23.8.2017

LUONNOSTA VIERAANTUNUT

Maanantain ja tiistain välisenä yönä tuli syksy.
Siltä tuntuu. Tuntuu, että maanantaina menin kesällä nukkumaan ja tiistaina heräsin syksyyn. Syksyn ensimmäinen aamu tuntui syvällä sielussa, koska oli aivan mielettömän kaunis sumu. Kiitos syksy, kun tulit niin nättinä.

Mistä tuota tietää, että minkämoiset aurinkopäivät tässä on vielä tuloillaan. Tulee jos on tullakseen. Oli kesä tai syksy, niin kaunis on ollut elokuu tähän asti. Jatkukoon yhtä kauniina ja annetaan syksyllekin mahdollisuus.

Maanantaina kävin tutustumassa paikallisiin peltoihin. Olin iloinen, kun osa pelloista oli vielä kynimättä. Kaurako tuo, joka huojuu kauniin keltaisena tuulessa sinistä taivasta vasten.

Teen toisinaan netissä kaikenmoisia testejä, ihan vain huvikseni. Tänään törmäsin testiin, jossa pääsi selvittämään kuinka vieraantunut on luonnosta. Olen aiemminkin kirjoittanut, että mielestäni ei tarvitse tietää puiden, kukkien tai eläinten nimiä saadakseen nauttia luonnosta. Toki faktatietämys on oiva plussa ja onhan se välillä googlailtava, kun jokin mietityttämään jäänyt elämys tulee vastaan. Mutta ei vajavainen tietämys estä luonnosta nauttimasta. 

Tuosta mainitsemastani testistä selvisi, että olen hyvin vieraantunut luonnosta. Tiesin kyllä, että kielo on Suomen kansalliskukka (piti vielä varulta googlesta tarkistaa kun tähän kirjoitin) ja muutaman muun, mutta montaa pistettä ei herunut.

Eihän moisia testejä pidä liian vakavasti ottaa, mutta kyllähän se pisti ajattelemaan, että pitäisikö sitä ihan vain omaksi iloksi vähän virkistää aivolohkoja. Toisaalta tietämättömyys ei tarkoita sitä, etteikö luonto ottaisi helmoihinsa siitä huolimatta. Luonto kun on kuin hyvät ystävät yleensäkin - ottaa vastaan sellaisena, kuin olemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti