18.1.2018

OPPIMISESTA


Minä olen tässä elämäni varrella oppinut kaikenlaista.

Olen oppinut, että viherkasveja ei saa kastella liian usein, eikä liian harvoin. Olen oppinut, että hokkareilla lentää nenälleen, jos yrittää potkaista terällä vauhtia. Olen oppinut, että b-kirjaimessa maha on eteenpäin ja d-kirjaimessa taaksepäin. Olen oppinut, että liukkaalla kelillä lenkkeillessä ei ole yhtään noloa käyttää nastoja. Olen oppinut, että auton jäätyneen lukkopesän voi saada puhaltamalla sulaksi. Olen oppinut, että elämässä on olemassa kirjoittamattomia sääntöjä, jotka ovat siitä huolimatta sääntöjä.

Olen oppinut, että hammastarkastuksessa on hyvä käydä säännöllisesti. Olen oppinut, että ei tarvitse omistaa saumuria ommellakseen kestävän vaatteen joustavasta kankaasta. Olen oppinut, että juuri minä opin parhaiten tekemisen kautta. Olen oppinut, että muistisäännöt auttavat numeroiden muistamisessa. Olen oppinut, että veden alla tehtävästä kuperkeikasta tulee väkisin vähän vino, jos pitää toisella kädellä nenästä kiinni.

Olen oppinut, että sivut ovat kansia tärkeämmät. Olen oppinut, että veneeseen ei kannata lähteä ilman pelastusliivejä. Olen oppinut, että kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle, jos haluaa ehtiä. Olen oppinut, että ei ole olemassa vain yhtä totuutta. Olen oppinut, että joskus lähelle voi olla pitkä matka. Olen oppinut, että raha ei kasva puussa. Olen oppinut, että maailma ei ole mustavalkoinen. Olen oppinut, että monesti matka on päämäärää tärkeämpi. 

Minä olen siis tässä elämäni varrella oppinut kaikenlaista. Vähintään yhtä useasti olen kuitenkin myös unohtanut oppimani.

Olen unohtanut, että heikkous onkin potentiaalista vahvuutta. Olen unohtanut, että olen jo tullut kaukaa päästäkseni lähelle. Olen unohtanut, että hiljaa kuiskattu toive muuttuu ääneen sanottuna todelliseksi. Olen unohtanut, että me ihmiset olemme täällä toisiamme varten. Olen unohtanut, että pikku nyrjähdykset ovat vain elämää.

En halua unohtaa, että yhtä monta on totuutta, kuin on ihmistä. Että jokainen meistä kirjoittaa omat sivunsa kansien väliin. Että jokainen meistä laulaa oman laulunsa itse. Välillä vapisten, toisinaan rohkeammin. Eikä yksikään itselle myönnetty tunne sulje toista pois. 

Tämän opin tänään: Jos en unohda, en myöskään koe muistamisen riemua.

Tänään minä olen tällainen, huomenna taas vähän erilainen. Koska jokainen päivä opettaa meille jotain uutta. 

Uskalla oppia ja uskalla unohtaa. Uskalla muuttua. 

4 kommenttia: