19.1.2018

IHMISYYDESTÄ

Oletko sinä aina samanlainen? 

Kavereiden seurassa ja mummon luona kyläillessä? Puolisona, vanhempana ja ystävänä? 

Kerrot samat jutut puolitutuille leikkipuistossa hiekkalaatikon reunalla ja sydänystäville saunan lauteilla? Naurat yhtä kovaa sedän kasikymppisillä kravatti kaulassa ja kaverin polttareissa aamuyön pikkutunteina? Kiroilet saman verran kaupan kassalla unohtaessasi pin-koodin ja kotona potkaistessasi pikkuvarpaan tuolin jalkaan? Mietit aina ja puhut sitten vasta? Artikuloit selkeästi ja olet järkevä? Joka paikassa?

Luin tänään Mintun loistavan kirjoituksen, joka jo itsessään kirjoituksena pisti ajatukset pyörimään ja mielen surulliseksi. Samalla se sai niskavillat pystyyn. Mintun kirjoitus, sekä kommentit kirjoitusta ennen ja jälkeen. 

Mintun kirjoituksen tärkein pointti oli se, että me aikuiset opetamme lapset kiusaamaan. Se on enemmän totta, kuin kukaan meistä haluaisi itselleen myöntää. Kirjoituksesta nousi esiin myös toinen, vähintään yhtä tärkeä aihe - ihmisyys.

Mietteliääksi pisti. Se, että Minttua on arvosteltu siitä, miten hänen tekstinsä ja videoiltansa nähtävissä oleva ulosantinsa eivät kohtaa. Kuinka hänen tekstinsä ovat taidokkaita ja sanat harkittuja, mutta puhuessaan hän vaikuttaa erilaiselta. Hän ei puhu harkitusti. Toisinaan hän ei artikuloi selkeästi. Hän vaikuttaa haaveilevalta. Hänen äänensä on erilainen, kuin kirjoitetusta tekstistä voisi olettaa. Tiivistetysti voisi todeta, että toinen ihminen järkyttyi siitä, että Minttukin on ihminen.

Ihan oikeasti.

Asiahan on sillä tavalla, että monesti ihminen toimii eri tavoin riippuen seurasta, mielialasta tai tunnelmasta. Riippuen elämäntilanteesta. Ihminen saattaa toimia eri tavoin kirjoittaessaan tai puhuessaan. Kirjoittaessaan hän saattaa korostaa sellaisia asioita, joita puhuessaan ei välttämättä tule ajatelleeksi. Koska kirjoittaessa on aikaa ajatella seuraavaa lausetta ja joskus puhuessaan sitä saattaa sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ja niin pitääkin olla.

Minäpä kerron yhden asian. Ihminen on kokonaisuus. 

Yllä näette minut sekä keltaisen villapaidan, joka näköjään oli viime syksyn suosikki. Niissä jokaisessa kuvassa on minä - sellaisena kuin olen. Sen lisäksi olen vielä paljon muutakin.

Minä olen välillä hyvinkin syvällinen. Oikeastaan useinkin. En kuitenkaan aamusta iltaan ja päivästä toiseen istuksi ja mieti syvällisiä. Joinain päivinä päähäni ei pälkähdä yhtäkään syvälliseksi luokiteltavaa lausetta.

Toisinaan olen myös haaveileva. Istun laiturilla mietiskelemässä syntyjä syviä, saatan kehitellä mielessäni vaikka minkämoisia pilvilinnoja, joista hyvin harva loppujen lopuksi toteutuu.

Minä olen myös toisinaan melko puhelias. Läheisimpieni seurassa ja silloin, kun jännittää niin paljon, että huomaan suuni puhuvan itsekseen. 

Joskus olen hyvin ujo. Jos kaupassa törmään tuttuun, johon en olettanut törmääväni. Saatan tuijotella kenkiäni ja minun saattaa olla vaikea katsoa silmiin. 

Toisinaan innostun kertomaan hauskan jutun poikineen, joskus taas istun tuppisuuna, kuin olisin suolasillin nielaissut.  Vanhempieni seurassa taannun teini-ikäiseksi ja unohdan olevani itsekin äiti. Toisinaan saatan puhua kaksimielisiä ja joskus saatan kiroilla. Valokuvissa saatan pelleillä ja joskus osaan olla ihan nätisti. Toisinaan kehun ja kannustan ja joskus huudan lapsilleni. Joskus tekee mieli jekuttaa ystäviä ja saada heidät nauramaan, joskus taas voi mennä pitkiäkin aikoja, että viihdyn parhaiten itsekseni. Joskus puutun ystävieni asioihin liikaa ja toisinaan voisin puuttua enemmän. Joskus uin syvissä vesissä ja toisinaan tanssin pilvenhattaroilla. Välillä osaan nauraa itselleni helposti, joskus se tuntuu vaikealta.

Minä olen noita kaikkia. 
Sinä olet noita kaikkia. 

Sinä olet kiltti ja sinä olet ilkeä. Äänekäs ja hiljainen. Hauska ja tylsä. Syvällinen ja pinnallinen. Laiska ja ahkera. Ärsyttävä ja ihana. Älykäs tai täysin kujalla. Iloinen ja surullinen. Mukava ja rasittava. Vahva ja heikko.

Me olemme noita kaikkia - välillä ja koko ajan. Eikä yksikään ominaisuus sulje toista pois. 

On onnekasta ymmärtää, että ei tarvitse olla minkään tietynlainen. Minä olen minä, silloin kun kirjoitan syvällisemmin ja mietin sanomiseni. Minä olen minä, kun hössötän, tiuskin tai jankutan aina vain samoja asioita. Minä olen minä, kun pelleilen ja tylsistytän lapseni vanhoilla vitseilläni. 

Minä itse. 
Oikee ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti