Minkälaista sinun arki on?
Toisen ihmisen arki on kiinnostavaa, koska lopulta pääsemme kovin vähän kokemaan muuta arkea, kuin omaamme. Minunkin arki rullaa samalla syklillä päivästä toiseen, välillä kaikki päivät tuntuvat yhdeltä ja samalta.
Teen tällä hetkellä töitä yrittäjänä ja pääasiallisena toimipisteenäni on koti. Yksin kotona tehdessä sitä saattaa hirveän helposti potea syyllisyyttä siitä, että ei saa tarpeeksi paljon asioita tehtyä. Joskus tuntuu, että olen istunut koko päivän tietokoneen äärellä ja koko ajan edistänyt asioita - mutta illalla tuntuu, että teinkö muka jotain? Asiat ovat silppua, joista rakentuu kokonaisuus, joten työn hahmottaminen on välillä vaikeaa.
Joskus on vaikea priorisoida, että mihin tarttua seuraavaksi. Mikä on järkevää. Joskus sitä tekee oikeita päätöksiä, joskus vääriä. Toisinaan pääkoppa vilisee ideoita ja tekemistä olisi enemmän, kuin ehtii tehdä. Toisinaan saattaa mennä useampikin päivä, että ei saa oikein mistään kiinni ja ideat odottavat syntymistään. Yksin kun tekee, niin pitää luottaa omaan mielipiteeseen alusta loppuun. Kaikki ideat ja päätökset ja tekeminen syntyy yhdessä päässä - omassani. Se on tämän homman paras ja rankin puoli.
Millainen sitten on yksinyrittäjän arki? Eilen herätessäni mietin, että olisipa mielenkiintoista laittaa ylös aivan tavallinen arkipäivä ja katsoa mitä sen aikana oikeasti tapahtuu. Vähän jännitti, että kirjautuuko ylös mitään! Minulla ei ollut sovittuna mitään menoa, tapaamista eikä mitään ns. ylöskirjaamisen arvoista. Ei edes kuittien skannaamista! Päätin kuitenkin antaa tavallisella keskiviikolle mahdollisuuden.
Keskiviikko 13.2.2019
7.00
Kello soi. Torkutan kaksi kertaa. Viimeksi nousin ilman torkkua luultavasti silloin, kun kännyköitä ei ollut vielä keksitty. Muistan vanhan kunnon herätyskellon äänen vaikka unissani. Siihen piippaukseen heräsi väkisin! Oliko sellaisessa piippaavassa kellossa torkutin? Ei kai?
7.30
Aamupala yhdessä lapsen kanssa. En jaksa tehdä puuroa, koska kaikki kattilat on likaisina. Viisaat sanovat, että laita keittiö kuntoon illalla, niin aamulla on mukava herätä tyhjään tiskipöytään. Tai no, sänkyyn, mutta tyhjän tiskipöydän äärelle, eli kattilatkin olisi valmiiksi tiskattu. Toisinaan pääsen tämän kokemaan, joten tiedän tunteen. Tänä aamuna kattilat on kuitenkin likaisia, eikä mikään ole niin kamalaa, kuin alkaa tiskaamaan heti aamusta! Puuron virkaa toimittaa siis gluteeniton siemennäkkäri x 2. Päälle kalkkunaa, juustoa ja kurkkua, lisäksi kahvia.
7.45 - 8.40
Saatan lapsen kouluun ja lähden samalla puolen tunnin aamulenkilleni. Lenkki kuitenkin venähtää melkein tuplaksi, koska on aivan uskomattoman kaunis aamu! Taivas hehkuu vaaleanpunaisen sävyissä, lumi ja jää ratisee piikkipohjaisten kenkieni alla ja olen aivan liian mielissään kääntyäkseni kotia kohti!
Kävellessäni kuuntelen Vienan ja Artun No filter -podcastia, jossa tällä kertaa mietitään ystävyyttä. Teen myös muutaman videon instagram-tilini storyyn, aiheena tällä kertaa häpeä. Edellisen päivän mietteet aiheesta poikivat kysymyksiä ja viestejä.
Häpeä nousi aiheeksi, kun mietitytti, että miksi vaikeista tunteista puhuminen nostattaa häpeän, vaikka ne ovat yhtälailla oikeita tunteita siinä missä positiiiviset ja kevyemmätkin tunteet? Ehkä häpeä syntyy siitä, että me kaikki haluaisimme olla hauskoja, positiviisia tai kepeitä ihmisiä ennemmin, kuin raskaita, väsyneitä tai laahaavia? Hävettää, että leimataan loppuelämäksi yhden asian ihmiseksi. Että jos olenkin tästä lähtien vain raskas, kun sanon vaikeita asioita ääneen.
Loppukävelyn kuuntelin Afterwork -podcastia, joka oli minulle uusi tuttavuus - ilahduttava sellainen! Aiheena oli tällä kertaa Laiska ja saamaton?, joten aihe osui sopivaan saumaan ja antoi vertaistukea. Aamukävelyt ovat oivallista aikaa kuunnella - ja oppia. Sekä itsestä, että muista ihmisistä. Lopulta olemme kaikki kovin samanlaisia tunteinemme.
8.45
Suihkuun.
9.00 - 12.00
Avaan työkoneen ja aloitan tämän postauksen.
Tutkin Facebook-markkinointia ja luen aiheesta eri artikkeleita.
Päivitän yritykseni Facebook-sivuille uuden jälleenmyyjän. Iloitsen, kun korttini ovat löytäneet myyntiin myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Ensimmäinen ulkomainen jälleenmyyjä löytyy Saksasta!
Aloitan myyntimateriaalin kääntämisen englanniksi. Tämä tulee viemään aikaa, enkä selviä siitä mitenkään yksin! Mutta alku on aina hyvä ja merkki tulevasta. Eteenpäin mennään! Välillä tuntuu, että hitaasti, mutta varmasti kuitenkin.
Vastailen instagram-viesteihin em. aiheeseen liittyen. Päivitän samalla yritykseni instagram-tilin storyyn muistutuksen ystävänpäivän alekoodista verkkokauppaan. Olen pitänyt yritykseni instagram-tiliä ikäänkuin tuotekatalogina, joten päivitän feediin vain uusimmat tuotteet. Storya pyrin päivittämään päivittäin. Sinne jaan tuotteistani jaettuja kuvia, ilmoituksia uusista jälleenmyyjistä, muistutuksia alekoodeista ja muuten vain fiilistelen.
Päivitän myös verkkokauppani blogin ja linkitän postauksen samalla Facebookiin. Kauppa avautui marraskuun puolella ja kaupan blogi on ollut todella hunningolla. Päätän ryhdistäytyä asiassa - muutamia hyviä verkkokaupan blogiin sopivia kirjoitusideoita onkin jo muhimassa!
12.00 - 12.30
Lounas. Lounaaksi tällä kertaa eilispäiväistä pinaattibroileripastaa. Useimmiten syön kotona töitä tehdessäni edellisen päivän ruokaa tai sitten ostan jonkin valmiin keiton tai puuron. Joskus innostun ja teen esimerkiksi salaatin tai munakkaan, mutta useimmiten teen edellisenä päivänä sen verran ruokaa, että se riittää myös seuraavalle päivälle. Yksikseen ja itselleen kokkaaminen kesken työpäivän ei vain ole innostavaa! Siksi on helppo, kun ruoan voi vain lämmittää - ja syödä!
Olen päättänyt, että pidän kunnon ruokatauon, vaikka periaatteessa voisin vetäistä ruoan huuleen viidessä minuutissa ja sen jälkeen istua takaisin työkoneen ääreen. Mieli ei kuitenkaan pääse rauhoittumaan tai rentoutumaan, jos ei malta ottaa rennommin jossain välissä. Tällä kertaa katson Yle Areenasta Unelmia ja studiohommia-sarjaa ja neulon kesken olleen villasukan valmiiksi.
