6.7.2017

KESÄÄ

Heinäkuu. Keskikesän kuu.

Sain viettää vuorokauden mökillä ystävien kanssa. Liian harvoin tulee naurettua niin paljon, että silmiä joutuu kuivaamaan hihansuuhun. Liian harvoin tulee mietittyä ääneen syntyjä syviä kello kolmeen yöllä. Tänä kesänä olen ollut onnekas, sillä olen saanut ystäviä mökkiyökyläilemään useammankin kerran.

Keskikesän kuu on näyttänyt jo nyt molemmat puolensa. Muutaman päivän lämpö vaihtui alle kymmenen asteen kolakkuuteen ja viimaan. Viimeisen vuorokauden aikana ei juuri ulos tarennut. Saimme kuitenkin nuotion pysymään liekeissä sateesta huolimatta. Patterin lämmittämässä aitassa tarkeni ilman paksua vaatekerrosta juuri ja juuri, mutta vierustoveri tarkeni paremmin, sillä ymmärsi pukea yöksi pitkää vaatetta päälle useamman kerroksen.

Tänä kesänä on uitu, ja onneksi vielä ehditään. Jospa jokunen hellepäiväkin saataisiin. Joku jossain sanoi, että kumpa ihmiset vain nauttisivat kesästä, eivätkä koko ajan miettisi sataako vai paistaako. Sen yritän muistaa - myös silloin, kun keskikesän kuussa palelee ja mittari näyttää kahdeksaa astetta.

Siitä huolimatta nyt on kesä, jota talvella haikeudella muistetaan. Kuten eräs mainos viisaasti muistuttaa - eletään kuin viimeistä kesäpäivää. Minä saan voimaa pelkästään tästä kaikesta vihreästä ja väreistä, vaikka niitä sitten pitäisikin tihrustaa sadeharson läpi. Kesä on kesä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti