HUUSSI KOMPOSTIKÄYMÄLÄLLÄ

On aika kertoa hieman huussista.

Mökkielämää miettiessä saattaa äkkiseltään mieleen tulla kärpäset, haju ja heti kolmantena ummetus. Muistan lapsuuteni mökkikesistä erittäin hyvin nuo mainitut kolme asiaa, kun vessa-asioita herkeää ajattelemaan. Siksi olikin kauhean miellyttävä asia, että mökin edellinen omistaja oli panostanut huussiin ja hommannut mökille kompostikäymälän!

Olen saanut melko paljon kysymyksiä liittyen huussiin - ja erityisesti pönttöasioihin.

Tässä meidän huussissa on siis Biolanin Kompostikäymälä, jonka on mökin edellinen omistaja paikalleen asentanut. Väriltään se on ruskea ja koska värillä on väliä, niin on joskus turhamaisesti tullut mieleeni maalata pönttö jonkin toisen väriseksi. Luulisin, että maali kyllä tarttuisi muovipintaankin, kun tekee pohjatyöt kunnolla? 

Mutta itse pöntöstä sitten yleisesti, kun pintaa jo raapaistiin. Pönttö eli kompostikäymälä - sehän on ihan mahtava keksintö! Istuin on mukavan lämmin (sen nimi on Pehvakka, luin Biolanin sivuilta. Melko suomalainen nimi!) ja sen voi pestä huoletta, joko irroittamalla istuimen tai sitten pesemällä ihan siinä paikoillaan. Pesen monesti huussin ihan rajusti vaan letkulla - ja yritän olla tuhoamatta mitään oleellista lotrauksellani.

Kompostikäymälä on siis iso säiliö, jonka huippuna on itse pönttö, eli istuinosa.

Säiliöstä lähtee piippu, josta hajut poistuu muihin sfääreihin. Istuimen vieressä on säätövempain, josta ilmankiertoa säiliössä voi säädellä ja nesteen haihtumista vauhdittaa. Kerran ihmettelimme lapsuudesta tuttua huussin hajua muutaman päivän, kunnes huomasimme, että joku jekkuilija oli ruuvannut ilmanvaihtoventtiilin kiinni asti. Ilmankierrolla on siis väliä! Isompien tarpeitten jälkeen pönttöön laitetaan huussikuiviketta, jonka avittamana jätökset alkavat käydä ja muotoutua mullaksi.

Meidän huussi on tuollainen aika kompaktin kokoinen koppi.

Sinne mahtuu pönttö - ja siinä se! Mökkerön takana alhaalla on luukku, josta huussi tyhjennetään. Olen päässyt kyseisen operaation suorittamaan pari kertaa, ilman traumoja. Säiliö tyhjennetään käytön mukaan, mutta ihan max pari kertaa vuodessa kuitenkin (kun mökillä ollaan käytännössä keväästä syksyyn). Säiliöstä lapioitava tavara on multaa, eikä se haise. 

Selailin blogia ja huomasin, että huussin maalaaminen on aloitettu näemmä jo kesällä 2016. Samaisena keväänä olen kirjoittanut myös muita terveisiä huussin nurkilta. Pikku huussin pieni remontti on siis ollut vaiheessa kolme vuotta ja nyt, kesällä 2019, se vihdoinkin on valmis! Siitä ilosta otin muutaman kuvan. Kuvasin huussin myös tuolloin kolme vuotta sitten, ennen kuin tartuin pensseliin. En kuitenkaan löytänyt kuvia tähän hätään, mutta laitan ne näytille, jos tulevat vastaan.

Mökin edelliset omistajat ovat tehneet paljon asioita hyvin ja toimivasti. Huussin suhteen oli hieman logiikka pettänyt.

Askelmat pöntölle olivat aivan liian korkeat, joten asioille kivutessa täytyi aikuisenkin ponnistaa, että pääsi ponnistamaan. Lapsista ja lyhyistä koivistaan nyt puhumattakaan! Asiat hoidettua täytyi ähertää housuja jalkaan kumarassa, jonka jälkeen astua mahdollisimman varovasti alas nuo kaksi epämukavan korkeaa askelmaa. Yleensä lopputuloksena oli jonkinlainen syöksyksi luettava ulostulo.

Huussi oli sisäväriltään vaaleansininen (jonka kuulin olevan yleinen "kärpästenkarkotusväri" huusseissa. Kiitos kompostikäymälän - enää ei tarvita kärpästenkarkotinta!). Lattia oli tehty paneelista, jonka raot keräsivät huussikatteen ja jaloista kantautuvat roskat kätevästi talteen. Puhtaanapito oli suorastaan ratkiriemukasta!

Pari kesää sitten aloitin siis huussin sisätilojen maalaamisen valkoiseksi.

Viime viikolla puolisoni viimeisteli maalaushommat (paitsi takaseinä kaipaa vielä toista kerrosta), purki portaat, pesi koko komeuden ja rakensi uudet (100 x paremmat!) portaat tilalle. Käytännössä huussissa on tällä hetkellä kahden epämukavan askelman sijaan kolme mukavan korkuista askelmaa!

Ei roskia kerääviä rakoja lattiassa, ei lähtösyöksyjä. Ei kyyryssä ylös vedettyjä housuja, ei sinisiä seiniä. Kyllä nyt kelpaa!