12.30 - 15.00
Teen Mailchimp-ohjelmalla uutiskirjeen valmiiksi huomista ystävänpäivää varten. Lähetän itselle testi-viestin ja katson, että kaikki linkit toimii, niin kuin pitääkin.
Lähetän logon tarrapainoon. Tänä keväänä ilmestyy seuraava tuotteeni, suruadressit, ja myyntipakkaukseen tarvitsen myös tarran, josta löytyy yritykseni logo sekä muuta oleellista tietoa.
Päivitän instagramin storyyn ajatuksia aiheesta Kelpaanko. Jännittää, mutta palautteen perusteella tekstit upposivat heille, jotka kokivat aiheen omakseen. Kannatti uskaltaa.
Korttipainosta pyydetään varmistamaan, että kaikki tilaamani tuotteet ovat mukana tilauksessa. Muutama tuotenumero oli nimittäin lipsahtanut väärin ja painossa oltiin syystäkin hieman hämillään. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten vajaaksi hujahtanut kevätkorttivalikoima saa lisäystä lähipäivinä.
Vaihdan ajatuksia viestitse toisen yrittäjän kanssa. Myös hän kokee kaipaavansa ihmisiä ympärilleen ja niinpä olemme molemmat tahoillamme miettineet muutoksia asiaan. Näyttää siltä, että olemme päätymässä samanmoiseen työtilaratkaisuun keväällä - ja se tuntuu mukavalta! Ihmisen ja yrityksen pitää uskaltaa edetä ja tehdä ratkaisuja, jotka jännittää. Tässä ollaan taas jännän äärellä!
15.00
Kahvitauko. Taateleita ja kahvia.
16.00
Työ ei tekemällä lopu. Siksi olen päättänyt, että suljen työkoneen arkisin viimeistään klo 17. Yleensä päätös ja lupaus pitää, välillä ei. Tänään olen sulkemassa konetta klo 16, kun huomaan verkkokaupasta tulleen tilauksen. Klikkaan tilauksen samantien auki, viimeistelen ja pakkaan tilauksen valmiiksi, vaikka posti ei enää tälle päivälle ehdikään. Onpahan valmiina seuraavalle päivälle.
16.15
Suljen työkoneen.
16.30
Kaikki kotona. Päivälliseksi lohikeittoa reilulla sitruunalla.
17.15 - 20.00
Laskettelurinteessä. Lapset innostuivat harjoittelemaan lautailua serkkujen kanssa.
21.00
Lapset sänkyyn. Aloitan parin aiemmin valmistuneelle sukalle. Vastailen instagram-viesteihin ja katson samalla Vappu ja Marja Liveä, jossa vieraana on ihana Maria Veitola.
22.00
Nukkumaan. Edellisenä iltana jätin puhelimen keittiöön, jotta en antaisi sen hallita mieltäni ja johdattelisi klikkiseikkailulle, joka vie vääjäämättä aina liian pitkälle ja nukahtaminen vaikeutuu. Aamuinen herätyskellon kilkatus keittiössä ei kuitenkaan ollut mukava kokemus, joten tällä kertaa pienen pläräilyn jälkeen laitan puhelimen sängyn päätyyn lattialle. Äänet pois ja netti pois päältä.
Luen vielä puolisen tuntia kirjaa lukulampun valossa. Kirjana tällä kertaa Sadie Jonesin Kotiinpaluu, joka ei ole valitettavasti vielä sadankaan sivun jälkeen onnistunut vakuuttamaan. Ehkäpä odotan kirjalta liikaa, kun sen julistetaan olevan suurmenestys? Annan vielä mahdollisuuden.
23.00
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti