27.10.2015

TERASSILLA

Mustan mökin terassi on kiva. Se on kiva, vaikka siellä on vähän mitä sattuu missä sattuu, eikä sen suhteen olla ehditty juuri mitään tekemään. Ei edes saamaan korituolia kattoon, vaan se on pönöttänyt maassa turhanpanttina koko kesän. Sitten kun terassia ehditään oikein miettimään ja laittamaan, sitten se ei ole enää kiva - se on täydellinen!

Terassi oli ihan ensimmäinen asia, johon mökillä ensivierailulla ihastuin. Näin sen samantien mielessäni valmiina - korituoli tuulelta suojassa nurkassa roikkumassa, lampaantalja rennosti pehmikkeenä ja kirja valmiina odottamassa lukijaa. Järvelle päin olisi pieni aamiaispöytä, jossa saisi hörppiä kahvia ja ahmia samalla maisemaa silmien kautta. Sateisella ilmalla saisi nauttia raikkaasta ilmasta ja hörppiä kahvia edelleenkin - sateelta suojassa. 

Nyt terassilla on vähän kaikenlaista, kaikki muu on edellisen asukkaan peruja, paitsi metallihylly ja juuri se korituoli. Valkoiset matot siirtyivät sisätiloista terassia piristämään näin väliaikaisesti, tilaan täydellisesti istuvat ja sopivat matot tulevat vastaan sitten, kun sen aika on. Nyt nuo vähän liian pienet ja erityisen helposti likaantuvat kelpaavat oikein hyvin. 

Terassi on oikeasti aika iso, sillä se jatkuu sopivan matkan nurkan taakse. Nurkan takana piileksii esimerkiksi kaatopaikkakeikkaa odottava pari metriä korkea kulmakaappi, josta pitäisikin päästä eroon mahdollisimman pikaseen. Lipasto (joka paljastuikin tuhoamishetkellä melkoisen ampiaisjoukon kodiksi) ja muuta tuikitärkeää terassikalustusta on hävitetty viime kesänä. Muutenkin tilaa on raivattu ja hämähäkinseittejä hävitetty reippaalla kädellä. Uudet kattopellit odottavat valmiina pinossa asentamista. Mökin katto kaipaa kipeästi uusimista ja se onkin ehdottomasti ensi kesän tehtävä numero yksi.

Terassillakin suoritettiin viikonloppuna syyssiivous. Kaikenlainen ajelehtiva tavara keräiltiin oikeille paikoilleen, vähän lakaistiin ja mattoja puisteltiin. Hyvä terassi se on, mutta siitä tulee paras!

21.10.2015

SYYSTALKOOT

Puita on ja lehtiä riittää, siinä oivallinen syy järjestää pienet syystalkoot. Viikonloppuna saimme veljeni perheineen seuraksi mökille pienen haravointiurakoinnin merkeissä. Palkkioksi luvattiin virkeää mieltä ja vaahtokarkkeja, mutta olivat mokomat ostaneet omat vaahtokarkitkin matkalla kaupasta, joten kiitokseksi saivat lämmintä kättä, sekä tietenkin lupauksen vastapalveluksesta.

Haravointi ei ole kuunaan kuulunut lempipuuhiini. Jos rehellisesti sanon, niin olen suorastaan kammonnut ja vältellyt tuota niskat jumittavaa puuhaa viimeiseen asti. Toisinaan on lehdet saatu jotenkuten kasoihin, mutta siihen on sitten suurin osa jämähtänyt talven ajaksi. Viikonloppuna tajusin syyn - haravoitavaa pinta-alaa on ollut liian paljon ja tekijöitä liian vähän! Yksi plus yksi on kaksi, ja siinä jos pistetään haravointikammoinen suorittamaan liian suurta tehtävää, niin tietäähän sen miten käy. 

Näin ollen - pitäkää talkoita! Jo muutama lisäkäsipari tekee ihmeitä ja valmista tulee ihan huomaamatta. Itse ainakin otan ilomielin talkookutsuja vastaan ja varsinkin ulkotiloissa suoritettavat talkoot ovat kaikilta osin vain piristystä. (Enemmänkin talkookutsuja saisi tulla, nykyaikana kun ei taideta oikein muistaa tuota vuoroin vieraissa - periaatetta talkoitten muodossa, vaan tuskanhiki otsalla tehdään vängällä kaikki ihan ite ja sitten itketään, kun on niin rankkaa ja miten inhotaankaan haravointia.)

Hernekeitto kuuluu tietenkin talkoisiin, unohtamatta grillattuja vaahtokarkkeja ja kahvia. Lidlin salmiakkisuklaa lähes korvaa sen taannoin 90-luvulla myydyn Fazerin suklaapatukan, jonka sisältä löytyi salmiakkisia palleroita.

18.10.2015

KASVIHUONE TALVIUNILLE

Näin syyslomalla on vihdoin ehditty muutamaksi päiväksi laittamaan mökkiä talvikuntoon. Kasvihuone oli tietenkin ottanut itseensä ensimmäisistä pakkasista ja viimeisistä kesäkurpitsoista oli jäljellä muisto vain. 

Kasvihuone on mökin edellisten asukkaiden hommaama ja vaikka itse en niin tuosta muovisesta ulkonäöstä välitäkään, niin kasvihuone kuin kasvihuone - kelpaa kyllä! Sisäpuolellaan on vähän sinnepäin olevia asioita ja siellä säilytellään myös jos jonkinlaista rompetta. Laatikot on niin ikään aiemmin nikkaroitu ja ensi kesänä onkin tarkoitus tehdä sisäpuolelle ihan kunnon laatikot, kummallekin seinustalle. Nyt sinne sopii säilöä lumelta ja vedeltä suojaan vähän kaikenlaista sekalaista, kun huone kerran muutenkin vielä odottaa toimivia kasvualustoja. 

Kasvihuoneen ulkopuolella töröttävät mustat itse tehdy laatikot ovat nekin päässeet vallan villiintymään ja ovatkin melko ryönäisiä. Koko tuo aitan alapuolella oleva rinne ja kasvihuoneen edus kaipaa totisesti muokkaamista ja ulkoasun kohentamista. Sen aika lienee sitten ensi kesänä.

Miten sitä muka malttaa odottaa kevääseen asti, että pääsee oikein huolella taimia kasvattamaan ja kasvihuonetta laittamaan? Siihen asti - hyviä talviunia.

16.10.2015

SUMU

Sumussa on sitä jotain. Se on kuvauksellinen, salaperäinen, kiehtova, pelottava, kaunis. Tuttu ja silti tuntematon. Sumussa kulkeminen on jännittävää - kun ei tiedä, mitä edestään löytää. Autoillessa sumu taas ei tunnu niinkään mukavalta, silloin kun korostuu erityisesti tuo edellisen lauseen loppu - kun ei tiedä, mitä edestään löytää.

Aikoinaan harrastimme sumuaamujen metsästämistä. Illalla tihrustimme, että huomenna on mahdollisesti sumua, joten pistimme herätyskellon soimaan aamuyöstä ja suuntasimme kamerat olalla kaunista sumumaisemaa metsästämään. Kuvasimme lähinnä itseämme, nuoria ja nättejä kun olimme, mutta myös huurteisia kasveja, sumuverhon takaa pilkistävää maisemaa ja syksyn värejä. 

Sitten se aamuyöstä herääminen vain jäi, nukkuminen houkutteli liikaa. Nämä kuvat vilahtivat vastaan autoillessa, enkä voinut vastustaa kiusausta kääntyä takaisin ja kaivaa kameraa esiin. Monen vuoden tauon jälkeen tein päätöksen, että aamuöinen herätyskellon pirinä saa tulla osaksi myös tätä syksyä. Koska sumussa on sitä jotain.

15.10.2015

PARAS AIKA VUODESTA

Se on ehdottomasti juuri nyt! Aamuisin pakkasta on muutama aste, ei kuitenkaan kymmentä vielä. Ikkunoita pitää rapata, kun aamulla suuntaa autolla liikenteeseen, mutta haittaako se, jos aurinko paistaa? Eipä haittaa. Ei haittaa kirpakan kuulaat aamut, ei lämpimät päivät ja viileät illat. Ei haittaa tarttua neulepuikkoihin, työstää villasukkaa jälkikasvulle, pyöräillä posket punaisiksi ja sormet kalikoiksi (koska ei vielä tajua, että niitä ihan oikeasti tarvitsee.) Arki on vielä uutta ja innostavaa ja kesästäkin tuntuu olevan vasta hetki.

Menee vanhan toistoksi, tämä syksyn ylistäminen. Minkäpä sille mahtaa, kun luonto pistää parastaan. Kauneutta löytyy minne vain silmämunansa suuntaakaan. Onko muka kauniimpaa taideteosta olemassa, kuin aamuinen huurre ruoholla ja oksilla? Kesäkukat alkavat sanoa hyvästejä, se on ainoa surullinen asia. Kauan tosin ehdittiinkin tuntea, melkein puoli vuotta, kesä kun jatkui niin pitkälle syksyyn. Muutaman kaverin pelastin sisätiloja piristämään, mutta ihan kaikkia ei kuitenkaan pysty paapomaan talven yli.

Mökille autoillessa on kukkulaa ja laaksoa, kauneutta niin kauas, kuin katse yltää. Luonto näyttää syksyllä niin satumaiselta. Ja melko satumaista on muuten sekin, että kasvihuone kasvattelee yksinänsä aikamoisia kesäkurpitsanjötiköitä! Taitavat olla siis melkoisen pienihoitoisia kavereita nämä.

10.10.2015

KORVAPUUSTIPÄIVÄ

Kansainvälinen korvapuustipäivä oli viime viikonloppuna. Se selvisi vasta, kun olin aamulla herännyt outoon ajatukseen leipoa pullaa (edellisestä pullanleivontapäivästä oli hurahtanut aikaa reippaasti yli puoli vuotta), tehnyt työtä käskettyä ja jaellut onnistuneita tuotoksia niin omille, kuin naapurustonkin lapsille. Illalla luin jostain, että juuri tuona päivänä kuuluikin ehdottomasti leipoa pullaa, joka ei varsinaisesti kuulu suosikkitekemisiini tässä maailmassa. Jotain mystistä oli siis jo viime viikonloppuna ilmassa.

Ja tänään taas! Kaikkihan sen tietää, että mikään ei maistu niin hyvältä, kuin metsässä nuotion ääressä kitusiin vedelty kanelipulla. Siinä tiivistettynä syy, miksi pulla tuoksuu meillä myös tänään. Syysloma tuo tullessaan niin pieniä metsäretkiä, kuin pidempiä vaelluksiakin, enkä keksinyt tarpeeksi hyvää syytä olla leipomatta pullaa reppuun pakattavaksi. Kyllä nyt kelpaa. 

Olen pari vuotta pitänyt silmät auki pellavan varalta. Se on kaunis ja ajaton materiaali ja erityisen kiitollinen siitä, että myös silitysrautaa pelkäävä kansalainen pääsee helpolla - sen kun kuuluu olla ryttyinen. Ainakin niin uskottelen itselleni, ja kaunishan se onkin kurttuineen päivineen. Harmi vain, kun rahapussini ei oikein tykkää pellavan hinnasta, vaikka laadusta ja ajattomuudesta mielellään maksankin. Siksi hypinkin riemusta, kun löysin marketin ale-laatikosta puolesta puoleen hintaan pellavapöytäliinoja, joita hamstrasinkin sitten heti kerralla neljä kappaletta - yksi päätyi tyynynpäällisiksi ja käsipyyhkeiksi, kaksi verhoiksi ja neljäs pääsi alkuperäistä tehtäväänsä suorittamaan ruokapöytään. Pihi kiittää - ja ottaa kolmannen kanelipullan.

4.10.2015

SYYS MYRSKYÄÄ

Auton ikkuna oli jäässä eräänä aamuna. Oli kaivettava parkkikiekko hanskalokerosta, että pääsi liikenteeseen. Enää kukaan tuskin puhuu kesästä tai alkusyksystä, vaikka varsin pitkään siltä tuntuikin. Ruska on nyt kauneimmillaan ja pian ohi, nyt nautitaan täysin rinnoin luonnon kauniista väripaletista. 

Eilen ajoimme maisemissa, jotka saavat ihmisen maaseutukaipuun pintaan aina uudestaan. Puimurit työssään pelloilla, heinäpaalit ja laiduntavat lehmät. Aurinko paistoi, lämpömittari kipusi yli kymmenen asteen ja oli oikeastaan ihan täydellinen syyspäivä, parempaa ei olisi voinut toivoa. Toista se oli sitä edellisenä päivänä, kun syysmyrsky jylläsi läpi kotomaan ja kaatoi matkallaan puun jos toisenkin! Sähköttömyyttä kesti kuitenkin meilläpäin vain hetken ja nyt toivomme, että myrsky ei tehnyt kovin pahoja tuhoja mökillä. Nämä kuvat on nimittäin viikon takaa ja tänään on lähdettävä tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.

Muitakin toimia talvea varten on suoritettava - laituri on jo nostettu rannalle ja soutuvene käännetty ylösalaisin, suurin osa ruokatarpeista on jo kuskattu pois mökiltä ja petivaatteet ja muut oleelliset olisi myös aiheellista noutaa pois kylmästä mökistä. Emme nimittäin usko, että enää tälle syksylle yövytään mökillä, saattais tulla vilu, lämmitys kun hoituu pienen takan avustuksella tai ilmalämpöpumpulla. Päiviä ja iltoja mökillä varmasti vietetään yhtä ahkerasti kuin tähänkin asti, mutta yöpymiseen suhtaudun pienellä varauksella. Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka mökki-ikävä iskee niin pahasti, että on pakattava petivaatteet mukaan ja körötettävä kuitenkin talven mittaan yöksi sinne, missä sielu ja ruumis saa levätä.