6.7.2018

HEINÄKUU

Heinäkuun ensimmäinen viikko.

Kesä menee niin nopeasti. Yritän vain pysyä kesän mukana, kun samaan aikaan on töitä tehtävänä ennen lomaa. Viime yönä nukuin 12 tuntia putkeen, toisen kerran tälle kesälle. Päätin, että herätyskello jättäköön soittamatta, oli tekemättä mitä tahansa. Kyllä ne odottaa. Kesää menee nopeasti, mutta tämä kesä on tuntunut pitkältä, kiitos toukokuun helteiden. 

Tein alkukesästä pikkuisen havukranssin kynttilän ympärille. Oikeastaan se oli silloin kuusenkerkkäkranssi, mutta mietin, että miksei havukranssi sovi aivan yhtä hyvin kesään, jos talveenkin. Ainakin mökille metsän keskelle. Tuollaisena pienenä ja herkkänä oli mahdottoman kaunis. Isompikin olisi, vielä kun sitoisi sekaan kesän oksia, varpuja ja kukkia.

Viime viikot mökillä on tuullut niin paljon, että ulkona ei ole juuri pystynyt olemaan. Neljän yön yövieraan kanssa emme päässeet kertaakaan kattamaan pihapöytää, koska tuuli olisi vienyt kaiken mukanaan. Eikä se ole mukava syödäkään, kun suussa on ruuan lisäksi puolet hiuskuontalosta. Veden äärellä on varauduttava siihen, että veden läheisys tarjoaa aina jotain - joko parasta ja kauneinta tai sitten kovaa ja tuulista. Fakta on näet, että ei tarvitse kuin kiivetä parikymmentä metriä metsätielle pois mökkitontilta, niin tuulesta ei ole enää kuin häivähdys jäljellä.

Mustikat alkavat olla kypsiä, ensimmäiset on poimittu ja syöty. Metsämansikoiden varalta on myös pidettävä silmät auki. Kohta voi alkaa odotella kantarelleja ja puolukoita. Kiitos kesä. Yritän muistaa kiittää myös niinä päivinä, kun tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Silti voi kävellä paljain jaloin, kesäsateessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti