18.5.2017

YKSINÄISYYDESTÄ

Kenellä on oikeus olla yksinäinen.
Minun oli tarkoitus kirjoittaa matoista. Niistä ihanista pienistä matoista, jotka majailevat tätä nykyä uudistuneessa saunan pukuhuoneessa. Nekin ovat tärkeitä - ne luovat pehmeyttä tilaan, niitä on kaunis katsella ja niiden päällä on mukava seistä saunomisen lomassa.

Mutta tänään haluankin kirjoittaa yksinäisyydestä. 
Ilman kysymysmerkkejä.

Minusta tuntuu, että minulla ei ole oikeutta tähän. Kenellä on oikeus olla yksinäinen. Voinko sanoa olevani yksinäinen, vaikka en ole yksin. Voinko olla yksinäinen ystävien keskellä. Tuntuu häpeälliseltä sanoa ääneen - olen yksinäinen. Koska on myös heitä, joilla ei ole ympärillään ketään.

Yksinäisyyden tunne ei poissulje muita tunteita. Se ei estä olemasta yhtä aikaa kiitollinen ja onnellinen niistä ihmisistä, jotka ovat lähellä. Miksi heikkoutta on niin vaikea näyttää. Miksi on väärin olla heikko. Miksi pitäisi olla vahva ja jaksaa. Kuka käskee.

Suun avaaminen on toisinaan niin vaikeaa.

Olen yksinäinen. Olen ajoittain yksinäinen. Tunnen yksinäisyyden tunnetta - minuutteja, joskus tunteja, välillä päiviä. Vaikka en ole yksin. 

Se tuntuu vaikealta sanoa ääneen. Leimaako se minut. Katsovat, että tuolla se reppana yksinäinen nyt raahustaa. Säälistä ottavat mukaan. Säälistä kysyvät kuulumisia. Säälistä nauravat huonoille vitseilleni. Parempi pysyä vaiti, niellä tämä yksinäisyyden tunne ja näyttäytyä sellaisena, kuin minut on helpompi kohdata. 

Sanoin sen ääneen. Nolotti. Hävetti. Olen jotenkin huono ihminen, että tällä tavalla tunnen, vaikka on ihmisiä ympärillä. Olen jotenkin epäonnistunut tämän epävarmuuteni kanssa. En varmasti ole enää tärkeänä pidettävä ihminen, kun tämän ääneen sanon. Säälistä ovat.

Mitä tapahtui. Mitäpä luulette. Yksi sanoi täällä toinen kuivakka ihminen, mennäänpä huomenna lounaalle yhessä. Toinen sanoi tosi siistiä, että sanoitat yksinäisyyden tunnetta ja puhut siitä ääneen. Kolmas sanoi  ihailen sinua, että uskallat sanoa ääneen miltä tuntuu. Neljäs sanoi ihanaa kun puhut ääneen noista jutuista, jotka koskee niin monia muitakin. Viides sanoi kiitos, lohdutti kuulla, että en ole ainoa.

Jos ikinä kukaan laittaa viestiä tai ääneen sanoo olen yksinäinen, haluan tehdä niin kuin minulle tehtiin. Yksinäisyys, lyhytkin kokemus, on kummallinen ja raskas tunne. Se on myös hyvin tavallinen tunne. Muistetaan, että me ihmiset olemme täällä toisiamme varten. 

Emme koskaan löydä parasta itseämme, jos emme uskalla olla myös näkyvästi heikkoja.

3 kommenttia:

  1. ❤️ niin tärkeitä oivalluksia ja sanoja.
    -J

    VastaaPoista
  2. Olet rakas ❤️ Tiedän mistä puhut tai luulen tietäväni ❤️

    VastaaPoista
  3. Ooi! Hyvä serkkuseni kun avasit suun. Tarinassa oli aika onnellinen loppu.<3

    VastaaPoista