28.9.2015

ROMPETORILLA

Syksy on tullut mökillekin ihan toden teolla. Väriloisto on kaunista katsella, eikä astumatilan vallanneet lehdetkään tunnu vielä rasitteelta, ainoastaan luonnon koristeilta. Luonto valmistautuu lepäämään, johan se aikansa vehreyttä loistikin. Vaikka nautinkin syksystä, sen väreistä, tuoksuista ja tunnusta kasvoilla, silti - ainahan kesää tulee ikävä. Pieni haikeus hiipi eilenkin rintapieleen, kun mökillä ja metsäteillä päivää vietimme. 

Kesällä vietettiin kotipaikkakunnallamme jokavuotista rompetoria, josta onkin tehty makoisia löytöjä lähes joka vuosi. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi armeijanvihreää valaisinta, jotka vielä toistaiseksi saavat majailla puuliiterissä. Joku niiden muodossa vetosi siinä määrin, että kympillä oli noukittava tuo pariskunta mukaan. Tulevat saamaan pintaansa uuden värin, ensin toki hiotaan ja putsataan, ja ne ripustetaan mökin keittiöön sitten kun sen aika on. Tykkään kun ovat tuollaiset oikeasti vanhat ja rähjäiset, johtokin pitää laittaa uusiksi. Niissä on luonnetta ja säilyttävät luonteensa vaikka saavatkin pintaansa uuden värin. Johdot menevät toki myös vaihtoon, tämänhetkiset eivät juuri vakuuta.

Emme ole ehtineet tehdä mökin ympäristölle vielä oikeastaan yhtään mitään, vähän on trimmeriä heiluteltu, mutta muuten on vielä edellisen omistajan näköinen. Tykkään kyllä, että saa olla asiat vähän sinnepäin, ei se mökille ole niin justiin. Ensi keväänä pääsee sitten ihan kunnolla laittamaan paikkoja oman näköiseksi. Ja siltikin saa olla vähän sinnepäin. Tärkeintä on, että tuntuu kotoisalta, eikä turhia viitsi alkaa stressaamaan tai aikatauluttamaan.

27.9.2015

KEITTIÖSUUNNITELMIA

Viime viikonloppuna ehdin vihdoin mökille mitan ja penaalin kanssa. Monta viikkoa ehti sormia syyhytä keittiötä mittailemaan ja piirtämään, mutta arjen aikataulu ei vain antanut periksi. Lopulta odotus palkittiin ja olipa hauska huomata miten kaukana kuvitellut ja oikeat mitat olivatkaan toisistaan! Mitta on siis erittäin tärkeä kaveri, kun suunnittelee tai miettii yhtään mitään.

Keittiön remontti on - sitten joskus. Minkäänlaisia aikatauluja tai paineita ei tästä aiheesta oteta, mutta kun suunnittelu on vain niin mukavaa! Sitäpaitsi on ihan järkevääkin piirrellä ja kirjoitella ajatuksia talteen, asiat kun tuppaavat jalostumaan yleensä parempaan suuntaan, mitä enemmän aikaa kuluu. Eipähän tule tehtyä äkkinäisiä päätöksiä, kun kuitenkin näinkin isosta remontista on kyse.

Tai no, isosta ja isosta. Mökin keittiö ei tottamaar ole kovin iso (kuvia seuraa sitten joskus myöhemmin), vaan leveyttä löytyy muutama metri ja pituutta hiukan enemmän. Keittiö on remontoitu vuonna 2008, joten se on oikein hyvässä kunnossa. Olisi myös ilo kirjoittaa, että kaikki toimii, vaan kun ei toimi! Yksi asia harmittaa ihan vietävästi - ja se on huono suunnittelu. Keittiö on järvelle päin, mutta siinä on yksi ihan onneton pieni ikkuna, joten se on pimeä, eikä mitä kauneimmista maisemista ole näin ollen mitään iloa. Toisekseen siellä on käsittämätön määrä kaappeja - alakaappeja, yläkaappeja ja apupöytäkaappeja. Kaappeja voi siis olla myös liikaa, sillä ne rajoittavat esimerkiksi juuri sitä valonmäärää, mutta myös useamman ihmisen liikkumista keittiössä yhtä aikaa. Lisäksi keittiö on punainen, joka on sinänsä kiva väri, mutta ei istu mökkiin ja sen ympäristöön tippaakaan.

Sormet siis syyhyää! Uusi, iso ikkuna (ja näin ollen myös järvinäkymä ja luonnonvalo) tupsahti jo käsiin vähän vahingossa. Siihen kun lisää harmonisen värimaailman, järkevän määrän kaappeja, avohyllyjä sekä itse suunnitellun ja valmistetun apupöydän, päästään asetelmaan, josta suunnitelmat nyt keittiön osalta lähtevät liikenteeseen. Se milloin toteutukseen päästään ja miltä keittiö lopulta tuleekaan näyttämään - se on jo aivan toinen juttu.

21.9.2015

SUOLAISIA LÄTTYJÄ

Joku aika sitten vierailin ystäväni luona, joka tarjoili sen verran makoisan tortillalounaan, että se jäi pidemmäksikin aikaa mieleen kummittelemaan. Niinpä eräänä iltaruokana mökillä nautittiin pikkuisen varioitu versio tuosta mainitusta lounaasta, ja yhtä hyvältä maistui tämäkin!

Teimme lättyjä, koska mökillä kuuluu tehdä lättyjä. Olemme kesän mittaan testanneet erinäisiä täytteitä, koska perinteiset kermat ja hillot alkavat tulla korvista melko nopeasti. Makeista täytteistä voiton vie ehdottomasti grillatut hedelmät ja turkkilainen jogurtti, mutta suolaisten kategoriassa kultaisen mitalin ansaitsee kyllä nämä kikherne-täytteiset lätyt. Tähän täytteeseen sain oivallisesti sulautettua myös lähes ainokaisen kasvihuoneeni valmistaman kesäkurpitsan.

Lätyn päällä lepää siis kiherneitä (yksi purkki, murskaa haluamasi verran ja kuullota öljyssä), tomaatti paloiteltuna, avocado viipaloituna, kesäkurpitsa pilkottuna ja pannulla pehmennettynä, fetajuustoa sopivassa määrin, timjamia kourallinen sekä tietenkin suolaa ja pippuria maun mukaan. Höysteenä on smetanaa.

20.9.2015

SYKSYN VÄRIT

Syksyn värit ovat aina olleet ne, jotka ovat koviten kolahtaneet. Ne olen tuntenut omiksi henkisellä puolella koko elämäni, värikarttojen mukaan olenkin syksy. Tumma vihreä, murrettu keltainen, täyteläinen luumu. Punatukkaisten sukua. 

Tämä päivä oli oikein oiva esimerkki täydellisestä syyspäivästä. Pyöräretkelle pakattiin eväät mukaan. Viljapellot aaltoilivat keltaisina vienossa tuulessa, hylätyn talon pihalla syötiin voileivät ja juotiin kaakaot. Lähes kaikki näyttää kauniimmalta syksyssä.

Mutta se hylätty talo - se näytti vain surkealta. Ikkunat rikottuina, kalusteet hakattuina ja tavarat levitetty pitkin lattioita ja osittain pihaakin. Vaatteet roikkuivat hengareissa, lähes kaikki muu olikin viskelty ympäriinsä. Miksi? En tiedä kuka talon omistaa ja miksi se on nyt siinä kunnossa kuin se on, mutta pahalta tuntui. Kuvia en viitsinyt ottaa, se tuntui häväistykseltä. Pihapiirissä pystyi kuitenkin vielä aistimaan entisen elämän - portin kolahduksen, verkkaiset askeleet pihapolulla, leivinuunin lämmön, tulen rätinän. Mielikuviin sekoittui syksy tuoksu. Kunpa joku antaisi tuollekin paikalle vielä uuden elämän.

17.9.2015

KIERRÄTETYT

Tänään on varsin syksyinen päivä, taivas on pilvessä, eikä lämpökään juuri niveliä helli. Tien varret ovat keltaisena lehdistä ja aamut ja illat ovat mukavan kirpakoita. Rakastan syksyn tuoksua, sitä ei voita minkään muun vuodenajan tuoksut.

Viime viikolla kävin kierrätyskeskuksessa hyvällä onnella, joten jatkan vielä astialinjalla. Kierrätystavaratalosta löysin uudelle mustalle morttelilleni kaverin pienemmästä marmorisesta. Ehkä kaksi morttelia on liikaa, kun ruoanlaitto ei satu olemaan mikään intohimo numero yksi. Tai ehkä kaksi morttelia innoittaa ja inspiroi ja yhtäkkiä muutun ruoanlaittointoilijaksi? Ken tietää, mutta ei kerro. Palatakseni asiaan, löysin siis pienen morttelin, josta tulee vähintään keittiön kaunis koristus ja eiköhän se joskus käyttöönkin pääse. Toinen luottokaveri on sirotin, joita ei aiemmin mökiltä yhtään löydykään. Metsästyksen alla on keittiöön kunnon pippuri- ja suolamyllyt, mielellään kierrätettynä nekin, mutta eiköhän tällekin sirottimelle käyttöä löydy. 

Istutin loppukesästä maustekasvin siemeniä laatikkoon, mutta en enää millään muista kasvin nimeä. Maistuu pippuriselle ja vähän makealle, muistelen sitä suositeltavan keittoihin ja liharuokiin. Kertaakaan ei ole vielä käyttöön ehtinyt, joten kiire tulee, että ei mene koko sato hukkaan. Ensi kesänä paremmalla onnella (ja enemmällä ajalla) tämän puutarhanhoidon kanssa.

15.9.2015

BAMBU

Aiemmin jo mainitsin, että mökillä on edelleen kaapit täynnään entisen omistajan jälkiruokakulhoja ja kukkakuosisia lautasia. Oikein sorjia ovat ja ajavat asiansa - hyvin pitelevät annoksen kasassa, siihen hommaanhan ne on tehty. Mutta silti, ei tunnu hyvältä. Olen koko kesän valinnut mieluummin kertakäyttömukin, eikä sekään tunnu yhtään sen paremmalta. 

Kotona on tietenkin astioita, mutta ei niitä ihan kaikkia raaski mökille kantaa, tai pian ei ole kotona mitään mille annoksensa kasata. Pihi jantteri ei kuitenkaan raski panostaa kerralla isosti mihinkään sarjaan ja sitten toisaalta ei tee mieli hankkia mitään väliaikaisastiastoa halvalla, niistä kun ei pääse sitten ikinä eroon. Toisekseen mietitytti porsliinin ja lasin kestäminen mökkiolosuhteissa lasten kanssa, useimmiten kun pöytä katetaan pihalle. 

Ja sitten hypähti bambukuitu syliin punaisella lapulla varustettuna! Mukit ja lautaset miellyttivät myös muodoiltaan ja väritykseltään mitä suurimmin, ovat kuin mökille tehdyt, eikä tarvitse pelätä putoamista ja välitöntä rikkoutumistakaan. Viereisestä kaupasta löytyi niin ikään ale-laarista puoleen hintaan bambuiset tarjoilukulho sekä pyöreät säilytysrasiat, joihin kuuluu lisäksi kansi, mutta joita voi käyttää myös tarjoilemiseen. Nämä kaverit saavatkin palvella nyt sen minkä palvelevat, käsittääkseni bambukuitu on kuitenkin varsin kestävä materiaali. Pikkuhiljaa keräilen sitten siihen jotain mukavaa porsliiniastiastoa rinnalle.

14.9.2015

TISKAAMISESTA

Tiskaaminen on asia, joka ei ole mökillä vielä aivan varmoissa kantimissa. En tiedä missä edelliset omistajat ovat astiansa putsanneet, enkä ole itsekään vielä keksinyt mitään vakituista paikkaa, vaan mustat altaat kannetaan milloin mihinkin sattuu mahtumaan. Ei hyvä.

Olen näes saanut iskostettua pääkoppaani, että tiskaaminen mökillä on rasittavaa. Se on tylsää ja ärsyttävää, koska juoksevaa puhdasta vettä ei ole ja vesi tuntuu muutenkin aina loppuvan kesken. Tai ainakin pelko puhtaan veden loppumisesta on olemassa. Silkkaa tekosyytä siis kaikki tyynni, koska Suomesta ei kyllä vesi lopu kesken ihan hetkeen. Uskoisin.

Nyt on kuitenkin helpotusta tiedossa, kun löysimme jokunen viikko sitten kaivon, joka oli paitsi likainen, niin myös silmämääräisen puhdasvetinen. Tiedämme, että naapurimökin kaivoon tulee puhdasta vettä suoraan lähteestä, joten elättelemme toiveita, että saamme omankin kaivon putsattua ja sitä myöten veden roudaaminenkin vähenee.

Tekosyy numero kymmenen on tiskauspaikan puuttuminen. On tiskattu penkin päällä, pöydällä ja portaalla. Haaveissa siintää katettu ja simppeli, toimiva kesäkeittiö, johon saisi kaivosta tulemaan veden suoraan. Sinne rakentuisi niin grillipaikka, kuin tiskauspistekin. 

Faktahan on nimittäin se, että oikeastaan tiskaaminen on oikein terapeuttista puuhaa, eikä se kotona tunnu ollenkaan epämiellyttävältä, kun tiskauspiste on oikealla korkeudella ja kaikki toimii. Täten päätän asettaa pääkoppani oikeaan asentoon tuota mökillä toimitettavaa kotityötä kohtaan ja yritän keksiä jonkin toimivan väliaikaisratkaisun. Valittamalla kun ei tuppaa saamaan mitään aikaan, ainakaan hyvää. Tai puhdasta tiskiä.

13.9.2015

SYKSY

Tänä viikonloppuna ehdimme pitkästä aikaa mökille. Koulujen ja päiväkotien alkaminen on saanut arjen kiireiseksi ja viikonloputkin ovat kuluneet ihan muissa maisemissa. Parin viikon poissaolon aikana mökille oli tullut syksy.

Olen alkanut todenteolla suunnitella ja miettiä mökin tulevaa keittiötä. Keittiöremontin toteutumista odotellessa onkin hyvästi aikaa hävittää edellisen omistajan mansikanmalliset jälkiruokakulhot ja muut ja nostaa tilalle jotain enemmän omaan makuun sopivaa. 

On ollut hauska huomata, miten mieli automaattisesti hamuaa mökille kaupan hyllyltä jotain tummaa ja jykevää, kun taas kotona on suosittu vuosikaudet vaaleaa ja hennompaa. Ihan selkeästi siinäkin on oma juttunsa, psykologista suorastaan, miten ihminen kaipaa rauhantyyssijaansa ja piilopaikkaansa kestäviä elementtejä ja tuntemuksia. Näin tämän asian pienillä aivoillani tänään päättelin. Toinen syy tumman ylimarssiin on musta mökki, sinne ei jotenkin hentosta kuulukaan kantaa, kun on niin tumma ihan itsekseenkin.

Letti-muki on poistuva tuote juuri tässä värissä, joten onnekkaasti nappasin itselleni lähes viimeisen vitosella. Se on ehdoton mökkitunnelman luoja, enkä suostu ryystämään enää mistään muusta mukista. Mortteli on pitkäaikainen haave, nyt jo testattu ja hyväksi todettu. Kulhot löytyivät käytettynä ja kannu jäi vaivaamaan sen verran mieltä, että se oli viikon kypsyttelyn jälkeen hankittava.

Näissä astioissa on syksyn sävyt ja juuri siksi ne tällä hetkellä niin kovasti miellyttävätkin verkkokalvoja. Kirpeät illat ja lämmittävä kuppi kourien välissä - en pyydä enempää.