16.5.2017

VANHUS KESÄKEITTIÖSSÄ

Tässä yksi vanhus.
Tämäkin kaveri törötti mökillä jo silloin, kun avaimet vaihtoivat omistajaa. Samainen heppu on taidettu tekohengittää jo melko moneen kertaan - repaleisen mustan pinnan alta löytyi parhaimmillaan kolmea eri sävyä. Oli oranssia, punaista ja sähkönsinistä.

Aikamoinen rähjähän se oli. Kaapin takalevykin otti ja halkesi, kun kampesimme pilalle turvonnutta kansilevyä irti. Hetken siinä jo kävi mielessä, että näinkö sitä luovuttaisi nyt alkuunsa. Olipa hyvä että ei luovutettu, koska tämäkin kaveri ansaitsi vielä yhden tilaisuuden.

Kaappi on ollut tähänkin asti käytössä. Asia on sillä tavalla, että niin pitkään saa palvella, kun pysyy omin voimin pystyssä. Olisi se tosin pysynyt vieläkin, nyt vain sattui olemaan lähes täysi maalipurkki sen verran hollilla, että huomasin kampeavani kaasupulloa ulos kaapista. Ensin raaputin irtohilut irti ja sitten hioin. Puu oli sen verran pehmeää, että hiomakone haukkasi välillä vähän enemmän, kuin oli tarkoitus. Päätin, että se sopii tähän kaappiin. Lommot ja juonteet on vain elämää. Elettiin sitä ennenkin. Kannen teimme puretun keittiökaapin ovesta. Maalin sävyn nimi on Syvänne.

Kaapissa säilyy katseilta piilossa kaasupullo. Takalevyssä on passeli kolo, josta letku kiemurtaa ulos ja kiinni kaasuhellaan. Hellakin on edellisen asukkaan peruja ja sillä on paisteltu jo monet maukkaan lätyt. Olen oikein onnellinen tästä pienestä hellasta. Se saa toimittaa kesäkeittiön virkaa siihen asti, kun saamme suunnitellun ulkokeittiön pystyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti