RETKIREPPU

On reppuja ja retkireppuja. On reppuja, joita on helppo kantaa ja sitten niitä, joista saa hartiat välittömästi juntturaan. Toiset reput tuntuvat imevän sisäänsä loputtoman määrän tavaraa, kun toiseen taas saa tungettua vain välttämättömimmän, laajasta ja runsasimuisesta ulkonäöstään huolimatta. Lienee sanomattakin selvää, että tuo kuvissa patsasteleva reppu on retkireppu parhaasta päästä!

Eikä se muutenkaan ole mikä tahansa reppu, se on nimittäin pappani vanha reppu. Ikää en tiedä, mutta runsaasti käytössä ollut ainakin 60-luvun hiihtoretkillä, kertoi pappa. Ja edelleen on täydellisesti kuosissaan! Ei reiän reikää, rikkoontuvia vetoketjuja tai tekoaineisia härpäkkeitä. Täyttä ehtaa retkikamaa koko reppu alusta loppuun! 

Repussa on edessä kaksi isoa taskua, täydelliset termospulloille, eikä tarvitse pelätä repun pissivän selkään jossain välissä retkeä, sillä termarit pysyvät tasavarmasti oikein päin millaisessa maastossa hyvänsä. Vetoketjuja tai naruja ei kiinnitykseen ja suuaukon kiristämiseen tarvita, sillä olkaimet toimivat myös kiristiminä. Reppu selässä suuaukko on automaattisesti kiinni ja kireällä ja aukeaa helposti, kun repun ottaa pois selästä ja evästarpeita kaivetaan esiin. 

Repun olkaimet ovat verrattain kapeat, mutta siitä huolimatta se on tukeva kantaa ja tuntuu hyvältä selässä. Kiitos papalle parhaasta retkirepusta, joka tulee varmasti näkemään vielä nuotion jos toisenkin. Eikä varmasti pissi omistajaansa selkään.