Tänään on varsin syksyinen päivä, taivas on pilvessä, eikä lämpökään juuri niveliä helli. Tien varret ovat keltaisena lehdistä ja aamut ja illat ovat mukavan kirpakoita. Rakastan syksyn tuoksua, sitä ei voita minkään muun vuodenajan tuoksut.
Viime viikolla kävin kierrätyskeskuksessa hyvällä onnella, joten jatkan vielä astialinjalla. Kierrätystavaratalosta löysin uudelle mustalle morttelilleni kaverin pienemmästä marmorisesta. Ehkä kaksi morttelia on liikaa, kun ruoanlaitto ei satu olemaan mikään intohimo numero yksi. Tai ehkä kaksi morttelia innoittaa ja inspiroi ja yhtäkkiä muutun ruoanlaittointoilijaksi? Ken tietää, mutta ei kerro. Palatakseni asiaan, löysin siis pienen morttelin, josta tulee vähintään keittiön kaunis koristus ja eiköhän se joskus käyttöönkin pääse. Toinen luottokaveri on sirotin, joita ei aiemmin mökiltä yhtään löydykään. Metsästyksen alla on keittiöön kunnon pippuri- ja suolamyllyt, mielellään kierrätettynä nekin, mutta eiköhän tällekin sirottimelle käyttöä löydy.
Istutin loppukesästä maustekasvin siemeniä laatikkoon, mutta en enää millään muista kasvin nimeä. Maistuu pippuriselle ja vähän makealle, muistelen sitä suositeltavan keittoihin ja liharuokiin. Kertaakaan ei ole vielä käyttöön ehtinyt, joten kiire tulee, että ei mene koko sato hukkaan. Ensi kesänä paremmalla onnella (ja enemmällä ajalla) tämän puutarhanhoidon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti