20.11.2015

ENSILUMI

Ensilumi sataa tänään. Pakkasta ei ole kuin muutama aste, joten selväähän tuo on, että sulaa pois alta aikayksikön, jos pakkanen ei kiristy. Vaan eipä välitetä siitä - nautitaan niin kauan kuin tätä valoisuutta ja valkoista kestää, olipa kyse päivästä tai kuukaudesta! 

Aivan ei ehditty joulukuulle, että saatiin ensilumi maahan. Tapanani on ollut etsiä hyvät puolet asiasta kuin asiasta ja lumettomuudessa ehdottomasti paras on ollut se, kun pyörällä on voinut huolettomasti kulkea ilman pelkoa liukkaudesta. Autoa ei ole tarvinnut putsata lumen alta ennen tätä aamua vielä kertaakaan tälle talvelle ja ikkunoitakaan ei ole päässyt rappaamaan kuin pari kertaa joskus lokakuun puolella. Metsästä on päässyt helposti etsimään askartelumateriaalia, kun kinokset ovat puuttuneet.

Silti, kyllä ei tunnu talvi miltään ilman lunta! Kyllä on pimeää! Kyllä on märkää ja pyöräillessä saa olla vuorattu heijastimilla ja valoilla päästä varpaisiin, että uskaltaa hämärän tultua liikenteeseen. Kyllä saisi pimeys jo riittää! Elämme valkoisen ja kylmän talven ja joulun toiveessa, odotamme luistelua järvellä ja avantoa rantasaunan edessä. Siihen asti nautimme tämän päivän valkoisuudesta ja muistamme etsiä pimeydestä myös ne valoisat puolet.

19.11.2015

MAINOKSESTA KORISTEEKSI

Toiset mainokset vain ovat enemmän kuin toiset. Ne tekevät tehtävänsä ja saavat ihmisen haluamaan kaikenlaista jota ei välttämättä oikeasti tarvitsisi, mutta ne saattavat myös toimia oivallisesti joulukoristemateriaalina. Iittalan mainos inspiroi vääntämään muutaman joulutähden ja kauniita niistä tulikin! Tanssi-sarja on ihastuttanut allekirjoittanutta ilmestymisestään lähtien ja tuolloin tulikin suorastaan pakottava tarve hankkia uusi kahvipurkki mökille tällä ihanalla kuosilla.
Aiemmin viikolla kävin Iittalan myymälässä ja silloin nappasin mukaani tämän mainitun mainoksen. Kansien sisäsivut olivat niin jouluiset, että ne oli hyödynnettävä tähtiaskarteluun, mutta kevyesti jäi harmittamaan, kun toisen puolen kauniit kuvat menivät haaskuuseen - kaikkea ei näet voi saada kerralla.
Niinpä olin eilen epätavallisen iloinen mainospostia läpikäydessäni, sillä postista putkahti tuo samainen mainos ja sehän tarkoitti sitä, että saisin tähden myös kannen toiselta puolelta! Kannessa oli  tähden tekemistä ajatellen materiaalia oikein riittävästi myös tuolla kuvapuolella.
Tähti tehdään näin:
Leikkaa kaksi samankokoista neliötä (tällä kertaa materiaalia riitti 12x12 kokoiseen tähteen). Mitä tarkempana malttaa mittojen kanssa olla, sitä kauniimman tähden saa tehtyä.
Käännä paperi kuvapuoli alaspäin ja taita se ensin suorat reunat vastakkain. Sen jälkeen taita myös kulmat toisiaan vasten kolmioksi. Paperiin syntyy taitoksilla tähtimäinen kuvio.
Merkkaa kynällä vaaka- ja pystytaitosten puoliväliin piste. Tässä tapauksessa sakaran pituus oli 6cm, joten merkki piirrettiin kolmen senttimetrin kohdalle.
Leikkaa paperiin viillot merkkeihin asti.
Taita leikkaamasi viillon kulmat keskelle. Huomaa, että oikean kulman hakeminen saattaa tuottaa hieman haasteita - sakaran pää kannattaa yrittää saada mahdollisimman teräväksi. Taita kaikki sakarat kuvan osoittamalla tavalla.
Levitä liimaa sakaran toiselle puolelle ja taita sakara mahdollisimman tarkasti yhteen. Itse käytin tällä kertaa paperiliimaa, mutta ehdottomasti helpoin, nopein ja siistein liima sakaroiden liimaukseen on pikaliima. Yksi pieni tippa riittää ja sakarat tarttuvat yhteen muutamassa sekunnissa. Liimapuikon kanssa pitää olla tarkkana, ettei liima töhri kuvaa.
Liimaa kaikki neljä sakaraa yhteen ja ensimmäinen puolisko on valmis. Tee toinen tähtipuolisko samalla tavalla.
Halutessasi leikkaa kiinnityslenkki haluamaasi mittaan ja solmi se valmiiksi. Levitä liimaa sakaroiden tyveen ja liimaa puoliskot yhteen. Purista varovasti puolikkaita toisiaan vasten, jotta pinnat tarttuvat tukevasti toisiinsa.
Valmis! Tanssivat ketut hypähtivät postilaatikosta mainospinkan kautta suoraan joulun ykköskoristeeksi.

8.11.2015

TUIKUISTA JA ORAVISTA

Metsäaskartelut eivät ota loppuakseen. Pinterest on loputon aarreaitta luonnonmateriaaleista innostuneelle ja ideoita on enemmän kuin ehtii toteuttamaan! Tässä päivänä eräänä kaiversimme tyttäreni kanssa muutamaan omenaan tuikulle sopivan kolon, johon sitten tuon mainitun kynttilän täräytimme. Aivan herttaiset ovat kyllä ja ulkoilmassa säilyvät pitkään.

Oravista ja steariinista asiaa seuraa. Onko niin, että oravat ovat kovia himoamaan steariinia? Tuikkuihin jää aina jämää pohjalle ja joka ainoa aamu on tuikuista enää metalliset hylsyt jäljellä - jämästeariini kantoineen on hävinnyt kuin taivaan tuuliin! Viime talvena myös isoja pöytäkynttilöitä oli yritetty viedä lasipurkeista - purkki oli maassa kenollaan ja kynttilässä näkyi selkeät raapimisjäljet, kun pötikkää oli yritetty ujuttaa ulos purkista. Toisesta kynttilästä taas oli raavittu luumun kokoinen pala, luultavasti sekä kynsin että hampain. En edelleenkään tiedä onko kyseessä ryöstelevät oravat, mutta jäljistä on niin pääteltävä, enkä muutakaan vastausta keksi. Lisäksi en tiedä mitä varkaat kaikella tuolla steariinilla tekevät - vuoraavat pesäänsä talven varalle vai kenties valavat kynttilöitä pitämään kylmän loitolla?

Ihan paras steariiniryöstö on kuitenkin tämä, viime talvelta sekin. Täytin illalla ison metallipurkin täyteen tuikkuja, ihan piripintaan (vetoisuus varmaan reilu litra, sinne uppoaa hyvinkin montakymmentä tuikkua), joka erehdyksissä unohtui pihalle ikkunalaudalle yöksi. Aamulla metallipurkki oli maassa pöydän alla, eikä tuikun tuikkua näkynyt mailla eikä halmeilla! Kyllä siinä joutui ihminen pikkuisen silmiään hieraisemaan ja toteamaan, että nyt sai steariinivaras kerralla kunnon saaliin. 

Huvittava ajatus kertakaikkiaan, että ovat illalla lyöneet keskenään ylävitosta, kun huomasivat ajattelemattoman ihmisen jättävän kokonaisen aarrearkun vartioimattomana ikkunalaudalle yöksi. Yön pimeinä tunteina nuo pikisilmät ovat sitten hiipineet ovelassa muodostelmassa kohti purkkia, napanneet tuikun käpäliinsä, toisen pään päälle ja kolmannen hampaiden väliin - muutaman rohkeimman tietenkin pitäessä vahtia sivummalla. Se toheloin pudotti tietenkin purkin jossain vaiheessa kolinan kanssa lattialle, jolloin koko joukkio jähmettyi kauhusta paikoilleen. Helpotuksen huokauksen jälkeen anastus suoritettiin loppuun, heitettiin uudet ylävitoset ja varmassa piilossa tanssittiin voitontanssi tuikkukasan päällä. 

5.11.2015

TURVALLISTA TUNNELMAA

Rakastan kynttilöitä. Rakastan oikeaa tulta ja lepattavaa liekkiä, sekä tietenkin erityisesti kynttilän tuomaa tunnelmaa. Oikeaa kynttilää ja elävää liekkiä ei korvaa mikään, mutta on fakta, että joskus kynttilän pitäminen lyhdyssä esimerkiksi parvekkeella saattaa pelottaa, koska tulipalo ei ole leikin asia. Myös tuulella aito kynttilä on haasteellinen, koska vain harva lyhty saa pidettyä kynttilänliekin hengissä, kun oikein kova puuska yllättää.

Siksi olen nöyrtynyt hankkimaan tekokynttilöitä. Tekotuikkuja olen karsastanut oikein huolella - niistä kun näkyy kilometrin päähän, että tämä kynttilä ei ole aitoa nähnytkään! Liekki kun ei totta tosiaan näytä tippaakaan oikealta, vaikka kuinka muka lepattaisi. Periaate on siis toisinaan mennyt järjen edelle.

Nämä pöytäkynttilät kuitenkin menevät lähes täydestä. Materiaaliltaan ne ovat aivan aidon kynttilän tuntuiset ( = vahaa) ja niistä tuleva valo menee melkein oikean kynttilän liekistä. Hintaa näille kavereille tuli Minimanissa muutama euro, jonka oikein mielelläni pulitan turvallisemmasta parvekelepatuksesta. Kynttilöissä on ajastin, joka sammuttaa valon automaattisesti kuuden tunnin jälkeen, joten patterinkaan ei luulisi kuluvan ihan samantien loppuun. Tällaisia keksintöjä tarvitaan, jotta mahdollisimman monta tulipaloa vältettäisiin. Joskus on tärkeää tinkiä periaatteista ja satsata turvallisuuteen.

4.11.2015

PIENOISMETSÄ

Eräs marraskuun aamu valkeni niin valoisana ja aurinkoisena, että oli hyvä syy kaivaa metsäretkeltä mukaan tarttuneet luonnonantimet esille ja aloittaa pienoismetsän värkkääminen. 

Pienoismetsä on ajatuksena kauhean kiva, koska sen suhteen saa olla asiat vähän niin ja näin - kaikenlainen materiaali käy, eikä ole niin väliä kasvaako kaverukset oikeasti metsässä vieretyksin vai ei, vaan ne saa asetella alustalle justiin niin kuin itsestä parhaalta tuntuu! 

Yhden pienen ympyrän tein puolukanvarvuista. Vihreä rautalanka oli loppu, joten tuo hopeinen loistaa melko kirkkaasti ja kauas, joten on kaveri päässyt paikkailuun ja tukevoitunutkin tuon aamun jälkeen. Aikomukseni on vielä tehdä useampi kranssi, havuista ja varvuista, yhdessä ja erikseen. Nyt vasta päästiin alkuun. Jos oikein reippaaksi herkeäisi, niin hiemanko olisi kaunis kokonainen seinä, jossa olisi vaikkapa viisi erikokoista ja eri materiaaleista tehtyä kranssia kauniina kollaasina! Nähtäväksi jää muuttuuko haaveet todeksi, vai puhelenko vain.

Eläneen näköiset punasaviset ruukutkin valjastettiin käyttöön. Ovat niin kauhean komeat yhdessä nuo kaikki, eikä ulkona ole väliä, vaikka ovatkin hieman elämää ja uutta pintaa ottaneet itseensä. Se on vain karismaa. Sormet syyhyten odotan seuraavaa kirkasta aamua, kun aikaa on enemmän kuin kiirettä. Siihen asti nämä keskeneräiset kaverit saavat levätä pitkin ja poikin pöytää keskenään aivan rauhassa.

2.11.2015

SYYSSAUNA

Rantasauna on rantasauna, kylmällä ja pimeälläkin. Pyhäinpäivän vietimme mökillä isolla joukolla läheisten kanssa. Riittävästi kun oli vaatetta päällä, niin hyvin tarkeni ulkona lähes koko päivän, eikä mökin sisälle tungettu vasta kuin iltamyöhään. Lapset leikkivät pimeäpiilosta taskulamppujen avustuksella ja nuotio lämmitti aikuisten keskusteluja. Ja sitten ihan viimeisenä, melkein yöllä, lämpeni sauna.

Vesi on laskenut monta metriä sitten kesän. Näyttää hassulta, kun saunan terassin portailta ei pääsekään suoraan veteen, vaan portaat päättyvät kuivalle maalle. Lähes veden päällähän sauna on siitä huolimatta.

Mökki ei ole mökki ilman saunaa, niin se vain on. Jos kotona en olekaan mikään saunaintoilija, niin kyllähän mökkisauna on aivan asia erikseen. Mökkisauna ei ole vain sauna, se on joka kerta elämys ja joka kerta hieman erilainen kokemus.

Pyhäinpäivän naisten saunavuoro menee näin: 
Riisutaan pukuhuoneessa, jossa on sopivan lämmintä. Mennään saunaan, huuhdellaan ja otetaan ensimmäiset löylyt, puolikas kauhallinen saa jo haukkomaan henkeä ja painumaan kippuraan. Otetaan pyyhkeet tai sitten ei ja mennään ulos vilvottelemaan, +5 - astetta tuntuu mukavan kirpakalta. Lapset uskottelevat veden olevan edelleen kesälämpöistä ja kapuavat portaat alas järveen. Pikainen kastautuminen ja äkkiä takaisin saunaan. Tämä toistetaan kolmeen tai neljään kertaan, välissä hörpätään saunajuomaa ja huomataan valoa vasten, että sataa lunta! Vai onko se vettä? On niin pientä ja tihuuttaa, että ei oikein saa selvää. No, lunta tai vettä, se ei lapsia hidasta, vaan järveen painutaan vielä kerran. 

Sitten pestään huolella. Saavissa sekoitetaan kiukaan kyljestä kuumaa vettä juuri järvestä nostettuun jääkylmään, pitää olla varovainen, kuuma on todellakin kuumaa. Alalauteella pestään vuorotellen, kauhalla kipataan, itse tai avustettuna. Sitten pukuhuoneeseen kuivaamaan ja pukemaan ja seuraava pestävä kauhan alle. Pukuhuoneessa ei meinaa millään saada vaatteita päälle, vaatteet tarttuvat nahkeaan ihoon kiinni. Pitää mennä ulos pukemaan loppuun asti, sukat ja muut. Sitten äkkiä lämpimään mökkiin, ettei palellu. 

Mökkisaunomisessa tunne ja kokemus voittaa puhtauden kevyesti, kotona ehtii sitten läträtä juoksevan veden alla. Minä rakastan mökkisaunomista.