20.9.2017

SIPULIKULHO

Ostin kirpputorilta sipulikulhon.
Elämässä on paljon asioita, joista saa hyvää mieltä. Niitä isoja, oikeita asioita - ja sitten näitä vähän pienempiä, mutta aivan yhtä oikeita. Sellainen on tämä sipulikulho.

Nykyään käyn kirpputorilla varsin harvoin. Toisinaan saattaa olla kuukausi välissä, välillä jopa puolikin vuotta. Olen laiska kiertelemään, koska koen omistavani jo kaiken tavaran mitä tarvitsen. Tarvitsen toki kaikenlaista toisinaan, kuten esimerkiksi kasvaville lapsille vaatetusta, mutta jotenkin kuvittelen, että tavara kyllä löytää minut, kun sen aika on.

En tiennyt tarvitsevani sipulikulhoa. Siellä se tönötti ylähyllyllä ja kiinnitti välittömästi huomioni. Sen pinta on kauniin eläväinen ja rouhea. Ajattelin asetella sen yöpöydälleni ja säilyttää siellä kaikki ympäriinsä lojuvat koruni. Sitten katsoin hintalappua - hintaa oli neljä euroa. Hinnan päällä komeili tikkukirjaimin SIPULIKULHO. Sillä hetkellä kuulin, miten keittiön hylly huusi kotona tätä kaunokaista luokseen.

Romanttinen tarina. En empinyt vaan kannoin hänet kotiin. Joku on sen itse käsin tehnyt. Oikeastaan en ymmärrä, miten ihmisellä tulee mieleen tehdä sipulikulho. Se on vähän kuin sipulin mallinen - ja sanoinko jo, että älyttömän hieno. Olen saanut paljon iloa tästä neljän euron kulhosta. Tavaraa en tarvitse - paitsi silloin, kun se on tarpeeksi tarpeeton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti