Se on ehdottomasti juuri nyt! Aamuisin pakkasta on muutama aste, ei kuitenkaan kymmentä vielä. Ikkunoita pitää rapata, kun aamulla suuntaa autolla liikenteeseen, mutta haittaako se, jos aurinko paistaa? Eipä haittaa. Ei haittaa kirpakan kuulaat aamut, ei lämpimät päivät ja viileät illat. Ei haittaa tarttua neulepuikkoihin, työstää villasukkaa jälkikasvulle, pyöräillä posket punaisiksi ja sormet kalikoiksi (koska ei vielä tajua, että niitä ihan oikeasti tarvitsee.) Arki on vielä uutta ja innostavaa ja kesästäkin tuntuu olevan vasta hetki.
Menee vanhan toistoksi, tämä syksyn ylistäminen. Minkäpä sille mahtaa, kun luonto pistää parastaan. Kauneutta löytyy minne vain silmämunansa suuntaakaan. Onko muka kauniimpaa taideteosta olemassa, kuin aamuinen huurre ruoholla ja oksilla? Kesäkukat alkavat sanoa hyvästejä, se on ainoa surullinen asia. Kauan tosin ehdittiinkin tuntea, melkein puoli vuotta, kesä kun jatkui niin pitkälle syksyyn. Muutaman kaverin pelastin sisätiloja piristämään, mutta ihan kaikkia ei kuitenkaan pysty paapomaan talven yli.
Mökille autoillessa on kukkulaa ja laaksoa, kauneutta niin kauas, kuin katse yltää. Luonto näyttää syksyllä niin satumaiselta. Ja melko satumaista on muuten sekin, että kasvihuone kasvattelee yksinänsä aikamoisia kesäkurpitsanjötiköitä! Taitavat olla siis melkoisen pienihoitoisia kavereita nämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti