6.10.2017

ITSETUNNOSTA

Kerron teille tarinan.
Olin metsässä poimimassa kantarelleja. Kaikki kantarelleja poimineet tietävät, että osa sienistä on hyvinkin näkösällä, mutta suurin osa piiloutuu ruohikon, sammaleen ja milloin minkäkin aluskasvillisuuden sekaan ja pitää olla varuillaan, että ei astu päälle. Se on hirveän sääli, koska haluaisin nähdä ne kaikki. Ihastella ja arvostaa.

Palasin metsästä mökille, kaivoin sieniveitsen asemiin ja asettauduin portaalle putsailemaan. Siinä multakokkareita sutiessani huomasin yhtäkkiä miettiväni näitä kavereita yksilöinä. Siinä kädessäni oli kantarelli, mutta aivan erilainen, kuin mikään muu korissa olevista lajitovereistaan.

Laskin sen kädessäni olleen kantarellin terassille. Se näytti yksinäiseltä, jotenkin eksyneeltä. Asettelin sille muutaman kaverin vierelle. Aivan kuin se olisi ryhdistäytynyt! Ajattelin, että tässä on tämän kantarellin lähipiiri, vähän niinkuin perhe. Samaa sukua. Ne, joiden seurassa se oli hyvä ja täydellinen juuri sellaisena kuin oli. Se oli yksi tärkeä osa tätä lähipiiriä.

Sitten mietin, että mitenhän kantarelli reagoi, kun lähipiiriä laajennetaan vähän suuremmaksi joukoksi. Tässä kohtaa jo tunsin vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tätä pientä kantarellia kohtaan ja olin onnellinen huomatessani, että siitä tuli osa yhteisöä. Se alkoi kaveerata toisten lajitovereittensa kanssa. Oli yksi monista. Ei sen parempi tai huonompi. Aivan tavallinen kantarelli. Se oli mahtavaa huomata.

Erikoisia polkuja ajatukset joskus kulkevat. Mietin, että nämä kantarellithan ovat ihan niin kuin me ihmiset. Osa loistaa jo pitkän matkan päähän, mutta suurin osa miettii ihan liikaa, että olen vain tällainen. Niinkuin kantarellikin. Jos nyt ei ruohikkoon piilouduta, tai sammaleen taakse, niin jonkun taakse kumminkin. Vitsailun, vaatteiden, uhon tai nöyristelyn. Kun toivotaan olevamme jotain muuta kuin olemme. Vaikka kaikki se paras meissä on jo tässä.

Tuo kantarelli tuossa ensimmäisessä kuvassa on sinä tai minä. Se on aika orpona siinä - ajattelee, että olen vain tällainen. Lähipiirissä se loistaa ja suuressa joukossa huomaa, että kaikki me olemme erilaisia, eikä kukaan toista parempi.

Jokainen erilainen, yksilöllinen ja täydellinen. Yksi lättähattuinen, toinen pitempijalkainen. Kolmas varrestaan leveä, neljännellä ei jalkaa juuri ollenkaan. Viides sileä pinnaltaan, kuudes mutkalla jalastaan. Seitsemäs sorjasti supussa. Jokainen ulkoa erilainen, sisällä sama maku.

Jokainen nimeltään Kantarelli.

Siinä on rivissä me kaikki. Sinä ja minä.

1 kommentti: