19.9.2017

MINÄ JA SIENET

Tämä syyskuu on jo kolmas syyskuu, kun kirjoitan tätä blogia.
Pari vuotta kirjoittelin tätä aivan itsekseni. Ihan vain siksi, että halusin tehdä niin - ei muuta selitettävää. Halusin kuvata, halusin kirjoittaa eli tehdä juuri niitä asioita, joista eniten edelleen nautin ja jotka tunnen omakseni. Mutta ilman minkäänlaisia paineita.

Ensimmäisen vuoden aikana en kertonut tästä blogista kenellekään muulle, kuin siskolleni. Tallensin luontoa ja mökin pieniä remontteja, heinänkorsia ja lumpeenlehtiä. Sillä tavalla aion tehdä jatkossakin, joskin nyt ihan nimelläni - ja naamallani. 

Näissä kuvissa on paljon sieniä. Sieniä, joita en tunne - paitsi kärpässienen. Kärpässieni on myrkyllinen, sitä ei saa poimia. En poiminut, vaikka korin asetinkin ihan vain kuvaa varten sen viereen. On mokoma myrkkysieni niin kuvauksellinen ja houkutteleva, että melkein teki mieli pistää se koriin. En pistänyt sitä, enkä näitä muitakaan.

Ensimmäisessä kuvassa on minä, kuvattuna saunan terassilla. Se on se paikka, jossa haluaisin olla aina. Syysvillapaidassa, tyttären tupsupipo päässä. Rakastan olla ihmisten kanssa - kuunnella ja puhua, jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Mutta luonto on paras ystäväni.

Tässä on nyt minä ja sieniä. Sieniä siksi, että katsokaa nyt miten nättejä ne on! Jokainen omanlaisensa yksilö. Niin kuin me ihmisetkin - yhtä aikaa niin kovin samanlaisia ja silti niin erilaisia. Täydellisiä juuri sellaisina, kuin ollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti