5.10.2017

KIITOS KESÄ JA KIITOS SYKSY

Tänään tuntuu olevan oikea päivä katsoa kuluneeseen kesään ja alkusyksyyn.
Olemme pyrkineet pitämään odotukset ja aikomukset mökillä kesän aikana suoritettavista töistä maltillissina. Emme ole esimerkiksi koskaan tehneet minkäänlaista listaa asioista, joihin pitäisi kiinnittää huomiota tai jotka pitäisi tehdä. Emme halua, että mökillä on yhtäkään pitäisi-asiaa.

Suunnitelmia ja fiilistelyä on senkin edestä. Olisi mahtavaa joskus tehdä terassi uusiksi (siitä on 3D-suunnitelmatkin jo olemassa puolentoista vuoden takaa), olisi järkevää tehdä laiturille menevälle polulle uusi laudoitus (melko moni nimittäin heitti kuperkeikan nykyisen huonon laudoituksen  vuoksi viime kesänä) ja huussin voisi maalata sisältä loppuun (maalasin sen puoliväliin toissa kesänä). Kotoa tuodut pihakalusteet on tarkoitus hioa ja käsitellä uusiksi (ja siihen kylkeen vielä rakentaa muutama pitempi penkki ja käsitellä nekin), aitan edessä oleva kivikkorinne tehdä valmiiksi (se on edelleen samassa vaiheessa kuin toukokuussa) ja kasvihuoneen siivouskin jäi näköjään ensi kesään. Kasvihuoneen eteen on terassilaudat valmiina pinossa (ollut nekin siinä heinäkuusta, pitänee siirtää varastoon ennen talvea) ja vintti on edelleen lattian reikää vaille valmis. Niin ja tosiaan, mökin katto on pitänyt uusia jo kolme kesää ja keittiöstä revin puolet kaapeista pois kesäkuussa (sitäkin kun on kova hinku uudistaa heti kun siltä tuntuu).

Kirjoitin tuossa, että tehtäviä asioita ei listata. Tässä kävi juuri niin kuin ajattelin, että listaaminen aiheutti välittömän tunteen, että emme ole tehneet mökillä tänä kesänä yhtään mitään. Rupesi vähän stressaamaan, näin jälkikäteen. 

Minä olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla haaveita, unelmia ja fiilistelyn kohteita. Minulla niitä on paljon - on aina ollut ja tulee aina olemaan. Minä olen sellainen. Oli sellainenkin aika, kun en uskaltanut haaveilla oikein mistään ja luulin jo, että en enää edes osaisi. Tänään olen kiitollinen siitä, että osaan taas unelmoida.

On ihanaa suunnitella, piirrellä ja visioida. Tuntea olevansa luova ja taitava ja tehokas, vaikka suunnitelmat toteutuisivat joskus viiden vuoden päästä - tai sitten ei ollenkaan. Minä olen sitä mieltä, että haaveileva ihminen on onnekas. On onnea saada haaveilla ja toivoa, mutta myös ymmärtää, että kaikki haaveet eivät toteudu. Toiset haaveet toteutuvat ja se on melkein yhtä mahtavaa, kuin suunnittelu ja fiilistely. Hampaita kiristellen ei kuitenkaan ole mitään järkeä lähteä unelmiaan toteuttamaan. Ne toteutuvat kyllä vähemmälläkin stressaamiselle, kun aika ja paikka on oikea. Kun on sen hetki.

Tällä tavalla minä haluan ajatella mökin suhteen, mutta elämässä yleensäkin. Kaikelle on aikansa. Pitää uskaltaa antaa ajan opettaa, antaa ajan näyttää oikea hetki. Kaikelle kun on aikansa - jopa reiälle vintin lattiassa. (Se vintti on muuten aivan järjettömän hieno nyt valmiina, ainoastaan reikää vailla). Sen reiän aika taitaa olla ensi keväänä.

Tämä kesä jäi minun mielikuviini vähemmän sateisena, kuin edeltäjänsä, mutta enemmän kylmänä. Tänä kesänä satoi lunta ennätyksellisen paljon ja usein. Tänä kesänä uimme paljon vähemmän kuin viime kesänä, mutta aika paljon kuitenkin. Tänä kesänä poimittiin mustikkaa ennätysvähän, mutta syksyllä kantarellia sitäkin enemmän. Tänä kesänä ei tehty kauhean paljon mitään konkreettista, mutta sitäkin enemmän kaikkea vielä tärkeämpää. Oltiin yhdessä ja ystävien kanssa, tehtiin ruokaa ja kuunneltiin huonoa musiikkia mökkiradiosta. Hävittiin lapsille muistipelissä ja voitettiin Kimblessä. 

Tämä kulunut kesä ja syksy jää minun mieleeni erityisesti onnellisena. Siitä kiitän perhettäni, ystäviäni ja läheisiäni, mutta ennen kaikkea itseäni. Että maltoin unohtaa kaiken, mitä pitäisi tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti