkyvillä, niin sen pitää olla täydellinen. Ja koska pää tuntuu välillä olevan liian pieni ja välillä liian iso, liikaa tiellä tai liian olematon, niin pipon kanssa pitää olla tarkkana. Vääränmallinen pipo saattaa saada ihan kokonaisvaltaisen olemisen tuntumaan ahdistavalta. Jos pää tuntuu isolta möhköltä, niin ei siinä kovin kepeästi voi astella eteenpäin. Tai jos pää tuntuu kelmuun kieputetulta avokadolta, niin ei siinä itsetunto kovin korkealla huitele.
Näissä pipoissa oloni on itsevarma. Ovat meinaan ensinnäkin ensimmäiset itsetehdyt pipot, jotka ovat ihan oikeasti päässeet käyttöön! Harmaan pipon tein ensin. Tein sen tilauksesta ystävälleni joten siitä en pääse käytössä tämän pidempään iloitsemaan, mutta siitä tuli hyvä! Sen jälkeen tein itselleni tuon sinappisen ja valmistumisensa jälkeen olen pitänyt sitä joka ainoa päivä! Aluksi se kutitti sen verran paljon, että meinasin ahdistua, mutta nykyään otsalohkoni on joko tottunut siihen tai sitten en vain enää välitä. Moniin asioihin meinaan tottuu ja tässä on yksi asia, johon todellakin haluan tottua! Tyttärelleni tein tupsupipon vaaleasta langasta ja se on sellaista lankaa, että se ei kutita sitten yhtään!
Ohjeet näihin mahtaviin pipoihin löysin ystäväni Kaisan blogista. Kaisa osaa tiivistää ohjeet sen verran yksinkertaiseen muotoon, että niiden noudattaminen sujuu keneltä tahansa. Lisäksi on mainittava (ihan rakkaudella), että Kaisa ei osaa puhua hienoa neulojien kieltä (kuten en minäkään), joten ohjeet on väistämättä kansantajuisia ja helppoja. Kiitos siis Kaisa!
Harmaan ja sinapin sävyisen pipon ohje on löytyy tästä klikkaamalla. Lanka ja puikot on samat kuin ohjeessa mainitut (siinä on myös nimittän mahdollista vetää homma plörinäksi, että osaamattomana lähtee liikaa kikkaileen. Selkeästä suurempi mahdollisuus onnistua on seurata ohjetta millintarkasti!) Lankaa kului noin kolme kerää, kannattaa varata neljä ihan varulta.
Vaalean pipon ohje taas löytyy tästä klikkaamalla. Ohje just tuohon pipoon on tuo alempi. Tein muuten ohjeen mukaan, mutta 8-vuotiaan pipoon laitoin aloitussilmukoita 72 ja tein sen hieman pidemmäksi, kuin ohjeessa. Lopuksi lisäsin tupsun.
Mikäli siis kaipaat helppoa käsityötä syksyn pimeneviä iltoja piristämään, niin tässä oiva vinkki! Tartu kutimiin ja neulo itsellesi pipo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti