ONNELLINEN KIERRÄTTÄJÄ

Kirpputorien ystävä tietää, että joskus natsaa ja toisinaan sitten taas ei. En ole pitkään aikaan ollut oikein ahkerana kirpputorien suhteen, hyvä jos kerran kuussa olen saanut jonkinmoiseen kierrätystaloon itseni kärrättyä. Ei se määrä vaan laatu, koska omaa mieltäni lämmittäviä löytöjä on tullut vastaan pienellä rahalla tässä syksyn mittaan.

Ensiksikin löysin pienen kultaisen kastelukannun. Jos ihmisellä on kultainen kastelukannu, niin mitä tekee hän? Kyllä vain, hän kastelee. Siinä määrin hän kastelee nimittäin, että jok´ainoa vihreä ystäväni alkoi osoittamaan kuukahtamisen merkkejä, vaikka olen saanut ne oikein hyvin pysymään hengissä jo useamman kuukauden, muutaman kohdalla voi puhua jo melkein vuosista. Google kertoi, että kuolemisen syynä on pitkään jatkunut liikakastelu. Siitä lähtien kultainen kastelukannu on saanut olla rauhassa ja kukatkin ovat taas heränneet henkiin.

Sitten löysin pienen hauskan kivamatskuisen rasian kierrätyskeskuksesta. En ole vieläkään keksinyt mitä sillä teen, mutta kyllä siitä euro siitä huolimatta kannatti pulittaa. Tänään laitoin sinne suklaapalan, ihan vain fiiliksen vuoksi.

Markkinoilla eräs huijaripapparainen sai myytyä minulle valkoisen pyramidin, joka kustansi kokonaiset seitsemän euroa! En muista enää sen taikavoimaa, mutta epäilisin tarinan menneen jotenkin siihen suuntaan, että pyramidin omistaja ei kuunaan vanhene tai on aina hyvällä tuulella. Niin vain lankesin, mutta onhan se kauhean kaunis. Siis pyramidi.

Eilen löysin kirpputorilta älyttömän nätin kuparisen ruukun ketjuilla. Ajattelin ripustaa siihen kaikista näteimmän ja vähiten kuolleen viherkasvini ja laittaa sen sitten ikkunan eteen kiiltelemään. 

Tähti ei ole kirpputorilta mutta kyllä se vähän kierrätetty on. Se on jotenkin huvittava, selluliittitähti. Tein sen niin, että ensin tein kanaverkosta rungon, jonka sitten liisteröin lehtisuikaleilla ja liimalla muotoonsa. Sitten rykäisin sen päälle vielä paperimassan, jolla sai muotoa vielä muuteltua. Tähti oli hauska sellaisenaankin, harmaassa paperiasussa. Päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessa suunnitelmassa ja liippasin lopuksi tähden pinnan märkätilatasoitteella. Pinta ei rapise ja tähti on ulkomuodostaan huolimatta kevyt, oikein hyvin voi roikutella ikkunan edessä. Muoto on vähän sinnepäin, mutta saa ollakin, käsityötä kun on.