2.10.2017

LÄTKÄSSÄ LUUMUUN

Pihallani on luumupuu.
Kolme on puuta, joista olen aina varovasti haaveillut - päärynäpuu, kirsikkapuu ja luumupuu. Nyt minulla on niistä kaksi jälkimmäistä.  

Kirsikka kypsyi jo ajat sitten ja talteen poimittiin tarpeeksi. Luumu on antanut odotella itseään, mutta nyt sato on kypsä. On näistä puista nautittu! Luumupuun oksat suorastaan notkuvat hedelmää, jopa siinä määrin, että niitä ei mitenkään saa yksi talous tuhottua talven aikana. Ovat melko pientä lajiketta, joten minä olen keittänyt ne pesun jälkeen ihan raakasti vaan kokonaisina ja sitten kypsinä erotellut kivet pois. Tai siis survonut kypsät luumut siivilän läpi ja saanut sillä tavalla oikein sileää ja maukasta sosetta aikaiseksi. Työlästä, mutta uskon, että talvella kiitellään.

Luumupuussa on jotain kovin eksoottista, en tiedä miksi. Ehkä se on nuo notkuvat oksat ja viinirypälemäinen ulkomuoto. Maukasta hedelmää tekee tämä puu, suutuntuma on pehmeän kirpakka. Voisin vain seisoa puun alla ja ihastella pyöreitä hedelmiään. 

Keli alkaa olla aika rapsakka ja luumupuu kypsä. Melko monta korillista noista notkuvista oksista vielä irtoaa talven varalle. Ja melko monta iltaa taitaa kulua siivilän varressa.

Tein muuten ystäväni juhliin tällä ohjeella todella hyvää salaattia paahdetuilla luumuilla ja vuohenjuustolla. Luumut olivat tuolloin tosin kaupasta, joten isompia ulkomuodoltaan. Toinen mahtava luumuntuhoamisvinkki on tämä kanelin ja appelsiinin maustama luumupiiras, johon viime syksynä palavasti ihastuin. 

Kiitos maailmankaikkeus, kun annoit minulle oman luumupuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti