26.8.2015

VENERETKELLÄ

Sunnuntai oli aivan uskomaton hellepäivä. Aamulla heräsimme ensi kertaa tälle kesälle mökillä niin, että aamulla pihalla astuessa oli vastassa niin aurinko, kuin hellekin. Vasta elokuun loppupuolella saimme siis kokea tuon maagisen tunteen, jota yleensä pitää kesässä ja varsinkin mökkeilyssä ihan itsestäänselvyytenä. Mutta kuten tämän kesän suosituin puheenaihe kertoo - kylmää ja vettä on koko kesä- ja heinäkuun riittänyt.

Mutta viime sunnuntai, sitä en unohda! Kömmimme aitasta aurinkoon ja helteeseen. Pikaisesti kahvi tulille, aamupuuro lautaselle ja pihakeinuun fiilistelemään. Sen jälkeen pakkasimmekin pienet eväät mukaan ja suuntasimme sähkömoottorilla varustautuneen soutuveneen siivittämänä järvelle. Ymmärtänette, että soutuvene ei oikeasti varsinaisesti lentänyt vetten päällä, kun kyydissä oli veneellinen kansaa ja moottorikin varsin pieni, mutta mihinpä siinä kiire ihmisellä.

Putputtelimme lähisaaria ympäri ja tähystimme mukavaa uintipaikkaa. Sellainen tulikin lopulta vastaan suojaisassa poukamassa. Karautimme veneen rantaan, kiipesimme kivelle ja nautimme auringosta. Ei ole tänä kesänä ihminen juuri aurinkorasvaa tarvinnut, joten kevyt kärähdyshän siinä pääsi tapahtumaan untuvikolle. Nenänvarsi punottaa mukavasti vieläkin muistona ihanasta kesäpäivästä.

Takaisin mökille tultiin nälkäisinä. Kaivoimme jääkaapista eilisen salaatin ja paistoimme pestolohta kaveriksi sekä lisukkeeksi kreikkalaista jogurttia sitruunamelissan lehdillä maustettuna. Uskokaa kun sanon, että pestolohi ei välttämättä näytä kovinkaan houkuttelevalta, mutta maistuu sitäkin paremmin!

25.8.2015

KIERRÄTYSKESKUKSEN KAUNOTAR

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, mökin sisustus ei tällä hetkellä verkkokalvoja suuremmin hivele. Viime viikolla löysin kierrätyskeskuksesta oikein passelin pyöreän pöydän pinnatuoleineen ja heti muutama päivä sen jälkeen tämän oivallisen valaisimen.

Raha ei kasva puussa, opetti jo äitini aikoinaan, kun lelukaupasta uutta jojoa itselleni himosin. Ei kasva tänäkään päivänä, vaikka muuten maailma onkin kovasti muuttunut noista ajoista. On johdottomat puhelimet ja internetti, hyydykekaakkua ja ajokorttikin takataskussa - rahaa ei siltikään tunnu koskaan olevan liiaksi asti. Niinpä mökin uusittu sisustus tulee olemaan hyvinkin pitkälti kierrätettyä tai itse tehtyä, aivan kuten aitankin muodonmuutoksessa. 

Näin ollen tämä kultainen lamppu oli löytö parhaasta päästä - tavallinen kun monesti on myös ajaton. Sitä en tiedä kenellä ja missä tämä valaisin on killunut, mutta meillä se tulee justiinsa suoraan siihen pyöreän pöydän päälle. Siinä roikkukoon koko kahdeksantoista euron komeudessaan ja tuokoon valoa kansalle. Kelpaa mulle!

24.8.2015

HERNEET ÄMPÄRISSÄ

Keväällä ystäväni kertoi törmänneensä lehdessä ajatukseen kasvattaa herneitä ämpärissä. Idea jäi hautumaan ja seuraavan kerran rautakaupassa käydessäni lähtikin mukaan jättikokoinen musta saavi, johon porasin reikiä pohjaan ja täytin sopivasti mullalla. Herneetkin tökin multaan liottamatta, kun en moisesta ollut kuullutkaan. Aikansa muhittuaan ne alkoivat kuitenkin kasvattaa ensin hentoa pientä vartta ja lopulta nousivatkin jo melkoisiin korkeuksiin. 

Tämä ämpärissä kasvattaminen on sinänsä kätevää, että nämäkin herneet muuttivat kotoa mökille varsin näppärästi. Sanko peräkonttiin ja herneetkin saavat samalla kokea hieman vauhdin hurmaa! Myöhemmin kesällä laitoin lisää herneitä tulemaan pienempiin valkoisiin ämpäreihin. Näitä kavereita tajusin liottaa yön yli, joten lähtivät versomaan varsin nopeasti.

Nämä vihreät kaverit ovat tosin olleet hieman heitteillä, koska ovat mökillä. Pituutta oli yhdenkin viikon poissaolon aikana tullut siihen malliin, että lojuivat pitkin ja poikin portaita, vaikka kuinka oli muka tehty tukikeppejä. Onnettomia kepakoita olivat, kuten nykyisetkin. Ensi kesänä astetta fiksumpana viritellään kunnon tukiverkot herneille. Viime viikon aikana taas olivat ottaneet nokkiinsa auringosta ja aika kuivahtaneita kavereita meitä olikin vastassa mökille saavuttuamme. Mukavan saaliin siitä kuitenkin sai, kun suoraan suuhun napsi. Oikein pullukoitakin oli joukossa, toiset taas vielä kasvuiässä. 

Alimman kuvan vihertäjät taas ovat kasvihuoneessa majaansa pitävät kesäkurpitsat! Ihmeitten aika ei ole ohi, en olisi kuuna päivänä uskonut, että siitä pienestä katkenneesta taimesta voi tulla enää yhtään mitään. Siinä niitä kuitenkin silmien alla kasvaa. Pieniä, mutta sitäkin terhakkaampia.

23.8.2015

AAMULLA

Mökillä melkein parasta on aamut, varsinkin silloin, kun ei sada. Toisinaan aamusta on ulkona lämpimämpi kuin sisällä ja silloin rykäistään pikkutakkaan muutama halko. Kovin montaa ei tarvita, että mökki on lämmin. 

Viime viikolla löysin kierrätyskeskuksesta pyöreän pöydän ja neljä pinnatuolia. Mökin sisustus on entisen asukkaan peruja ja olemme vieneet mukanamme vain muutaman korituolin, ei juuri muuta. Sisustus kuitenkin ajan myötä pikkuhiljaa muuttuu omempaan suuntaan, tällä hetkellä punaiset ruutuverhot ja punainen sohva saavat kelvata, kunhan vain ajavat asiansa. Entisen omistajan pöytä ja tuolit olivat kuitenkin sen verran jykevää tekoa, että ne tukkivat puoli mökkiä ja veivät siinä samalla valonkin mukanaan. Siksipä olinkin iloinen, kun sain kiikuttaa maalle ne perinteiset mökkikalusteet - pinnatuolit. Pyöreä pöytä vie tavallaan reilusti tilaa, mutta on kuitenkin niin keveä ja siro, että huone tuntui samantien huomattavasti isommalta.

Tänä viikonloppuna katselin mökin sisätiloja sillä kuuluisalla silmällä. Juuri sillä, kun asioita alkaa tapahtumaan! Tuskin tänä syksynä enää, mutta ehkä ensi kesänä. Tuvan puolelle riittää maalisudin heiluttelu, mutta keittiö kaipaisi isompia muutoksia, joihin sitten tarvittaisiin huomattavasti pulleampi lompakkokin. Aikatauluja ei mökille laadita, mutta kuka kieltää haaveksimasta? Suunnittelu miehen tiellä pitää, ja aivot virkeinä.

Alkukesästä hankin Mökin keittokirjan, joka on täynnä mitä houkuttelevimpia reseptejä! Kauniskin on kuin mikä, koko kokonaisuus, juuri sopivasti mökkimäinen. Kuvista välittyy rento mökkielämä, jossa ei turhia kruusailla. Ei tarvitse olla lautaset samaa paria ja muovituoleillakin on ihan hyvä. Pitäisi opetella käyttämään reseptejä, siinä haastetta ensi kesää varten.

20.8.2015

METSÄRETKELLÄ

Olen aina rakastanut luontoa. Aivoni ovat sitä kaliiperia, että ne ovat lähes aina liian täynnä tavaraa, eikä mikään tyhjennä niitä niin hyvin, kuin luonnon hiljaisuuden kuunteleminen. Tuulen humina puiden latvoissa, auringon leikki metsässä, luonnon taideteosten ihmetteleminen ja kaikki ne tuoksut ja värit! Ei niihin voi kyllästyä.

Jokaisen metsässä vietetyn tovin jälkeen olen valmis muuttamaan metsän keskelle ylhäiseen yksinäisyyteen ja olen ihan varma siitä, että en tule koskaan kaipaamaan kaupunkielämää tai siihen liittyviä asioita. Sivistykseen palatessa herää kuitenkin huomaamaan sen, että kaupungissakin on hyvä. Molempi parempi ja se riittää, että pääsee riittävän usein tarpomaan metsään ja silittelemään puita. Sen vuoksi mökki keskellä metsää on oikein hyvä vaihtoehto ihmiselle, jonka aivot ajattelevat liikaa.

Viimeisimmällä kävelyretkellä metsäteillä ja poluilla teimme taas löytöjä - metsämansikoita, puna- ja mustaherukoita, mustikoita, puolukoita, ketunleipiä, kukkia ja jopa muutama kanttarelli. Jokainen näistä ihmeestä on joka kesä yhtä tuttu, mutta silti aina yhtä ihmeellinen.

19.8.2015

AITAN UUSI ILME

Aitan laverisänky syntyi lopulta yhdessä päivässä alusta loppuun. Värikin sutaistiin pintaan samantien, enää ei tarvitse aitassa maalipensseliä heilutella. Alunperin ajattelin maalata sängynrungon valkoiseksi, mutta en malttanut odottaa maalikauppaan pääsyä, joten petrooli siitä tuli. Ja hyvä niin, koska tuli nimittäin hyvä! Kuviin on vaikeaa saada sänkyä kokonaisuudessaan, mutta se on aivan seinästä seinään, mittaa tulee noin kolme metriä, jos en nyt ihan metsään muistele. 

Sängynpäädyn ja oven väliin jää tilaa noin metri, ei siis kovinkaan valtavasti, mutta ihan riittävästi. Aloin suunnittelemaan pitkää mattoa sängyn päätyyn lattialle tuon ovimaton sijaan, toisi myös lattialle pehmeyttä, nyt tuntuu varsin kolkolta. Kovin suuria sisustuksia ei aittaan ole tulossa, että tila pysyisi mahdollisimman selkeänä ja siistinä. 

Aiemmin mainitsin ottaneeni talteen aitan seinää koristaneet mäntypuiset naulakot ja hyllyn. Hylly odottelee vielä toista maalikerrosta, mutta naulakko päätyi jo seinälle. Mielikuvituksellisempiakin naulakkoideoita on ilmassa, mutta tämä kierrätysnaulakkokin ajaa asiansa ihan varmasti.

Aitta on siis valmis, vain sisustus on vielä vaiheessa. Löysin kierrätyskeskuksesta pieniä pärekoreja ja korkkikantisen purkin. Saavat tuoda yhdessä seinähyllyjen kanssa hieman puun lämpöä, ettei mene tunnelma liian synkeäksi.

Päätyiseinällä tyynyjen takana on tyhjää. Tai on siellä se yksi lamppu, joka on sen verran kamala, että se on rajattu näistäkin kuvista pois. Valaisinidea syntyi eräänä yönä, sitä varten on pidettävä silmät avoinna kirppareilla. Siitä lisää siis sitten, kun ajatus on edennyt toteutukseen asti.