Joskus kun maailma tuntuu musertavalta, menen metsään. Joskus kun maailma tuntuu musertavalta, enkä pääse metsään, niin ajattelen sitä. Ajattelen valon leikkiä puiden lomassa. Ajattelen metsän tuoksua, metsän syviä värejä ja tuulen lempeää puhetta, kun se kuiskii puiden lomassa.
Erityisesti ajattelen valon leikkiä metsikössä aurinkoisena päivänä. Sen valoja ja varjoja. Tuttuja ja aina uusia. Silloin tiedän, että kaikki järjestyy. Ajan kanssa, hetki kerrallaan. Kaikki järjestyy.
Metsän rauhoittava vaikutus tuntui viime sunnuntaina aivan konkreettisesti, kun nappasimme pienen korin mukaan ja lähdimme lähimetsään etsimään sieniä. Hetken aikaa rämmimme umpimetsässä ja huidoimme hämähäkinseittejä kasvoilta. Sitten astuimme tiheiköstä rauhaan. Siihen mielen maisemaan, jossa ei ole huolenhäivää. Keskelle metsikön auringonleikkiä.
Loivasta rinteestä löytyi reissun ainoat kantarellit, olivat vielä melkoisen piilossa sammalen alla, joten parempi odotella vielä hetki. Oli kuitenkin suuri ilo huomata, että kuivasta ja kuumasta kesästä huolimatta kantarelleja ja muita sieniä näyttää kuitenkin olevan tulossa ihan hyvin! Suuri haaveeni on oppia tunnistamaan sieniä, joten google oli ahkerassa käytössä ja koriin päätyikin tuttujen sienien lisäksi muutama uusi tuttavuus.
Metsästä rauhaa, etsi sitä tietoisesti. Mene metsään tai ihan minne vain, missä tiedät voivasi hyvin. Etsi oma paikkasi maailmassa. Se turvapaikka, jonne olet aina tervetullut. Etsi se ja muista se! Monesti turvapaikan olemassaolon saattaa unohtaa, kun oikein tarpeeksi juilii. Sen unohtaa juuri silloin, kun sitä eniten kaipaa.
Olipa turvapaikkasi metsässä, merellä, vuorella tai keskellä kaupunkia - onnea! Löysit sen! Muista se ja pidä siitä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti