IKKUNAN UUDET VAATTEET

Muistatteko tarinan Keisarin uusista vaatteista?

Tarinassa keisari tilaa vaatturilta vaatteet. Vaatturi on kuitenkin viekas ja ahne ja huijaa keisarilta rahaa! Vaatturi ompelee keisarille vaatteet, jotka näkyvät vain älymystölle. Keisari-parka ei kehtaa myöntää, että hän ei itse näe omia vaatteitaan. Lopulta keisari kulkee näkymättömissä vaatteissaan pitkin kaupunkia, kunnes pikkulapsi paljastaa huijauksen huutamalla: Keisari on nakkena! Tai jotain vastaavaa.

Tarina alastomasta keisarista on varsin opettavainen! Kuinka pitkälle olemme valmiita myötäilemään muita, että emme paljastuisi vähemmän älykkäiksi, kuin muut?

Tarina ikkunan uusista vaatteista on opettavainen sekin.

Antakaas, kun kerron sen.

Olipa kerran pienen mustan mökin ikkuna. Se oli aivan tavallinen 80-lukulainen ruskea ikkuna. Aiemmin samassa ikkuna-aukossa oli majaansa pitänyt ikkunan kollega, mutta parikymmentä vuotta palveltuaan se oli korvattu nuoremmalla.

Ikkuna oli ylpeä arvostaan - hän oli mökin suurin ikkuna!
Hänen kauttaan asukkaat näkivät auringon nousevan ja laskevan ja veneiden lipuvan läheisellä järvellä. Hänen kauttaan suodattui mökkiin valo, joka piti pienen mökin asukkaat hengissä! Hänen tehtävänsä oli elintärkeä.

Kaikki oli aivan hyvin ja tavallisesti 40 vuoden ajan. Asukkaita tuli ja meni, pihalla grillattiin ja naurettiin. Tuli kesä ja tuli taas talvi. Saunottiin ja uitiin, talvella järvelle tehtiin luistinrata. Voi kuinka turvalliseksi ikkuna tunsikaan olonsa! Tuttua ja turvallista, niin kotoisaa. 

Sitten tapahtui jotain odottomatonta!

Se alkoi takapihalta. Kummallinen pauke, narina ja erinäiset suhinat ja rämähdykset täyttivät ilman. Vastapäisen seinän pikkuikkuna oli aivan kauhuissaan ja lähetti pelokkaita signaaleja isomman ikkunan puoleen: Auta minua! Tee jotain! Keskeytä tämä meteli! Iso ikkuna säikähti - nytkö tuli noutaja! Korvataanko minut uudella ikkunalla? Miksi juuri nyt, kun kaikki oli niin ihanan tavallista ja turvallista!

Metelin syy paljastui pikkuhiljaa.
Oli alkanut ulkovuoriremontti.

Pitkin kesää pauke läheni. Takapihalta nurkalle, nurkalta päätyseinälle. Jossain kohtaa kesää ikkuna oli jo turtunut odottamiseen. Välillä se eleli toivossa, että remontti ei koskaan etenisi etuseinälle asti, toisinaan se oli aivan varma, että nyt on lähtö. Ja eräänä päivänä turvakengät sitten lopulta ilmestyivät etupihalle!

Kengät astelivat kohti tikkaita. Tikkaat tömähtivät seinään. Vasara ilmestyi käteen, käsi nousi ikkunaa kohti. Vasara kopsahti - ei ikkunaan, vaan sen pieliin! Ensin lähti yläosan valkoinen lauta, sitten laudat sivuilta ja lopulta myös alhaalta. Tutut ja turvalliset vaatteet olivat poissa! Ikkuna oli aivan alasti! Mikä häpeä! Tuonne kannettiin valkoiset vaatteet nuotion vierelle ja sieltä saapui samainen mies moottorisahan kanssa. Eikä aikaakaan, kun nainen raapaisi tulitikun - ja tutuista valkoisista vaatteista oli enää savuava muisto jäljellä!

Siinä sitä oltiin - julkisesti nakkena.
Pari viikkoa sitä nöyryytystä kesti. Ikkuna-parka koki olevansa loukattu ja identiteettinsä hukassa. Ymmärrettävää - me kaikki tiedämme miltä tuntuu, kun päällä on asu, joka ei ollenkaan istu vallitsevaan olotilaan. Tai varsinkin tiedämme miltä tuntuu olla alasti tilanteessa, jossa ei haluaisi olla alasti!

Lopulta koitti päivä, jona olisi ikkunan elämä muuttuva. 

Se oli päivä, jolloin tulisi lähtö tai tulisi uusi elämä.

Tuli jälkimmäinen.

Valkoiset vaatteet muuttuivat mustiin - eikä siinä vielä kaikki! Ikkuna sai alareunaansa soman pienen ulokkeen, johon voisi kätevästi laittaa jotain pientä piristystä. Ikkunan ruskea sai sekin mustan käsittelyn ja yläreunaan rakennettiin pieni lippa, joka toi kummasti ryhtiä katseeseen. Lopullisesti katseen kirkasti mainio ruudukko, joka sekin maalattiin mustaksi.

Jokaisen keisarin vaatekaapissa pitäisi olla oikeasta kankaasta ommellut vaatteet ja jokaisen naisen kaapissa pitäisi olla pikkumusta, sanotaan.
Sanotaan myös näin: Jokaisen ikkunan oikeuksiin kuuluu saada vanheta tyylikkäästi, parhaita puolia korostaen!

Ei tarvitse kuulua älymystöön nähdäkseen, että vanha ikkuna on kuin uusi!

Tämän tarinan opetus on:

Mieti, ennen kuin heität vanhan pois! Tämä ruskea tavallinen ikkuna muuttui ihan kuin uudeksi, eikä siihen lopulta vaadittu kuin mielikuvitusta, vähän vaivaa, muutama rima ja pikkuisen maalia!