9.8.2017

SATEELLA

Ensimmäinen marjanpyyntireissu jäi hieman suppeaksi.
Saimme nimittäin huomata, että mustikkaa ei ole nimeksikään, esimerkiksi viime vuoteen verrattuna. Eräs ystäväni totesikin olevansa metsässä etsimässä mustikkaa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Löytyi niitä onneksi muutama, enemmänkin olisi ollut, vaikka hieman pitikin hakea.

Viime vuonna löysin mökin takaa korillisen kultaa vähän vahingossa. En nimittäin ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi, että sieniä saattaa löytyä ihan tuosta nurkankin takaa, eikä kaikkea tarvitse könytä etsimässä pitkin metsiä. Viime vuodesta oppineena olen siis kytännyt tuota samaista paikkaa silmä tarkkana ja kyllä -  sieltä nousee! Paljon nouseekin, mutta kovin hitaasti. Sienetkin näyttävät tänä vuonna olevan viime vuotista hitaampia, mutta tänä vuonna määrä korvaa nopeuden.

Se sienistä toistaiseksi. Jatkan kyttäystä ja poimin pihan viinimarjat ja vadelmat talteen. Eilen napsautin isomman pakastimenkin päälle, se on varma syksyn merkki jos joku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti