31.5.2017

SUVAITSEVAISUUDESTA

Tänään sataa.
Eilen kirjoitin tälle tekstille otsikoksi Suvaitsevaisuudesta. Tänään haluaisin kirjoittaa jostain ihan muusta. Siitä, miten kauniilta vesipisara näyttää roikkuessaan kuivaustelineen reunassa. Siitä, miten se on kuin taidetta itsessään. Siitä, miten paljon harmittaa, kun on kylmä ja kesä tuntuu liian kaukaiselta. Siitä, miten sympaattiset nuo mökiltä löytyneet mansikkakulhot ovatkaan.

Mutta sitten menin eilen kirjoittamaan otsikoksi Suvaitsevaisuudesta. Se on niin tärkeä sana, että ei sitä voi yhdellä etusormen painalluksella poiskaan noin vain pyyhkiä. Otsikkoa kirjoittaessani ilmeisesti ajattelin olevani jotenkin pätevä ihminen kirjoittamaan tuosta tärkeästä asiasta. Ajattelin, että osaan muodostaa viisaita lauseita ja tuoda julki ajatukseni. Että olisin oikea ihminen siihen.

Niin olenkin. Me kaikki olemme. 

Suvaitsevaisuus on vaikka sellaista, että suvaitsee mansikkakulhojen jäävän mökin keittiöön, vaikka aluksi ajatteli niiden olevan aivan järkyttäviä rumiluksia. Lastasin ne jo kaatopaikkakuormaan, kunnes pysähdyin. Kun niitä tarkemmin katselin ja kuuntelin, niin alkoivat muodostaa mieleeni outoja uusia näkyjä, joissa kesäistä jäätelöannosta kasataan nimenomaan näihin kuppeihin. Lusikat kilisevät mansikanmuotoisen kulhon reunaan, ihmiset silittelevät huomaamattaan sormillaan kulhon rypyläistä pintaa. Nostin kulhot takaisin kaappiin - niistä tuli aarteita.

Suvaitsevaisuus voi olla sellaistakin, että suvaitsee nyt vaikkapa tätä koleaa alkukesää. Suvaitsee sitä, koska ei se sateen vika ole. Tai kylmän tuulen. Tai yllättävän lumisateen. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ihminen on tainnut tämän ilmastonmuutoksen itse aiheuttaa. Me voimme vaikuttaa siihen vain teoillamme, emme valittamalla. Säätilan arviointi on lempiharrastukseni ja vaikka näenkin sadepisarassa taidetta, niin silti harmittaa, kun sataa ja on kylmä. Yritän kuitenkin suvaita sadettakin. Kunhan ei nyt ihan jokapäiväistä olisi.

Suvaitsevaisuus on kuitenkin lähtökohtaisesti aika simppeli sana. Suvaitse toinen sellaisena kuin hän on, niin sinutkin suvaitaan. Suvaitse eriävät mielipiteet, kunnioita niitä ja yritä nähdä ihminen niiden takana. Älä suorilta lyttää. Läheiseltäni olen saanut rakkaimman ohjeen elämälle. Muista että mielipiteet riitelee, ei ihmiset. Toinen ei vähemmän rakkaaksi siitä muutu, vaikka olisikin eri mieltä.

Suvaitsevaisuus on yksinkertainen asia - ja sen vuoksi niin vaikea. On niin paljon helpompi olla ymmärtämättä toista, kuin itseään. On niin paljon helpompi osoittaa sormella toista, kuin itseään. On niin paljon helpompi ymmärtää väärin toista, kuin nähdä omat puutteensa. Heikoilla mennään, tässäkin asiassa. Mutta tiedättekö mikä on parasta tässä elämässä. Se, että kaikesta on mahdollisuus oppia.

Onko suvaitsevaisuus mansikkakulhoja ja sadepisaroita kohtaan liioiteltua makeilua ja koko teksti pelkkää sanahelinää ja viime kesän helteiden pehmittämiä elämänviisauksia? Puhumattakaan ylitsevuotavista kielikuvista ja yrityksestä viisaalta kuulostaviin sanoihin. 

Ehkä niin - jos olet sitä mieltä. Minä olen sitä mieltä, että eilen kirjoitin otsikoksi Suvaitsevaisuudesta ja tänään kirjoitin ulos sen, mikä juuri nyt mielessä pyöri. Minä olen sitä mieltä, että vaikka teksti olisi minkälaista aasinsiltojen rakentelua, niin pieleen ei voi mennä, jos otsikkona on Suvaitsevaisuudesta. Koska tärkeintä on, että yrittää.

1 kommentti:

  1. Ihan mielettömän kauniita kuvia ja ihania ajatuksia! Löysin blogisi hiljattain ja oli kyllä erittäin mukava löytö :)

    VastaaPoista