31.5.2016

KESÄKAKKU

Kesäkakkuja syötiin viime viikonlopun aikana useita, kuvissa yksi niistä.
Ensimmäiset kakut tein, kun vähän juhlia pidin itseni kunniaksi mökillä perjantaina. Tuolloin tein aika hauskanmakuisen popcorn-kakun ja kesän ensimmäisen Brita-kakun gluteenittomana versiona.

Lauantaina syötiin vielä lisää kakkua, kun ystäväni teki meille grilliruuan jälkimainingeissa värikkään marenkikakun. Tämä kaakku syntyi varsin näppärän näköisesti valmiista marenkipohjista, vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta, appelsiini-tuorejuustosta, marjoista, suklaasta ja kekseistä. Kerta kaikkiaan oli maku yhtä maata ulkonäön kanssa - kyllä maistui!

Tiskit on ihmisen hoidettava ja ilokseni sain toimia pelkästään esihuuhtelijana tällä kertaa, kaverin suorittaessa varsinaisen harjan heiluttelun. Näet se vain on niin, että omalla perheellä mökkeillessä nakki vain kummasti napsahtaa aina mökin hamehelmaisen puoleen. Oli siis oikein hauska seurata vierestä, kuinka kaveri kertaakaan valittamatta putsasi kulhot ja lautaset epäergonomisessa asennossa portailla kyhjöttäen. Itse asettelin puhtaat astiat pyyhkeen päälle kuivumaan, ja se oli sitten siinä! Mikä miellyttävä kokemus - taitaapa mökin jääkaapin oveen ilmaanta seuraavalla kerralla keittiövuorolista!

30.5.2016

TOUKOKUUN VIIMEISENÄ VIIKONLOPPUNA



Musta mökki sai vieraita. Ja minä kans.
Ensin luvattiin hellettä ja sitten sadetta. Lopulta saatiin kuitenkin varsin hyvät ilmat, päivällä pilvistä mutta illalla niin kaunis aurinko, että heti iski kesämieli! Vieraat kävivät soutamassa saaren ympäri, itse ihastelin rannalta airojen tasaista liikettä auringonsillassa. Sen jälkeen saunottiin, talviturkkikin meni kevyen korostuksen kanssa, vaikka oikeastaan vesi oli melkein uimalämpöistä.

Nämä vieraat ovat parempia kokkeja, kuin mökin asukas. Sain pilkkoa ananasta ja sivusta seurata ruoanlaittoa kuola suupielestä kurkkien. Grillattu munakoiso vei kyllä kielen mennessään, eikä pinkki lisuke vaan kertakaikkiaan voi tarkoittaa mitään muuta kuin nautintoa! Tein muuten viime viikolla enkat pinkin lisukkeen syönnissä - sitä nimittäin tarjottiin ruoan kylkeen viikon aikana yhteensä neljänä päivänä neljällä eri aterialla!

Kohta kesäkuu, vielä toukokuu. Silti jo monta kesähetkeä takana. Koko kesä edessä!

24.5.2016

KASVIHUONEHAIRAHDUKSIA

Menin hairahtamaan.
Periaatteeni tämän kasvihuonemuutoksen suhteen on ollut, että mistään ei makseta. No sen verran piti höllätä kukkaron nyörejä, että ostin puunkäsittelyaineen, muutenhan kasvihuoneen muutos on ollut käytännössä ilmainen. Toinen juttu on sitten, että luonnollisesti multaa on pitänyt ajaa mökille peräkontti mökkitietä raapien ja mullastahan on maksettava, mutta se nyt lienee itsestäänselvää.

Hairahdin näet hankkimaan ruukut ja niille pidikkeen, jostain syystä en kyennyt kävelemään ohitse, vaikka tarvetta ei oikeasti ollutkaan. Toisekseen ei ihmisellä ole koskaan liikaa koreja, joten pari kuparista kaveria lähti myös mukaan. Käyttötarkoituksen keksin vasta myöhemmin kasvihuonetta tiiraillessani ja näin ollen myös kolmas kori on hankinnan alla. Paikka niille on olemassa, ja oivallinen onkin! Jatkoa seuraa asian tiimoilta.

23.5.2016

MUUTTO

Taimikaverit muuttivat viime viikolla lopulliseen kotiinsa.
Keittiön tasoillakin on taas tilaa leikata leipää, kun vihertäjät eivät ole valloittamassa ihan koko köökkiä. 

Vähän jänskätti, että miten pärjäävät. Yöpakkasistakaan kun ei koskaan tiedä, sitten joutuisi sanomaan näille kavereille hyvästit. Olen käynyt kaksi kertaa vihertäjiä tervehtimässä ja tiedustelemassa nestetarvetta. Hengissä ovat vielä näin viikon jälkeen ainakin. Kaksi kaveria oli tosin päässyt hieman kuivahtamaan ja pikkusen masentuneen oloisena matelivat pitkin purkin reunoja. Vaan katoppa poikaa, kun pikkusen nestettä ja kehuja antoi, niin johan nousivat taas kukoistamaan entiseen malliin!

Niin se on samanlaista tuo elämä, kasveilla ja ihmisillä. Pikkusen valoa ja lämpöä, juuret kosteina ja huolenpitoa. Mitä sitä elävä muuta tarvitsee? No ehkä kasvihuoneen.

17.5.2016

MUSTAN MÖKIN HIDAS KEVÄT

Kevät on tullut mökille hitaasti.
Mistä lie johtuu, että mökillä on puut vasta heräämässä kesään, kun kotipaikkakunnalla taas oksat ovat olleet vihreinä jo pitkän tovin? Välimatkaa mökin ja kodin välillä ei kuitenkaan ole kuin puolen tunnin ajomatkan verran. Lähden villisti veikkaamaan järveä, joka oli pitkään jäässä, sekä mökin suojaisaa sijaintia. En tiedä oikeaa vastausta kysymykseen, mutta ainahan se on mukavaa veikkailla.

Viime viikonloppuna sain kuitenkin ilokseni huomata, että vihdoin ja viimein alkaa rantakoivuissakin näkymään pikkuista hiirenkorvaa. Hetken on jo tuntunut kesältä, kohta myös näyttää siltä.

12.5.2016

RUOKA ON HYVÄÄ

Ensiksikin myönnän - varsin usein mökillä paistetaan makkaraa.
Eikä siinä mitään vikaa ole, tietenkään. Siis makkarassa. Laiska kokki laittaa syöjät jopa grillaamaan omat makkaransa, kantaa höysteet pöytään ja se on siinä. Toisinaan laiskempikin mökkikokki kuitenkin intoutuu, jos ei ihan toteuttamaan, niin ainakin haaveilemaan ruuasta ja sen tekemisestä.

Odotan satoa kasvihuoneesta innolla. Taimiksi on kasvatettu vähän kaikkea mahdollista ja sormet jo suorastaan syyhyävät tekemään ruokaa itse kasvatetuista vihanneksista. Vielä on kasvihuone kuitenkin tyhjänä ja taimet koristamassa keittiötä, joten hetken tässä saa ihminen vielä haaveilla. Siihen asti on tyydyttävä toisten kasvattamiin herkkuihin.

Kovasti haaveilen olevani hyvä kokki. Tai edes innokas, yrittävä, malttava tai luova. Siksi hankin viime kesänä Meri-Tuuli Lindströmin Mökin keittokirjan ja nyt tänä kesänä Riikka Kantinkosken ja Kaisa Niemisen Ruokakirjan sekä Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton  kattaus - kirjan. Olen tehnyt bataattiburgereita Emmi-Liian opeilla ja parsaa sitruunavoikastikkeessa Riikan ja Kaisan neuvoilla. 

Olen tässä elämän mittaan tajunnut sen tosiasian, että omat makunystyräni eivät ole lainkaan älykkäät, mitä kokkaukseen tulee. Tai sitten en vain ole kokannut tarpeeksi, joka on ainakin toinen puoli totuutta. Siksi käytän mielelläni valmiita reseptejä, enkä juurikaan lähde soveltamaan. Tai jos lähden, niin useinmiten lopputulos ei ole kovinkaan sykähdyttävä.

Oikeissa paperisissa keittokirjoissa on tunnetta. Tuoreen paperin tuoksu ja pehmeys sormissa, värien kauneus painetussa paperissa. Näissä kaikissa kolmessa kirjassa on visuaalisuus ja kuvat jo puoli ruokaa, erityisesti Ruokakirja lumoaa kuvillaan ja taitollaan. Kiitos kauniista kirjoista ja hyvistä resepteistä tekijöille. Te teette, me nautitaan.

9.5.2016

KASVIHUONE ON VALMIS

Kasvihuoneen muodonmuutos alkoi ihan vasta,  ja nyt se jo valmistui!
Voi veljet, siitä tuli hyvä! Laatikot rakennettiin kiertämään kasvihuonetta joka seinälle ja kumma homma muuten, että tila tuntuu vähintään puolet isommalta, vaikka astumatila kapeni oleellisesti. 

Valmiit laatikot käsittelin Osmo Colorin EcoGardenilla, sävyllä hiili. Tällä samaisella aineella olen käsitellyt jo aiemmin istutuslaatikoita, joten tiesin lopputuloksen olevan juuri se mitä toivoin. Sävy on tumma, mutta kuitenkin puunsyyt näkyvät hienosti läpi, näin ollen lopputulos ei ole suinkaan liian synkkä.

Tiilet sain ystävältä, joka ne jostain ilmaiseksi bongasi. Tällainen kasvihuoneen päivitys on mukavaa ja sinänsä helppoa hommaa, mutta kerrottakoot, että aika monta ihmistä oli tätäkin pikku huonetta remontoimassa. Oli eräs, joka rakensi laatikot. Toinen, joka toi löysi tiilet. Kolmas, neljäs, viiides ja kuudes, jotka kantoivat tiilet yksitellen pihan toiselta laidalta kasvihuoneelle asti. Seitsemäs ja kahdeksas, jotka naputtivat ylimääräiset laastit tiilien pinnalta. Iloitsen avusta. Itse osallistuin kaikkeen edellä mainittuun toimintaan siinä määrin, että takaliston alaosat huusivat muutaman päivän ajan hoosiannaa varsin kovaan ääneen.

Laatikoista tuli hyvät, lattiastakin. Tiilet olivat erikokoisia, joten lattiasta tuli pikkusen vänkyrä ja rujo - siitä tuli siis hyvä! Minusta siinä saakin olla elämää ja venkoilua, ei kaiken tarvitse tässä elämässä niin millilleen olla. Multaa ostin peräkontin täydeltä, vielä pitäisi kaksi samanmoista kuormaa kantaa perille, että laatikot saataisiin täytettyä. Sitten vain kannetaan taimikaverit varovasti kynnyksen yli uuteen kotiinsa.