KESÄN JÄLKIMIETTEITÄ

Ajatella, niin se kesä meni! Ollaan elokuussa.

Edellisen kirjoittelun jälkeen mökkeily on tosin jäänytkin melko vähälle. Vietimme pitkän ja helteisen kolmeviikkoisen loman telttaillen pitkin poikin kotimaata ja minä sanon, että se tuli tarpeeseen! Mökkeilykin tuntui sen jälkeen lomalta.

Tänä kesänähän me emme ole tehneet mökillä juuri mitään (eli sitä kattoa tai huussin maalausta tai vintin sisustamista ja mitä näitä nyt oli). Alkukesästä valmistui vintti ja siellä se on ollut täydellä käytöllä, ainakin mitä karkkipapereista, Aku Ankka-kasoista ja pelikonsoleista voi päätellä. Mutta sen sisustamisen suhteen en ole laittanut tikkua ristiin viedäkseni ajatusta sen pidemmälle. Tänä kesänä on keskitytty just siihen kaikista tärkeimpään - olemiseen. Lomailuun. Arkisiin hetkiin. Yhteisiin kokemuksiin. Yhdessäoloon. Aivan sama, vaikka katolla piippu vähän repsottaa.

Mökin terassilla on kylläkin tapahtunut positiivisia, kun kätevä puolisoni innostui rakentamaan sohvan ja vielä pitkän pöydänkin entisen liian pienen ja rikkinäisen tilalle. Ja oikein tässä kun asiaa mietin, niin hän on tehnyt kaikenlaista värkkäystä mökillä, mutta itse en muista tehneeni juuri mitään! Paitsi töitä, olkoon se selitys. Niin, ja se telttaloma!

Kolme viikkoa telttailtiin ympäri Suomea. Mökillä ei käyty heinäkuun aikana siis montaakaan kertaa. Ja kun palattiin reissusta, niin mökki tuntui rentouttavalta paikalta. Ei kodilta, arkitöineen, vaan oli ihana palata sinne kantamaan puuta kiukaaseen ja lorottamaan pesuvettä saaviin. Koska totta on sekin, että mökki ei aina tunnu niin lepopaikalta, kuin sen soisi tuntuvan. Varsinkin kesäisin se on yhtä paljon koti, kuin mökki ja silloin sieltä on ihan hyvä lähteä vähäksi aikaa pois. Kotoa on hyvä välillä lähteä avaamaan silmiä, mutta yhtä hyvä sinne on myös palata reissun avartamin silmin ja mielin.