Eräs marraskuun aamu valkeni niin valoisana ja aurinkoisena, että oli hyvä syy kaivaa metsäretkeltä mukaan tarttuneet luonnonantimet esille ja aloittaa pienoismetsän värkkääminen.
Pienoismetsä on ajatuksena kauhean kiva, koska sen suhteen saa olla asiat vähän niin ja näin - kaikenlainen materiaali käy, eikä ole niin väliä kasvaako kaverukset oikeasti metsässä vieretyksin vai ei, vaan ne saa asetella alustalle justiin niin kuin itsestä parhaalta tuntuu!
Yhden pienen ympyrän tein puolukanvarvuista. Vihreä rautalanka oli loppu, joten tuo hopeinen loistaa melko kirkkaasti ja kauas, joten on kaveri päässyt paikkailuun ja tukevoitunutkin tuon aamun jälkeen. Aikomukseni on vielä tehdä useampi kranssi, havuista ja varvuista, yhdessä ja erikseen. Nyt vasta päästiin alkuun. Jos oikein reippaaksi herkeäisi, niin hiemanko olisi kaunis kokonainen seinä, jossa olisi vaikkapa viisi erikokoista ja eri materiaaleista tehtyä kranssia kauniina kollaasina! Nähtäväksi jää muuttuuko haaveet todeksi, vai puhelenko vain.
Eläneen näköiset punasaviset ruukutkin valjastettiin käyttöön. Ovat niin kauhean komeat yhdessä nuo kaikki, eikä ulkona ole väliä, vaikka ovatkin hieman elämää ja uutta pintaa ottaneet itseensä. Se on vain karismaa. Sormet syyhyten odotan seuraavaa kirkasta aamua, kun aikaa on enemmän kuin kiirettä. Siihen asti nämä keskeneräiset kaverit saavat levätä pitkin ja poikin pöytää keskenään aivan rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti