4.5.2018

RIP KASVIHUONE

Kyllä oli itkussa pitelemistä, kun näin, miten julmasti talvi oli kohdellut rakasta pakopaikkaani.

Eipä tullut syksyllä mieleen, että kasvihuonetta voisi jollainlailla suojella. Eipä tullut mieleen sekään, että lunta tulisi niin järjettömän paljon, kun viime vuosina on lähinnä saanut ällistellä sen puutetta. Aiempina talvina kasvihuone ei ole ollut lumesta juuri moksiskaan, mutta nyt tulikin sitten kerralla oikein kunnon rykäisy.

Kyllä siinä vähän aikaa piti tosissaan nieleskellä. Entisen komean kennolevyisen toverini jäänteet makasivat lumikuorman alla niin masentuneen näköisenä. Entisestä lempipaikastani oli jäljellä enää kasa romua. Tuntui vähän, kuin luontoäiti olisi pettänyt minut pahimmalla keksimällään tavalla.

Järkytyksestä toettuani aloin mietiskellä niitä positiivisia puolia - onneksi en saanut siivottua kasvihuonetta koko viime kesänä ja onneksi en ehtinyt tänä keväänä laittaa siemeniä kasvamaan taimiksi. No, juuri muuta positiivista en keksinytkään. Sitten mielikuvitus lähtikin laukalle ja tajusin, että nyt on hyvä syy muurata tilalle se unelmieni ja haaveitteni kasvihuone! Juuri se sellainen punatiilistä ja ikkunoista rakennettu. Olisi tuntunut kovin turhamaiselta purkaa tämä hyvä ja ehjä kennolevyinen kaveri pois uljaamman tieltä, mutta nyt luonto päätti tämän asian puolestani. Luontoäiti vähän järkkäili.

Yksi kehotus teille jonka itse sain, tosin hieman myöhässä, mutta hyvänä vinkkinä kuitenkin. Te, joiden kasvihuoneet ovat vielä pystyssä: laittakaa talvea vasten vaikka pressu tai muu liukas materiaali kasvihuoneen päälle, jotta lumi pääsee valumaan katolta pois, eikä jää painamaan rakenteita lyttyyn. Se saattaa pelastaa ystäväsi rakenteet ja pidät omat kyynelkanavasi kuivina.

Eihän tämä lopulta mikään kovin suuri menetys ole, noin niin kuin elämän mittakaavassa. Mutta saahan se harmittaa! Nyt on onnessaan kuitenkin selailtu tori.fi-sivustoa ja etsiskelty tiiliä ja ikkunoita sopivien toivossa. Tänä kesänä kasvihuone onkin sitten avomallia - ajattelin nimittäin kerätä romun pois ympäriltä ja pistää istutuslaatikoihin mansikkaa ja hernettä kasvamaan. Onnistuuhan se niinkin. Teen luontoäidin kanssa sopivan kasteludiilin, sen verran se on nimittäin tässä kohtaa maksajan roolissa.

4 kommenttia:

  1. Voi että, tottakai saa harmittaa! Mutta hyvä että löytyi tosiaan jo uusi visio, näinhän se useimmiten menee. Olen kyllä tuota kasvihuonettasi ihaillut aiemmin, ehkä minäkin jonain päivänä uskaltaudun sellaisen laittamaan. Viime kesänä tosin purkasin laatikkokasvimaan kotipihaltani kun...khrhm...motivaatio ei sittenkään riittänyt sellaiseen puutarhanviljelyyn. Mutta ehkä jonain päivänä uusi yritys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Johanna! Tiedän tunteen... :D Into piukeana lähtee istuttamaan ja heti kerrasta reilusti! Pitäisi osata aloittaa pienestä ja opetella ensin hoitamaan se yksi, sitten toinen ja sen jälkeen vaikka repäistä vähän reilummin. Ajattelin tänä kesänä pitää nuo kasvihuoneen kiinteät laatikot, purkaa vain tuon romun ympäriltä. Laitan niihin kaikkea helppoa, jota ei niin paljon tarvi vahtia. :)

      Poista
  2. Hei olipa ihanaa löytää tänne blogiisi! Lähdin tarkoituksella etsimään muitakin blogeja, jotka omani tavoin käsittelevät mökkiaihetta - ja niitäpä ei loppupeleissä ihan hirveästi ollutkaan! Mutta ihana tämä blogisi, jään seuraamaan <3

    -Netta / Destination: Happiness

    VastaaPoista