25.1.2018

PANIIKKIHÄIRIÖSTÄ

Eräänä yönä elämääni saapui yllättävä vieras.

Se saapui totisesti lupaa kysymättä, eikä edes hiljaa hiipien. Tuli ja veti mieleni mukaan sellaiseen tanhuun, johon on mahdoton etukäteen kenenkään varautua. Yhdessä yössä saapui - ja saapui jäädäkseen. Sinä yönä elämääni saapui paniikkihäiriö.

Joskus aiemmin eräs ystäväni ajatteli omaa terveyttään kummallisen paljon. Hän luuli potevansa milloin mitäkin vaivaa, ravasi lääkärissä, hyperventiloi ja ajoittain jäi mieluummin kotiin, kuin poistui sieltä. Kerran hän soitti ambulanssin ollessaan kuntosalilla, koska luuli kuolevansa. Tai tiesi, oli siitä ihan varma. Yritin ymmärtää, mutta se oli vaikeaa. "Tämä on luulosairautta, ei tälle mitään voi", hän sanoi. Minä ihmettelin - miksi ajatella omaa terveyttään niin paljon. Lopettaisi ajattelemisen ja keskittyisi muihin asioihin!

En koskaan unohda sitä yötä, kun paniikkihäiriö saapui pitämään päähäni pirskeet, joita hautajaisiksikin kutsutaan. Sen yön jälkeen en ymmärtänyt mistään mitään ja silti monesta asiasta enemmän kuin koskaan. Ymmärsin sen kuntosalille turhaan soitetun ambulanssin erittäin hyvin.

Kirjoitin syksyllä uupumuksestani. Uupumus toi mukanaan myös paniikkihäiriön. Kuten uupumuksessa, niin myös paniikkihäiriön taustalla on jokaisella ihmisellä omat laukaisevat tekijänsä. Koko mennyt elämä. Surut ja koettelemukset. Stressi ja väsymys. Liiallinen suorittaminen ja asioitten käsittelemättä jättäminen. Muut mielen sairaudet. Pelot ja murheet. Jokaisella kokijalla omansa. 

Paniikkihäiriön puhjetessa on ihminen aivan hukassa. Hukassa ja peloissaan. Yhtäkkiä järkeily ei autakaan. On vain kohtaus, josta selvittyä alkaa pelätä seuraavaa kohtausta. Kohtaus, joka vie elämästä kaiken ilon. Kohtaus, jonka voi laukaista iltapäivälehdestä luettu sotauutinen, television sairaalasarja tai pelkkä ajatus lentomatkasta. Kirpputorin ahtaat käytävät, ihottuma tai ahdistava ihmissuhde. Saattaa käydä niin, että elämässä tuntuu olevan vain kaksi vaihetta - kohtaus tai sen pelko.

Paniikkikohtaus on pelottavinta mitä olen ikinä kokenut. Se tila ei ole vain pelkoa, vaan silkkaa kauhua. Hysteriaa ja pakokauhua. Täyttä todellisuutta. Se ei lähde pois sillä, että kehotetaan olemaan ajattelematta. Se ei poistu käskemällä. Se ei lähde suuttumalla, tiuskimalla tai kyseenalaistamalla. Se on pelottavaa - sekä kokijalle, että vierestä seuraavalle. On kuitenkin hyvä muistaa, että yksittäiset paniikkikohtaukset ovat hyvin yleisiä, eikä yksi kohtaus heti suoraan tarkoita, että seuraava kolkuttelisi jo oven takana.

Minä olen varautunut siihen, että paniikkihäiriö on tullut elämääni jäädäkseen. Nykyään osaan kuitenkin näyttää sille kaapin paikan. Lähes aina. Tunnistan tilanteet, joissa paniikkihäiriöni yleensä oireilee. Niissä tilanteissa olen itselleni erityisen kiltti. Olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan, enkä enää häpeä tätäkään puolta itsessäni. Tiedostan tunteet, jotka laukaisevat mielessäni paniikkioireita. Olen opetellut itsekkyyttä. Olen huomannut, että mitä syvemmin tutustun itseeni, sitä helpompi paniikkioireita on hallita. Olen oppinut löytämään oman tapani rauhoittaa mieleni.

Paniikkihäiriö tuntui tulevan yhdessä yössä, ja tulikin. Mutta lopulta se oli kuitenkin eletyn elämän aikaansaama reaktio. Se syntyi ei mistään - ja kaikesta. 

Olen oppinut, että paniikkihäiriö ei ole yhtä kuin minä. Se on vain yksi osa minua. Se on se osa, joka näyttää milloin olen heikoilla vesillä. Joka viestittää, että pitää rauhoittua. Joka kertoo, jos olen lähtemässä väärään suuntaan. Se muistuttaa tulevasta jännittävästä tapahtumasta, positiivisestakin. Paniikkihäiriö on se osa minua, joka vaatii tutkiskelua. On tärkeää pysähtyä miettimään oireiden syitä, jotta pystyy voittamaan seuraamukset. 

Minä en toivo paniikkihäriötä kenellekään. Mutta jos se kolahtaa kohdalle, niin muista - et ole ainoa. Älä jää yksin. Puhu. Hae apua. 

Erityisesti muista, että sinä olet edelleen sinä.



Paniikkikohtaukseen liittyy paljon fyysisiä tuntemuksia, kuten hengenahdistusta, puristuksen tunnetta rinnassa, vapinaa, hikoilua ja huimausta. Nämä saattavat johtaa pelkoon vakavasta fyysisestä sairauskohtauksesta. Paniikkikohtaus on kuitenkin todellisuudessa täysin vaaraton. 

Paniikkikohtaukseen liittyy usein voimakkaita pelon tunteita. Itse paniikkikohtauksen aikana saattaa esiintyä pelon ja pakokauhun tuntemuksia. Kohtauksen aikana esiintyy usein myös pelkoa kohtauksen fyysisistä seurauksista, kuten sydänkohtauksesta tai tukehtumisesta. Myös pelko sekoamisesta tai kontrollin menettämisestä on yleistä. 



Paniikkikohtauksia pelätään usein myös etukäteen. Tästä johtuen tilanteita, joissa paniikkikohtauksia esiintyy, aletaan helposti vältellä. Suuri osa paniikkikohtauksen oireista (kuten huimaus, pistely ja sydämen tykytys) selittyy tihentyneellä hengityksellä eli hyperventilaatiolla. Kun hengitys lähtee tihentymään, lisääntyvät nämä fyysiset oireet ja sitä kautta pelko ja ahdistus. Tämä noidankehä on kuitenkin katkaistavissa. Yksi tapa tähän on erilaisten hengitysharjoitusten tekeminen.  (Mielenterveystalo

2 kommenttia: