Saunamökissä on kaksi oranssinpunaista ovea. Toinen, joka vie terassilta pukuhuoneeseen ja sitten se, josta pääsee saunomaan. Pidän ihan hirveästi noista ovista, ne tuo tähän kaikkeen muuhun varsin mustavalkoiseen värimaailmaan mukavasti piristystä. Väriä toki mökin pihapiirissä riittää muuten näin kesäaikaan. Vihreä metsä ja mustikat, väriterapiaa parhaasta päästä.
Raivasin aittaa. Neljä lastulevylipastoa siellä seisoi sulassa sovussa muutaman tuolin, puutarhakalustepehmusteiden ja pöydän jatkopalojan kanssa. Saivat sitten lähtöpassit, nuo kaikki lipastot, mutta yhden laatikosta löysin aarteena nuo marmoriset tuikkukupit. Näyttävät näteiltä noilla pyöreillä vadeilla tuikkiessaan.
On asioita, joita voisi katsella tunnista toiseen, ilta illan perään. Tulen rätinä takassa. Sadepisaroiden rummutus järvellä. Vaaleanpunaisena hohtava taivas. Tuohon taivaan ja veden yhteiseen värileikkiin en koskaan kyllästy. Ja joka kerta se tuntuu yhtä taianomaiselta. Tuntee olevansa juuri oikeassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti